Huonolla kurssilla

Mun tuurilla tietysti asiat ei koskaan toimi ja lopulta jouduin soittelemaan useaan kertaan EF'fälle kun vaihtarilaskua ei alkanut kuulumaan. Soitin juuri oikeaan aikaan ennen kuin olisi alkanut tulemaan mätkyjä eli sattui sitten ikävästi että lasku oli jäänyt kokonaan postittamatta tai se oli kadonnut. Saatiin se sitten viime viikon alussa ja eräpäivä oli mennyt vapun aikoihin. Mukana oli myös lappunen:

...ja tietystikään mitään sellaista ei ole saapunut. Lähetin asiasta (ja parista muustakin) sähköpostia mutta vielä ei ole tullut vastausta. Mukana oli myös vahvistuslappu joka piti lähettää toimistolle "muiden papereiden kassa" mutta mulla ei ole mitään aavistusta mistä papereista on tälläkertaa kyse.

Nyt kun ajattelin että on täysin varmaa että menen EF'fän kautta (AFS soitti ja tarjosi varasijaa mutta kieltäydyin) niin huomasin papereissa tälläisen kohdan:

Vaikka vaihto-oppilas on nyt hyväksytty ohjelmaamme emme voi vielä taata hänelle paikkaa kyseisessä maassa ennen kuin tiedämme paikkatilanteen. Takaamme joka tapauksessa ohjelmaamme hyväksytyille vaihto-oppilaille aina paikan kyseisenä lukuvuonna oman valinnan mukaan jossakin toisessa isäntämaassa.

Ja tämä kohta koski niitä, ketkä olivat menossa joko Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Hongkongiin, Japaniin tai Kanadaan eli toisin sanoen minua. Se olisi vielä ollut okei jos olisin päässyt vaikkapa Koreaan mikäli paikkoja Japaniin ei riittäisi, mutta valittavana kakkosvaihtoehdoiksi oli vain USA, Irlanti, Ranska, Saksa, Iso-Britannia tai Costa Rica. Ja vaikka valitsinkin Englannin, niin mikäli käy etten paikkaa saa otan mielummin rahat takaisin. Onneksi siihen on mahdollisuus ettei tarvitse pakosta asua lol englanninkielisten kanssa hyi. Ei sillä, mutta mulla on ollut missio mennä Japaniin jo niin pitkään, että en kestäisi sitä että yhtäkkiä pitäisi käyttää vuosien säästöt johonkin toiseen maahan. 

Kiitos Kreikan sun muiden jotka ovat tyrineet talousasioissa, euron arvo on niin surkea että 50 000 jeniä maksoi reilut 430 euroa, eli 1 euro= 117 jeniä. Muistan kun Inuyashan palstalla aikoinaan kerrottiin sen olevan 140, sitten siitä hieman eteenpäin ja se oli luokkaa 170, ja yhtäkkiä se onkin näin vähän. Ja koska sen ennustetaan laskevan, laitettiin juuri 50 tuhannen jenin nippu tilaukseen. Saan hakea sen ensi viikolla ja sitten hypistellä sitä vuoden ajan ennen kuin pääsen käyttämään. Se onkin sitten ensimmäinen konkreettinen todiste siitä että olen todellakin jossain kohti häipymästä Suomesta.

Vaihtoon!

Why do you want to spend a year aboard?

Why do you think you could be a successful exchange student?

What is your favorite family tradition?

Have you been away from your family before?

What do you think you will miss most spending a year aboard?

Ja niin edelleen... EF'fän hakukaavakkeen täyttämiseen meni muutama ilta sillä osa kysymyksistä oli niin outoja ettei niihin ilman miettimistä vastattu. Opettajan suosituksen kanssa tuli kiire, hukatusta todistuksesta piti hakea kopio koulun kansliasta (ja kuulla saarna siitä, miten tärkeää on pitää noin tärkeät paperit tallessa) sekä piti juosta valokuvaliikkeeseen juuri ennen sulkeutumista jotta saisi edes muutaman edustavan kuvan itsestä. Eikä niitä kuvia edes vielä kaipailtu.

Tällä kertaa vaihtarihaastattelu erosi aika paljonkin AFS'sän haastattelusta. Tilatkin olivat aivan erilaiset, nimittäin kun AFS piti toimistoaan vanhan ovikoodillisen kerrostalon uumenissa niin tuolla oli kunnon odotustilat ja toimisto muutenkin näkyi pitkälle.
Kelloa en katsonut kertaakaan tilaisuuden aikana, mutta alkuun pidettiin arviolta noin puolentoista tunnin infotilaisuus. Paikalla oli muistaakseni kuusi tai seitsemän nuorta sekä yksi äiti ja paikalle piti ilmoittautua etukäteen. Haastatteluun jäi viisi nuorta (kaksi minut mukaanlukien lähdössä Japaniin, kaksi Englantiin ja yksi Ranskaan) ja porukka jaettiin kahteen osaan eli karkeasti vain tyttöihin ja poikiin. 

Kielenä oli englanti ja haastattelijana oli erittäin mukava ja hauska mies loistavalla brittiaksentilla. Porukassa haastattelu oli kieltämättä hieman oudompaa mutta ihan rentoa ja mukavaa silti. Kysymykset olivat outoja ja joitain mokia puhuessa tuli, mutta ei ne kovasti ketään haitanneet.

"So, why do you think you could be a good exchange student?"
"'Cause I wan't to. And I'll send these applications again and again if you don't choose me."
"Hahaha lol, that was a good reason!. How old are u?"
"15"
"So you would be pain in the ass for 3 years if we didn't choose you...!"

Kyllä varmasti olisin! Aluksikin kun piti esitellä itsensä ja sanoa mihin olisi halukas lähtemään niin sanoin suoraan vain että "olisin menossa Japaniin!", ja haastattelija kysyi olenko aivan varma. Kyllä olen, se vain on ajan kysymys milloin.
Loppuun piti mennä kirjoittamaan englanninkielinen kirje tulevalle vaihto-oppilasperheelle siitä mikä jännittää, miksi haluaa vaihtoon ja mitä toiveita asettaa vuodelle. Aikaa annettiin vartti ja se oli kieltämättä haastavin osuus koko hommassa, varsinkin kun piti kirjoittaa siististi ja lyijykynää ei saanut käyttää. Aika meni naurettavan nopeasti enkä edes halunnut vilkaista tekstiäni uudelleen vaikka ei se nyt niin hirmuisen huonosti mennyt.

Lopulta kun olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että tietoja saadaan odottaa ainakin viikko niin palatessamme takaisin haastatteluhuoneeseen esseen jälkeen meiltä kysyttiinkin että halutaanko heti kuulla tulokset vai lähetetäänkö postia kotiin. Säikähdin niin pahasti että olisin melkein halunut saada mielummin postia, mutta kun muut jäivät paikalle niin minäkin uskallauduin. Lopputulos oli: Neljä pääsi läpi ja yksi jäi epävarmaksi. Eli ei mitkään kovin kovat kriteerit olleet kunhan vain hakee ajoissa, nimittäin itselläni oli kuitenkin pienoinen etulyöntiasema ainakin toiseen Japaniin lähtijään verrattuna sillä oma todistukseni oli haastattelijankin mielestä "perfect", suosituksessani oli myöskin ruksattu melkein kaikki kohdat parhaimpaan ja itselläni oli japanin opiskeluvuosiakin takana jo kaksi, ja varsinkin EF'fän kaltaisten suurempien säätiöiden kriteereissä keskiarvot sun muut vaikuttavat aina hieman enemmän. Olen silti iloinen kaikkien puolesta ja on lievästi ilmaistuna aika huojentavaa että tietää pääsevänsä lähtemään edes jonkun järjestön kautta 100% varmuudella ensi syksynä. Tekisi mieli vielä mennä ensi viikolla sinne YFU'n haastatteluun, mutta ehkä en halua teettää enempää heille lisätyötä. Odotetaan nyt vain kunnes AFS antaa vastauksensa, niin selviää vain minkä järjestön kautta lopultakin lähden.

Mutta iloinen olen!

Lomakkeita

Hitomi no Screen löytyy taas satojen tuhansien levyhyllyistä, vaan ei vielä minun kiitos ylihitaan postin. Kaipaan jo sitä aikaa kun YesAsian paketit oli Suomessa jo muutaman päivän sisällä. Ja kieltäydyn lataamasta niiden biisien kunnollisia audioversioita netistä. En edes vielä ole suostunut kuuntelemaan läpikään HS7'n uutta biisiä, vaan jaksan epätoivoisesti odottaa levyjä. Ja miten ihmeessä muut ympäri Euroopan ovat saaneet levynsä pahimmillaan jo ennen ilmestymistä? Jos näillä kestää yhtä kauan kuin edellisellä paketilla (eli kuukausi), niin olen vihannes siihen mennessä.

Muita Thaimaa-tuliaisia sain tänä viikonloppuna, eli muutama pikku kolikko jotka olin etukäteen pyytänyt, sekä Adidaksen toppi joka sattui olemaan liian pieni äidilleni. Jaa, äkkiähän mä L-koon kavennan XS'sään! Pääsin myös näkemään satoja valokuvia 2m x 2m kokoisena. Aika hieno paikka, ja uudelleenkin aikovat mennä. Hei, pääsenkö mukaan?

Viikko sitten lähetin vaihtarihakemukset varmuuden vuoksi myös EF'älle ja YFU'lle. EF aloitti soittelun heti alkuviikosta, mutta sopivasti soittivat kahtena päivänä 20 yli 12 aikaan jolloin olen tunnilla, eivätkä enää suostuneet vastaamaan kahden aikoihin. Piti sitten itse soittaa keskiviikkona ennen tuntini alkamista, ja sainkin sovittua haastattelupäiväni puolentoista viikon päähän torstaille. Kuulemma siitä menee vain parisen viikkoa kun saa selville, pääseekö. Heti perään soitin sitten AFS'sälle ja kysyin, milloin sieltä saa tulokset tietoon. Sanoivat, että parin viikon kuluttua, joten eivät aivan mene päällekäin. Hyvä niin, mutta ehdin silti käymään haastateltavana ainakin EF'llä ja siten maksaa 25€ haastattelumaksun. YFU on siinä ja siinä, sillä he ilmoittivat haastatteluni kahden ja puolen viikon päähän torstaille. Heiltä tulikin iso nipullinen esitteitä sekä paperinen hakemus, siinä missä EF hoitaa hakemukset pääasiassa netissä.

Iloista hakemusten täyttämistä siis. Kivaa, saan taas etsiä koulun numeroita ja allekirjoituksia. Satuin vielä hukkaamaan uusimman todistukseni, joten pitääpä käydä oponkin luona kyselemässä mitä tehdä.

Haastattelu

Eilen oli kieltämättä suuri päivä näin vaihto-oppilastulevaisuuttani ajatellen. Kauan odotettu haastattelu pidettiin  eilen, eikä se ollut läheskään niin paha kuin ajattelin. Toimisto oli hieman vaikeaa löytää näin surkeilla Helsinki-suunnistustaidoilla, joten kannattaa tutustua karttaan ja varata aikaa etsimiseen. Haastattelijat olivat mukavia, ja vaikka kysymyksiin pitikin hieman miettiä niin suuri kiitos sille että ujouteni oli täysin tiessään ja ryhdyin lähes puheliaaksi. Englannin opettajani, jolta pyysin suositukset, ja joka itsekin on ollut AFS'sän oppilaana (vaikka sainkin sen selville vasta suositusten pyytämisen jälkeen) sanoi, että he usein kokeilevat jopa provosoida, ärsyttää sekä testaavat miten hakija käsittelee kritiikkiä. Mitään kovin ilkeää ei kuitenkaan tullut vastaan, paitsi että kehottivat mielummin hakemaan johonkin paikkaan jonka kulttuurin tuntisin hieman huonommin. Sanoivat silti että mahiksia löytyy vaikka Japani onkin maa johon pääseminen on kaikkein vaikeinta. Mutta luultavasti en kestäisi, että vaihtovuoteni ei sisältäisi yhtään Johnny-keikkaa, joten vaikka Thaimaat, Malesiat ja Kiinat ovat todella mielenkiintoisia, niin näinkin naurettavista syistä mun on vain pakko päästä "lulupupumiesteni" luokse. Nyt vain äkkiä lähettämään lisää papereita toimistoon, allergia- ja uusintamaatoivelistojen lähettämiseen annettiin aikaa viikko!

Not late

Moii, halusin spämmiä taas Myojolla niinkuin yleensäkin kerran kuussa, mutta unohdin tietysti ottaa kuvan Young Songista (loistava tekosyy), joten ehkä huomenna tai joskus. Sen sijaan laitan esille kaksi (2) melko uutta esitystä. Yleensähän olen muutaman viikon myöhässä, mutta tällä kertaa olenkin vain muutaman päivän.

Link:

Alku on hurjan outo, mutta ainakin pilvet tuolla taustalla ovat kivat. Sorafune on mielestäni aina ollut yksi parhaista JE'n 

biiseistä, eikä oikeastaan ole mitään väliä kuka biisin esittää, se on aina hyvä. Itse laulaminen vaan kuulostaa aika

kaamealta TOKIOn nauhan päälle, mutta jos jaksaisin nipottaa noin turhista asioista, en kuuntelisi näitä poikabändejä.

Link:

Kuka keksi laittaa noin pieneen studioon liikkuvan lavan? Tokio Domet ja muut isot hallit on asia erikseen, mutta muutaman neliömetrin studiossa se näyttää todella naurettavalta. Biisi on ihanaa Ya-Ya-yah-fiilistelyä, rakastan hirmuisesti.

Kamala päänsärky, ja huomenna pitäisi mennä tutustumaan erääseen lukioon enkä mistään hinnasta haluaisi missata sitä. Ja niin muuten, sain puhelun AFS'sältä (oikeastaan aika montakin, he soittelivat monta päivää ennen kuin saivat kiinni), ja vaihto-oppilashaastatteluni pidetään 28. päivä tätä kuuta. Toivottakaa onnea! Toivotaan myös, että he eivät pidä minua aivan kahelina, sillä hiukseni ovat juuri nyt mintunvihreät. Heidän täytyy päästää minut lähtemään Japaniin!

Translation 24.2.10. Blogger raiskaa rivityksiä jne.

Flash mob

Viime kesänä vietin kolme viikkoa Englannissa EF'fän kielimatkalaisena. Paljon shoppailua, hauskanpitoa, uusia kavereita ja kokemuksia. Lyhyesti sanottuna parhaat kolme viikkoa ikinä. Ainoa ongelma vain oli, että EF ei todellakaan ollut se paras järjestö (kehottaisin menemään mielummin STS'sän kautta) kielimatkojen kanssa. Kuka ihme päättää lähteä Lontooseen 90 nuoren kanssa neljän ohjaajan voimin? Vaikka aluksi ajattelin hakevani heidän kauttaan vaihtoonkin niin päädyin silti AFS'sään. Mutta tälläkertaa EF todellakin yllätti hienolla tempauksellaan... 

Stockholm

Copenhagen

Oslo

Helsinki

"Record flashmob: four countries, 400 dancers, same choreography, same song, same day & time."

Sain sähköpostia, että jotain tulee tapahtumaan Helsingissä muutama tunti ennen h-hetkeä. Olen aina halunnut nähdä flash mobin tai vielä parempaa - olla sellaisessa! Nyt olen todella surullinen siitä, etten liittynyt EF Crewiin tai vastaavaa. Ehkä ryhdyn isona leaderiksi. Katsotaan, ehkä teen nyt hienon tanssin ja voitan ilmaisen kielimatkan kuten juuri käynnistyneessä kilpailussa sanotaan.

(Sain juuri muuten photobookkini, mutta puhun siitä lisää sitten huomenna kun nyt ei aika riitä!)

Translated 12.3.10

Wish me luck!

Taas uutta Yabulta ja Yaotomelta!

Link:

Eli taas uusi Y&Y duobiisi, "Orijinaru Iro" eli original color. Nimestä tuli heti mieleen "Yume Iro", mutta näillä kahdella ei taida olla mitään tekemistä keskenään. Tarttuva ja mukava laulu jälleen kerran (tuskin löytyy yhtäkään JUMPin biisiä josta en pitäisi). Kohta voidaan jo varmaan odotella albumia, kun näitä duoja on kerääntynyt niin kiitettävästi...Star Time, GO!!, Tears and Smiles..

Ainiin, viime tostaina olin kuuntelemassa AFS'sän infotilaisuutta Helsingissä. Muutamia vanhoja vaihto-oppilaita oli mukana kertomassa kokemuksiaan, ja jotkut niistä olivat kieltämättä aika huvittavia: eräskin oli ollut kasvissyöjä ennen lähtöään Itävaltaan, mutta liian herkullisten makkaroiden vuoksi hylkäsi vakaumuksensa. Toinen taas tanssi alkuksi balettia, mutta joutui lopettamaan lihottuaan 10 kiloa. Onneksi minulla ei tule luultavasti olemaan tätä ongelmaa, sillä japanilainen ruoka ei tunnetustikaan lihota paljoa!

Ja lähetin vihdoin vaihtarihakemukseni. Iiks, toivottakaa onnea!

I have to hurry

Niin kuin minä tahansa aamuna söin aamupalaa ja luin lehteä kunnes huomasin artikkelin erilaisista vaihto-oppilasjärjestöistä. Siinä oli selkeästi vertailtu eri osa-alueita järjestöjen välillä, kuten hinta, vakuutukset, valmennus... vaikka olenkin ns. EF-student niin tajusin etten haluakaan lähteä heidän kauttaan vaihtoon. AFS kuulosti parhaimmalta, mutta hakupaperit vaikuttivat haastavimmilta. 

Ainakin pitäisi tehdä nämä:

- kansi jossa on hymyilevä kasvokuva minusta

- kirjoittaa ylös yhteystiedot, allergiat yms.

- lääkärin todistuksent siitä että olen terve

- kaksi A4'sta pitkä kirje tulevalle isäntäperheelleni

- 6-10 kuvaa itsestäni harrastuksissa, perheen kanssa yms.

- vanhempien luvat ja suositukset

- opettajan suositukset ja rehtorin allekirjoitus

- 3 vuoden arvosanat

Ja kaikki luonnollisesti englanniksi. Vanhempani eivät osaa puhua tai kirjoittaa englanniksi joten pääsen sitten käännönhommiin. Ja kaikki pitäisi luultavasti olla tehtynä kolmessa kuukaudessa.