Anonyymit koreafanit

Muistatte varmaan kuukauden takaisen postauksen Ressun lukion naistenhuoneen seinästä, jonne joku oli päättänyt julistaa omaa rakkauttaan Jae Jongiin. Muutaman viikon jälkeen sain itsestäni irti, kirjoitin viestille vastauksen ja nyt seinächatin suosio on räjähtänyt käsiin. Kaikkein jännintä on, että vaikka tää todistaakin k-pop-fanien olemassa olon, en tiedä vielä yhdenkään henkilöllisyyttä. The next Annyeong! : I'll be searching for you. Kysyn vaikka erikseen jokaisella bilettäjältä mitä koulua käy, muuten tää mysteeri jää vaivaamaan mua liiaksi. 

Muutenkin tunnun törmäävän korealaisuuteen kaikkialla, koulussakin tänään soitettiin jostain päin Yiruman River Flows in You-biisiä. Yirumaa on soitettu jopa kahdesti vanhan koulun pääsiäiskirkossakin, mutta varmaan suosioon on jollain tasolla saattanut edes pikkiriikkisen vaikuttaa Twilight-kytkös...

Tänään ihan tyynesti ajattelin marssia bussiin mahdollisimman nopeasti, mutta sitten tuli muuten taas pieni mutka matkaan kun bongasin friikkejä venaamassa D'esparsRayn keikalle ja löysin joukosta omat kaverinikin. Jono ei yltänyt kuin tokalle seinälle eikä liput edes olleet loppuun myydyt. Mutta taas loistava esimerkki miksi kannattaa käydä koulua Helsingin keskustassa, koskaan ei tiedä keihin tai mihin törmää. Vaikkei se välttämättä olekaan positiivinen asia.

Japanilaisuutta suomalaisittain

Näin itsekin "kansallisteatteriteininä" koen lähes velvollisuudeksi mainostaa nyt syksyllä pyörivää teosta Amijima. Teoksessa kerrotaan huoraan rakastuneesta perheen isästä, joka saa "suvun ja koko yhteisön sijoiltaan". Mukana on paljon japanilaista lehtisen mukaan teatteri-, tanssi-, sekä mitä tahansa muuta perinnettä. En siis itse vielä ole nähnyt kyseistä teosta, mutta lippu löytyy. Esitykset alkavat jo nyt loppukuussa ja lippuja on vielä jäljellä, eli jos kiinnostaa niin hopihopi... En mene tietenkään takeeseen esityksen laadusta, mutta koska itsekään en ole perehtynyt japanilaiseen teatteriin en voi sen tarkemmin arvostella edes esityksen jälkeen. Odottaisin silti ihan viihdyttävää teosta.

Melko koomista on myös, että viime keskiviikkona omassa kotikylässä pidettiin oikeat japanilaisinspiroituneet pippalot. Tänne rakennettiin keväällä useita siltarakennelmia, jotka jo itsekin yhdistin aasiainspiroituneiksi, mutta niistä massiivisimman vihkiminen käyttöön tapahtui vasta viime keskiviikkona. Paikalla oli kuulemma japanilaisia tanssiesityksiä sekä kirsikkaipuiden istutusta, mutta en mitenkään ehtinyt itse paikalle. Silti oon vähän skeptinen sen suhteen, että alueesta muodostuisi jotenkin harmooninen ja japanilaistunnelmainen, sillä sillat oli ehditty jo töhriä tussilla jopa ennen niiden vihkimistä. Vaikka kaiketi ne oli käyty jo hiomassa pois, sillä sillan palkeissa oli nyt niiden tilalla vain vaaleat lakattomat laikut. Sillasta muutenkin on muodostunut jo spurgujen vakioajanviettopaikka, ja sillan aidan raot soveltuvat mainiosti tyhjien tölkkien pidikkeiksi. Paikka on silti kaunein mitä lähialueilta voi mistään löytää, mutta kauniit ideatkaan eivät silti aina toimi.

Kaunis krapula

Viimeiset reilu puoli vuotta ollaan suunniteltu enon kanssa sushittelua, mutta saatiin se toteutettua vasta viime sunnuntaina. Päivä ja kellonaika ei ollut mikään paras, sillä niistäkin paikoista jotka edes olivat auki sunnuntaisin, suurinosa oli kiinni vielä alkuiltapäivästä. Espanpuiston ja Kauppatorin vierestä bongattiin mukava pieni ruokapaikka joka aukesi sentään kahdelta. Paikka oli  Sushi Togo, tilat olivat luonnollisesti pienet mutta hyvin siistit, ruoka oli hyvää eikä mitenkään hirmuisen kallistakaan. Kala on varmasti ainakin tuoretta, kun sijainti on niin lähellä Kauppatoria. Sen tuoreempaa on vaikea mistään saada.

Paikka löytyy siis heti läheltä rantaa Unioninkatu 24:sta...

...ihan Japanin suurlähetystön vierestä...

...Ja läheltä leipomo Eromangaa. Mä en ehkä välttämättä haluaisi että mun leipomo yhdistettäisiin eroottisiin sarjakuviin. Ja joo, kuvaan kadulla kuppiloita ja kylttejä.

Ja taas kunnon aiheeseen, vaikka oon aina himpun verran myöhässä julkaisujen suhteen niinkun oon monesti aikasemminki maininnu, mut eihän tää musiikkivideokaan oo kuin reilu pari viikkoa sitten ilmestyny. Mut nyt ei auttanut KoMEt eikä Youtuben subscribetkää vaan tajusin missanneeni jotaan vasta kun tarkistin oriconin listat ja bongasin BIG BANGin uudella sinkullaan. Pari miinusta tästä videosta: 1) Pillereitä 2) Ei tanssia?! Mut sitten voisinkin vastapainoks sanoa parituhatta plussaa jos vaan suinkin jaksaisin. Ja koreonkin voisin suunnitella ihan mielellään ite. Lyhyesti tiivistettynä tää video muistuttaa taas mua miks BB on ehdottomasti mun favourite mitä ainaki musiikkiin tulee.

Perunateetä

Hyvä EF... ekan kerran lasku saapui paikalle ja vieläpä reilusti ajoissa. En olisi ikinä uskonut! Ja ylpeänä voin sanoa että yli 5000€ on jo maksettuna eli reippaasti yli puolet. Lähtö laskun mukaan olisi 8.4, mikäli parin viikon mittaista valmennusleiriä ei järjestetä. Pitäiskö jo alkaa laskea päiviä?

Eeäffän kilpaileva säätiö Ästeeässä on lisännyt valikoimiinsa kielimatkamahdollisuuden Tokioon (tuskin olen voinut olla niin sokea etten olisi huomannut sitä?). Muiden valikoimista olen bongannut ainoastaan kuukauden mittaisia vaihtoja mutta en varsinaisesti kielikursseja. Ensi kesänä järjestetään kahdessa sessiossa international-kurssit sekä isäntäperheissä että campuksella. Hintakin on kolmen ja puolen tonnin luokkaa eli 21 päivää vastaa hinnaltaan vaihtovuodesta reilua neljää kuukautta. Silti olisi aika kutkuttavaa tuntea taas kielikurssispirit, varsinkin niin erilaisessa paikassa kuin Tokyo... Pitäisi varmaan tyytyä sitten viettämään ensi kesä vain paikallisten kanssa.

Ja jotta ei tehtäisi tästä yöllisestä postauksesta liian sekalaista, alla on todiste siitä että ihan oikeasti kävin Mangakahvilassa. Missään muussa kahvilassa ei täältä luultavasti saisi litsi- tai persikkalimua tai voisi ajanvietteeksi lukea miesten eggiä? Limut tosin on erittäin kalliita eli huikeat 4€/2dl, mutta makuvalikoima on parempi. Tokyokanin halvemmasta ja suppeammasta valikoimasta maistoin mansikkaa, ja voi vitsit se korkkien posauttelu ja pelko pullon räjähtämisestä ja kuohumisesta lisää touhuun hyvän lisäyksen jännitystä.

Ja persikasta puheenollen, yksi kahvilatyöntekijä paransi mun päivää ihan hurjasti. Kysyin vihreän teen valikoimia ja hän selosti reippaana että tässä olisi tälläistä peruna green...eikun siis persikka green!

Pops in Jäämeri

Pitkän, uuvuttavan mutta loppujen lopuksi ihan mukavan autoreissun jälkeen ollaan vihdoin kotona. Helsinki-Lieksa-Oulu-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Pyhätunturi-Lieksa-Helsinki ja pienet piipahdukset Ruotsin ja Norjan puolella eli n. 4000 kilometriä autossa sai ainakin mun selän katkeemaan ja pään ylikuumenemaan liiasta musiikinkuuntelusta. Toivottavasti saan nyt viettää loppuloman autottomasti, tai ainakaan en enää ikinä halua matkustaa takapenkillä.

Toisessa majoituspaikassamme Rovaniemellä kävi paljon ulkomaalaisia vieraita joten jokaiseen mökkiin näkyi reilut 530 tv-kanavaa ympäri maailmaa. Suurimmassa osassa oli turbaanipäisiä miehiä puhumassa ties mistä mutta sieltä löytyi myös musiikkikanavia, Abu Dhabi Sportteja, ostoskanavia sekä samanlaisia bikinibeibejä juontamassa turhia tv-visailuja kuin täälläkin päin maailmaa. Suurin osa tuli jostain päin lähi-itää, mutta löysin selailtuani myös NHKn. Valitettavasti kyseessä ei ollut sama NHK'n kanava kuin se miltä Shokurat tulevat vaan kuivaakin kuivempi NHK World jossa varmaan puhuttiin politiikasta kellon ympäri.

Tokalla selauskerrallani löysin ehdottoman suosikkikanavani arirangin eli Korea's Global TVn. Kanavan pääideana vaikutti olevan Korean markkinointi ja hehkutus ulkomaalaisille. Yhdessä ohjelmassa kehuttiin hirmuisesti korealaista katuruokaa, toisessa ohjelmassa Let's Speak Korean! kohellettiin ja yritettiin opettaa käytännöllisiä fraaseja, mutta josta en oikeasti tajunnut mitään, mutta paras oli tietysti Pops in Seoul,joka nimestä päätellenkin on musiikkiohjelma. Juontajina oli U-Kissistä tutut Alexander, Kevin ja Eli jotka oikeasti puhuivat ihan selkeätä englantia, mikä tuli mulle aika järkytyksenä. Jälleen kerran aika kohellusta ja enemmän he taisivat keskittyä omenoilla säätämiseen sun muuhun, mutta kyllä siellä ihan keskusteltiinkin jostain 90-luvun loppupuolen naisartistista. Harmi, että viivyttiin tässä paikassa vaan yksi yö, koska en saanut niistä kanavista vielä tarpeekseni vaan nyt mä haluan kotiinkin parvekkeelle lautasantennin.

Rovaniemen Joulupukin pajat sai mut ihan muikeaksi ja varsinkin Joulupukin postitoimisto. Melkein kuolin ihastuksesta lueskellessani niitä ihanan viattomia kirjeitä joita oli tullut pukille ympäri maailmaa. Olisin halunnut lukea niitä paljon enemmänkin mutta valitettavasti ei ollut saatavilla. Ympäri maailmaa tulleita kuoria olisi voinut ostaa ja melkein meinasinkin mutta sitten tajusin että siellä ei olekaan kirjeitä sisällä.

Yksi toinen korealaisen lapsen kirje: 

Hei Joulupukki! Mitä kuuluu? Minä olen 5-vuotias. Minun nimeni on Junmo Kim. Lupaan, ettemme enää siskon kanssa tappele ja hoidan pikkusiskoa hyvin. Leikimme mukavasti yhdessä! Saisinko joululahjaksi pienen sähkökäyttöisen nosturin?

Lapset vaan on niin ihania.♥ Mitähän kaikilla noilla kirjeillä oikein tehdään, luetaankohan ne kaikki? Jos siellä kaivattaisiin kääntäjää, niin varmasti menisin kun vain itse olisin ensin hionut kielitaitoani.

Bounce to you

Vihdoin on jiirurokkisuomen porukat saaneet koottua koosteen kuukausi sitten bailatuista Annyenong!Party'ista. Olin sillon niin pahasti epäedustus etten edes viitti katsoa sillä silmällä erottaako mua mistään, mutta mitä luultavimmin ei onneksi. Hyvin on kuvattu niin, että näyttäisi porukkaa olevan aivan hemmetisti, mutta tottakai tota videota katsomalla pitää jäädä hyvä vaikutelma ja jälkimaku suuhun vaikka paikanpäällä ärsyttikin välillä liika väljyys. 

Välillä osaan aina mykistyä omasta puolisokeudesta. Huusin itselleni Huuto.netistä itselleni vihdoin about kolmen vuoden vitkuttelun jälkeen Ayabien Virgin snow colorin kympillä koska mulla on pakkomielle täydellisiin levykokoelmiin ja se levy on puuttunut ikävästi siitä välistä. Paketti oli saapunut ja hengasi koko päivän keskellä eteisen lattiaa. Eteinen on yksi niistä paikoista jossa vietän ihan liikaa aikaa ison peilin vuoksi (muut on keittiö/jääkaappi sekä tietokoneen läheisyys). Miten se oli jäänyt multa niin pahasti huomaamatta että löysin sen vasta yöllä? En oo vielä kerennyt kuitenkaan kuuntelemaan (köh köh löhösin kolmeen asti ja loppupäivän tanssinu NU ABOa) kun on niin kiireistä ja mukana tullutta DVD'tä en voi soittaa koska soitin meni rikki ja kannettava on säädetty soittamaan halpoja kiinalaisversioita. 

Musta näyttäis että Intetsulla on sama vihreän juurikasvun ongelma niikun mullakin sillon kun omistin siniset hiukset. Tai kuka muuten huvikseen värjäisi tyven erilleen vihertäväksi? En muuten edes muistanut, että Yumppa ei vielä ollut ainakaan virallisesti mukana tällä levyllä ja voi vitsit mulla ei kyllä oo yhtään ikävä tota ylinäyttävää glitterisillä tekokynsillä terästettyä ulkomuotoa.

Ja päivän lol on tässä. Oikeasti kyseessä on jo aika vanha juttu mutta koska hei, elän maalla ja kaapissa mä en voi huomata ihan kaikkea. Manga ja japani ainakin myi, mutta ostaako joku oikeasti shampoota  manganeidin vuoksi? (Itse ostaisin ainoastaan muumien vuoksi.) Tovottavasti sivuvaikutuksena hiukset ei muutu pinkeiksi tai hattaransinisiksi. Tai jospa sittenkin muuttuis, oon nimittäin miettinyt hiuksiini jälleen jotain uutta ja vähemmän pigmentoivaa väriä kuin kirkkaan punainen...

Bling bling

Ihanaa kun on mökkijuhannus ohi ja pääsee pitkästä aikaa rentoutumaan Helsinkiin ja hiertämään rakkoja korkkareilla. En voi sanoa kuin ah, mitä euforiaa kun vihdoin muutaman humpan täyteisen mökkieristyspäivän jälkeen kuulee ensimmäiset tahdit Heartbreakerista korvissaan...

Mietin muuten todella pitkään menisinkö Versujen keikalle, mutta lopulta päätin olla fiksu ja jättäytyä (kuten huomaatte postausajasta, keikkaa on nyt ollut meneillään noin puolitoista tuntia) ja säästää reilu 30€. Luulin ihan kokoajan että keikka olisi maanantaina ja olin perunut jo kaikki menemiseni siltä päivältä jotta pääsisin sinne mikäli haluaisin, mutta sitten Nyt-liitettä vilkaistuani huomasin että päivä taisi sittenkin olla tiistai. Epäilin silti enemmän lehteä kuin mieltäni, mutta lopulta oli hyväksyttävä että olin väärässä. Lehteen oli muuten tungettu yhteen ainoaan Versuihin viittaavaan lauseeseen jo kaksi stereotypiaa: J-rokkarit on mutruhuulisia ja fanit pakkomielteisiä. En kiistä todenmukaisuutta mutta vähän tykytti takaraivossa kuitenkin.

Kävin kuitenkin tänään kuikuilemassa jonoa ja totemassa että yhyy en tunne ketään. Pukuloistoa oli joukossa vähän enemmän kuin yleensä, mutta mitä visuaalisempi bändi, sen visuaalisempi yleisö. Vähän jää harmittamaan etten pääse ihailemaan asuja livenä, mutta kai joku valokuvaaja onneksi ikuistaa ne.

Jotain uutta annettavaa Helsingillä kuitenkin oli, nimittäin juuri maanantaina avattu Purikurashop! (Purikurashop.fi) Sijainti on kaisaniemen metroasemalla heti ylhäällä ulko-ovilta tullessa eli Vuorikatu neljässätoista. Laitetta oli hieman hankala käyttää, saatiin koristeltua vain kaksi neljästä kuvasta eikä onnistuttu lähettämään niitä lainkaan kännykkään. Henkilökunta kuitenkin opasti hyvin alussa ja taisin itse jäädä koukkuun. 8€ on aika iso summa mutta tuskin kukaan haluaa niihin koppeihin yksin mennä. Puoliksi kaverin kanssa oli jo kohtuullinen 4€, vaikka kuva olikin aika pieni. Glitterin lättääminen oli kuitenkin niin terapeuttista ja miehistä puuhaa joten kaikki tutut ja tutuntutut ja miksei tuntemattomatkin mun kanssa vaan purikurailee!

Se pääsi jopa kunniapaikalle mun itseväsäämään blingbling JE shop photo kuvakansioon joka on aika tyhjä sillä ne kuvat ovat aika kalliita. Kyllä mä vielä japanissa sen kansion täyttelen, ja voisin kerätä virallisestikin kaikki purit sinne?

Ja päivän EF-vitutus - Laskua ei ole näkynyt taaskaan joten soitin sinne viime keskiviikkona ja ottivat nimen ylös ja lupasivat hoitaa laskuhämminkin ja soittaa pikaisesti takaisin. Viikko kului, soitin tänään itse, hoitivat tälläkertaa mallikkaasti ja laittoivat laskun tulemaan sähköisesti. Onneksi on enää kaksi laskua jäljellä ja sitten ei enää tartte säätää. Koska mistä vetoa sitä ei sitten seuraavallakaan kerralla kuulu ennen kuin itse otan asian hoitoon?

My story part 4.

Ja hups näin puolivuotta hurahti ja oon vasta nyt valmis jatkamaan kuivaa jupinaa ittestäni. Viimeksi jäätiin vuoden 06 lopulle ja lopullinen paraparakäänytys tapahtui jouluna, kun paketista paljastui Play it Again vol. 3 - kokoelmalevy. Jotenkin sinne oli päätynyt mukaan japanilainen eurobeatpoppisryhmä shanadoo ja heidän King Kong.

Muutamia viikkoja ennen oli juuri Anime-lehdessä näkynyt FinnParanoidsejen artikkeli paraparasta, joten biisin alussa japaninkielisen höpötyksen joukosta pisti sana "parapara" vähän korvaan. Youtubeen haku KING KONG, ja tulokseksi annettiin tunnetun Hinoi Teamin (Night of Fire, anyone? (Se missä Korikki todella aloitti tanssimaan paraparaa (kuten Seigi no Mikatan isosisko hänen käski tehdä))) versio samasta biisistä tanssimuuveineen.

Se oli menoa sitten, opettelin samalla kaikki mahdolliset muutkin Hinoin biisit ja kutosen joululoma meni lähes kokonaan tanssiessa. En itse suosittele kenellekään aloittelevalle paraajalle aloittaa tanssimista Hinoi Teamin kanssa, sillä sivustepin ei kuulu todellakaan olla noin leveä jnejnejnejnejej... Lopulta vikat puoli vuotta koristreeneissä meni enemmän parailuun kuin pelailuun. J-rockiin ihastuin lopulta An Cafen ja ayabien muodossa. Sitten tuli samalla Cyber shop, Morticia ja miniernuvaihe josta olen erittäin ylpeä. Mangaa oli vielä toistaiseksi pakko ostaa vähintään neljällä kympillä kuussa.

Oma hame, toppi, kaverin hame, kaverin huppari, kaverin mekko, kaverin huppari - Morticia

About kaikki muu mahdollinen - Cyber shop

Tässä kuva uudesta uljaasta ulkomuodostani (joka oli ehtaa lolitaa) Tampere Kupliilla maaliskuussa 2007. Kuva on revitty jostain päin nettiä, mutta varmuuden vuoksi kyklooppisoin seuralaiseni mikäli he eivät enää ole yhtä innokkaita jakamaan ernuaikaisia kuviaan. Samassa tapahtumassa tuli esille että ayabie oli tulossa Suomeen pitämään keikkaa Tavastialle. Pakko oli saada joku isukki järjestämään liput, ja lopulta 280507 oli ensimmäisen jiirukeikan vuoro. Mä olen puhunut keikasta aikaisemminkin, mutta voin vielä hieman lisäillä.

Ayabie oli silloin vielä niin ylivisual, onneksi nykyään he panostavat ulkonäköön huomattavasti vähemmän. Muistan että oltiin kaverin kanssa viimeiset jotka pääsivät nimmarijonoon, meidän jälkeemme kaikki käännytettiin jo pois. Valokuvasaalis jäi todella huonoksi, hyviä kuvia sain tasan yhden mutta nimmareiden ja kättelyiden jälkeen Anttilan turvamies tuli kysymään ollaanko faneja ja antoi meille nimmarikynät. Kiitettiin vartijaa antamalla pokkana halit. Itse sain basistin eli Intetsun kynän ja kaveri toisen kitaristin Yumehiton. Oltiin tosi jee ja tosi iloisia ja keikalla oli tosi jee vaikka mitään ei näkynyt mutta taisin rakastua silti (Y).

Eniten ärsyttää kaikki.

Viime sunnuntain aamupäivän käytin siihen että vahdin livenä tullutta NEXUS-konserttia netistä parin tunnin ajan. Ei oikeastaan ole mitään erikoista sanottavaa paitsi että ihan kätevä tapa levittää japsirokin sanomaa maailmalle vaikka katsojia olikin netissä vain (vai onko se "vain"?) parisen tuhatta. Keskustelu viereisessä chatissa oli runsasta ja aika ylifanittavaa ja pari kertaa vähän mietitytti että mitäs minä tässä MUCCun keikkaa katselen. Pari biisiä ainakin kuvittelin tunnistavani, koska onhan mulla niiltä yksi levykin mutta oikeasti odotin vain näkeväni Aoin sooloilun. Onneksi hän esiintyi heti toisena koska mulla ei todellakaan ollut tarkoituksena jumahtaa koneelle odottamaan koko päiväksi...

Ei ihan kamalasti iskeneet hänen biisinsä, mutta ihan hyvän näköinen ja kivat vaatteet ettei mulla ole valittelemista. Puolisen tuntia joista varmaan puolet MC'tä, mutta siinä Aoi onkin parhaimmillaan...

Eilen katoin piristykseksi JrockSuomen "eniten ärsyttää kaikki" joka oli tunnin ja vartin keskustelu (k-18 leimalla) viime vuoden Desusta jossa avauduttiin jrockfandomin vituttavuudesta. Oikeasti olisin voinut kuunnella keskustelua vaikka tuplasti enemmän, koska se oli varsin viihdyttävää. Keikkoja järjestetään tarjoamalla persettä, artistit yrittää kännissä juosta ratikoiden eteen... ooooookay? Jos kiinnostaa saada edes pientä kuvaa kulissien takaisesta elämästä niin tossa ainakin on kohtalaisen suoraa tavaraa joka ainakin kiinnosti mua kovasti.

Huomenna olisi ensimmäinen vaihto-oppilasvalmennus, ja EF on taas hoitanut asiansa niin hyvin että vaikka lupasivat ilmoittaa mulle sähköpostilla tarkkoja paikkoja ja aikoja, niin mitään ei ole vaihteeksi kuulunut ja viikonloppuisin on aika turhaa soitella. Toivottavasti huomenna koulun kansliavierailun (vaihtarijuttuja) ja lääkärivierailun (vaihtarijuttuja) jälkeen ehdin soitella ja saada edes jotain selkoa näistä jutuista. Kolmen järjestön kanssa oon yrittänyt tehdä yhteistyötä mutta missään ei asioita oikeasti osata hoitaa niin kuin lupaillaan. Eniten nyt vähän ärsyttää kaikki.

Kortsubileet

Ajattelin tässä odotella kunnes jrocksuomi laittaisi youtubeen koosteen tiistaisesta Annyeong!Partysta, mutta päädyin nyt kuitenkin tekemään postaukseni ennen sitä. Bileet oli hieman laimeat mutta silti ihan mieleenpainuvat ja olisin voinut viettää siellä enemmänkin kuin sen kolme tuntia, vaikka aluksi liian väsymyksen, nälän ja yleisvitutuksen vuoksi ei fiilis ollutkaan kovin korkealla. Paikalle saapui Ylen mukaan n. 400 henkeä ja se vaikutti Glorialla kuitenkin kohtalaisen pieneltä joukolta. Menoa piti lähinnä yllä "prinssit" ja muut puolifeimit tanssiryhmineen. Tanssiryhmät myös esiintyi muutamaan otteeseen mutta ehdin nähdä vain yhden setin, ja ihan hienoja esityksiä. Jonain päivänä mäkin perustan oman, ehdottomasti 9-henkisen ryhmäni ja ilmaannun lavoille : D 


Yle oli paikalla kuvaamassa juttua keskiviikon kuuden uutisiin. Uutiset on kuukauden ajan katsottavissa Areenalta ja k-popista puhutaan 19 minuutin kohdalla. Myös tekstiversio on saatavilla mutta videolla voi kuulla taustalla ainakin Lollipoppia ja Gossip mania. Veikkaisin että ensimmäinen kerta GD'llä, BIGBANGillä ja monella muulla Suomen mediassa, ainakin televisiossa. Laitan tässä kahta kuvaa lukuunottamatta teksin näkyville about muokkaamattomana: 


K-pop rantautuu Suomeen


Korealainen pop-musiikki eli k-pop on vähitellen rantautumassa Suomeenkin, ja pääkaupunkiseudulla on jo järjestetty muutama alan tapahtumakin. Siinä missä j-rock voi toisinaan olla kulmikasta ja vaikeastikin omaksuttavaa, solahtaa korealainen poppis 90-lukulaisine vaikutteineen korviin huomattavasti vaivattomammin - merkittävin ero länsimaiseen tanssipop-musiikkiin on oikeastaan itäaasialainen kieli. 


-Moni, joka kuulee k-poppia ensimmäisen kerran toteaa, että tämähän on ikään kuin uudenlaista Backstreet Boysia, Korea-teemaan keskittyviä Annyeong-tapahtumia järjestävä Katrin Borgersen toteaa. - Toisaalta k-popistakin löytyy runsaasti erilaisia vivahteita ja genrejä, eikä aasialaisuutta haluta mitenkään peitellä. 


Nyt muutaman kerran järjestettyihin Annyeong-tapahtumiin on saapunut keskimäärin nelisensataa alan harrastajaa. Yhteensä korealaispopin kuuntelijoita löytyy Suomesta pari tuhatta. Toisin kuin j-rockin kohdalla, k-popista ovat innostuneita myös pojat.
 - J-rockissahan on oikeastaan pelkästään miesesiintyjiä, joten ei ole ihme, että musiikkityyli vetoaa lähinnä tyttöihin. K-popissa taas mies- ja naisesiintyjiä on fifty-fifty. Lisäksi k-popista puuttuu androgynia, joka liittyy voimakkaasti japanilaiseen populaarikulttuuriin kabuki-teatterin myötä. Koreassa taas miehen ja naisen roolit ovat hyvin erillään toisistaan. 


Myös k-pop luo pukeutumis- ja ulkonäkötrendejä, ja suomalaisharrastajatkin hakevat mallia korelaisista videoista. Esimerkiksi tämän hetken SE-juttu on tyttöjen yksiväriset avokkaat, ja toisinaan korelaisia trendejä sekoitetaan surutta japanilaisiin. 
-Mielestäni k-poppiin ei varsinaisesti liity pukeutumiskoodeja, tai ehkä värikkyyden voisi laskea sellaiseksi, sekä j-rockia että k-poppia kuunteleva Jopo Kärpänen toteaa

 Sitten toisiin asioihin, eli sain postia Skeneltä (tai tarkemmin sanottuna namnam-tuotanto oyltä) ja siinä sanottiin: "Onneksi olkoon!" Tämä riittääkin jo sanomaan kaiken. Onneksi sain jalkavamman ja kävelykyky on poissa juuri nyt kun ei ole onneksi harjoitukset alkaneet mutta ärsyttää silti ihan himona.

Kesä

En tiiä mistä hehkuttaisin ekana, mutta ehkä kaikkien kannalta paras jos alotan oleellisimmasta ja tärkeimmästä eli mun pinkistä 10€ matkakajarista joka on Made in China ja tarvii 6 patteria toimiakseen ellei töpseliä oo lähistöllä. Eli varoituksen sana niille keitä näen kesällä, tää mahdollistaa mun popituksen missä ikinä liikunkin. 

Mut tosiaan Annyeong on ens viikon tiistaina ja täysin kokemattomana en yhtään tiiä millanen meno olis luvassa. Musiikkipuolen kyllä pitäis kelvata, toivottavasti en liikaa innostu tanssimaan. Tanssimisesta voin siirtyä seuraavaan aiheeseen eli Skeneen (eli suomen JE!) jonne hain toissapäivänä. Mun tekniikka vielä kusi varsinki joissain ihme potkusarjoissa ja muissa lattianpoikkijutuissa mutta muuten meni koreot suunnilleen nappiin ja 20 sekunnin laulukokeeseen oon varsinkin ihan tyytyväinen. Pääsin tai en oon ihan tyytyväinen. Jos pääsen, joudun jättämään nykysen tanssiseurani koska harkat menis päälekäin Skenen tanssin ja näyttelijäntyön treenejen kanssa. Ja sitten tarvitsisi vielä ylimääräiset 1500€ vuosimaksuun ja mikä voi olla vähän vaikeeta. Sain tänään kuitenkin tienattua summasta noin 2,7% olemalla rehti, auttavainen ja yhteistyökykyinen peruskoulun päättävä oppilas. Ja 7,3% pitäisi tulla mummilta palkintona ihan kohtuullisesta todistuksesta. 11 kymppiä on ihan riittävää ainakin siihen että pääsen 99% varmuudella syksyllä Umihara-Sorsan japanintunneille Ressuun.

Nyt alkaa sitten virallisesti kesä, tylsyys ja työt. Voihan tässä jotaan kivaa kehittyäkin, mutta toistaiseksi ei silti ole odotuksen kamalan korkealla seuraavallta 2,5 kuukaudelta.

Mutta ainakin tiistaita odotellessa...

Mikä koreo!

piece of info

Päivän HSJ:

Ja heidän tuleva albuminsa JUMP No. 1 joka ilmestyy meidän kuolleen Noora-koiran syntymäpäivänä, ja ainiin, päivä omien synttäreideni jälkeen eli 7.7. Levylle on tulossa kokonaisuudessaan hurjat 17 biisiä joista 7 on jo tiedossa (5 ensimmäistä singleä sekä Jounetsu JUMP ja Memories). Kuka tietää jos mr. Johnny haluaa saada haltuunsa ennätyksen maailman pisimmästä CD-julkaisusta. Viime jouluna nimittäin flumpool kahmaisi tittelin itselleen levyllään What's Flumpool!? joka kesti 2 sekunttia vajaat 80 minuuttia eli 2 sekunttia vajaa maksimin mitä levylle voidaan tallettaa. Tällä kyseisellä levyllä oli 16 raitaa, joten mikäli Jumpin biisit olisivat harvinaisen pitkiä niin tuo ennätys on helposti rikottavissa...

Yes Asia: Normal Edition & Limited Edition

(Lauantai)päivän yhyy :

Koska kaikkia kiinnostaa seurata miten minun vesimelonilimuprojektini sujuu... uskalsin käydä Manga Cafeessa sisällä ja viihdyinkin siellä yllättävän hyvin noin 45 sekunttia. Pieneltä näytti, kaakao oli 2,5€ (+piste!) ja paljon oli Hello Kittyjä. Sielläkään ei sitä limua myyty. Kuulemma on yksi melko edullinen englantilainen nettikauppa, mutten tiedä siitä mitään.

Päivän Milan:

"Serbian tyttömäisen mieslaulajan Milan Stankovicin androgyyni habitus taisi olla liikaa naapureille, koska naapuriäänet jäivät yllättävän vähiin. Lännelle sointimaailma taas oli liian outo; 13:s sija" - HS

Kaveri ilmoitti nähneensä GD'n viisuissa ja muut ihmetteli mikä Serbiajuttu mulle on tullut.

Nahkahäät

Kolme vuotta yhdessä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Jos oltaisiin naimisissa vietettäisiin jo nahkahäitä.

Eli ensimmäisen klubikeikkani vuosipäivä! Kaiken kaikkiaan elämäni kolmas kerta keikalla nimenomaan 28.5, ja vähintäänkin se pakoitti menemään katsomaan Dauton konserttia Glorialle. En ollut kuunnellut paria biisiä enempää ennen keikkaa mutta livenä kuuleminen yleensä on paras tapa tutustua. About kolmen tunnin jonotuksellä pääsi helposti 3./4. riviin ja jopa 160 senttinen tappi näki melkein kaiken haluamansa ja sai jopa poimittua lattialta joko oranssihiuksisen kitaristin tai basistin plektran. Ne oikeasti hakeutuu niiden ihmisten luo jotka niitä vähiten tarttee. Mutta en mä tosta luopuisi sillä Intetsun nimmarikynää lukuunottamatta (tasan kolme vuotta sitten) en ole koskaan aikaisemmin saanut mitään. Onneksi kaveri sai basistin hikisen pyyhkeen niin ei tullu liian huono omatunto.

Keikka oli muutenkin ihan positiivinen yllätys vaikka heidän englanti oli varmasti huonointa mitä oon koskaan keikoilla kuullut. Vaatteet oli sopivan pelkistetyt mutta silti tyylikkäät ja näyttävät. Ja olihan tyypitkin hyvän näkösiä.

Mutta välillä oikeesti on pakko miettiä miten oon vieläkin keikoilla kolmen vuoden jälkeen. Enhän mä tiedä kuin enää muutaman sen aikaisista kavereista jotka yhä keikkailis. Enkä mä koskaan ees ole ollut mikään suuri fani. Mutta omaksi ja miksei muidenkin iloksi Ayabien 28.5.2007 jonovideo. Bongatkaa punamusta 12-vuotias miniernu kohdassa 2:43. Enkä mä oo toki muuttunut lainkaan, käytin vielä eilenkin samaa hattua...

Ja kolme vuotta oon pitänyt kuivunutta Snowman-tussia Snowmanin, aviomieni Aoin ja Kanan ainakin osittain väsäämän pehmolelun vieressä hyllylläni. ♥

LM.C - Tavastia - 5.4.2010

Ahaha, se on ohi nyt, ja hengissäkin jopa pysyin. Klubikeikat todellakin on koukuttavampia kuin mikään tupakka tai suklaa, ja jos ei olisi raha- tai seuraongelmaa niin voisin genrestä riippumatta ostaa lipun kaikille tuleville keikoille. Eli taisin virallisesti tehdä comebackin Tavastiloille?

...Sääli vaan etten jaksa sen kummemmin (näin ahkerana bloggaajana ja krijoittajana) selostaa päivän tapahtumia, kuin että kiitos turhan pääsiäisen Helsinki oli täysin autiona jos Kampin nurkissa nuohoavia ernuja ei oteta huomioon ja säällä on aina jotain j-keikkoja vastaan. Ja kuvasaldoni taso oli parhaimmillaankin joko tätä tasoa:

...tai sitten tätä:

Eikä youtubessa ollut yhtään jonovideota saatavilla!

Eikä jonotussäännöissä ei enää olla edes niin natseja ja "ryntäys" oli jo parikymmentä minuuttia ennen kuin se olis ollut edes sallittua. Maleksimallakin pääsi keskelle jonoa ja keikallakin paikka oli sopivasti keskellä mistä vain katottuna, mayan juomapullo lensi suoraan päin ja kasteli totaalisesti ja loppuun vielä riemastuttavasti sylkäisi pari minuuttia suussa pidetyt vedet yleisön päälle. Oh joy. Biisivalikoima lähinnä uutta matskua jolle en vielä ole kovin lämmennyt mutta Days, BOYS&GIRLS, OH MY JULIET., 88, PUNKY HEART ja monet muutkin toimii aina, mutta jäin silti kaipaamaan lemppareitani. Missä oli Yellow Beauty, Bokura no Mirai tai Sentimental PIGgy Romance esimerkiksi? :( Maya jutteli ihanan aktiivisesti yleisölle ja yritti sönköttää puhua suomeakin epätoivoisesti (Mäkkäri - Mukkoli?), ja vaikka en enää fanitakaan bändiä niin en todellakaan kadu että menin. Ihan hieno kokonaisuus joka hymyilyttämään vieläkin. Vaan yksi miinus: 

MISSÄ VIIPYI TIKKARIT?

Musashi goes speksi

Vähää aikaa sittenhän kerroin lukeneeni Miyamoto Musashin ja kehuinki sitä täällä blogissani. Pari viikkoa sitten käydessäni teknillisellä korkeakoululla huomasin seinällä mainoksen Musashin teatteriversiosta mutta kiireessä en sitä kerennyt lainkaan tutkia. Tänään vahingossa törmäsin netissä Glorian sivuja tutkiessani samaan "Teekkarispeksin" näytelmään. Liput ovat kaikkiin pääkaupunkiseudun näytöksiin jo varattuina ja suurin osa näytöksistä jo oikeastaan näyteltykin.

Lisätietoja produktiosta löytyy täältä. Hienot asut ja henkilökuvaukset ja luultavasti tarina perustuu realistiseen Musashin elämään (toisin kuin itse luin epärealistisesta) sillä henkilöhahmoista puolet on itselleni aivan tuntemattomia. Ja tyylilajiksi ilmoitettiin speksi eli wikipedian mukaan "interraktiivista musiikki- ja tanssinumeroilla höystettyä opiskelijateatteria", ja vaikuttaisi aika mielenkiintoiselta. Nyt vain toivotaan että saisin lipun... Laitoin itseni silti jonotuslistalle mikäli peruutuspaikkoja tulee ja nyt harmittaakin että en aikaisemmin tätä huomannut!

Lehdet hämmentävät

Toissa iltana/yönä Hesaria lukiessani satuin lukemaan pienen artikkelin, joka hämmensi aika lailla:

"...lisäksi tarjolla on muun muassa Harry Potter- henkinen leiri sekä japanilaiseen rock musiikkiin keskittyvä kurssi."

Siis mikä kurssi? Pähkäilin seuraavankin päivän, että onko kurssin ideana tutustua bändeihin, leikkiä j-rokkaria vai jotain muuta. Ja ovatko leirit muunkin kuin vain lollaamisen arvoisia?

Jälkimmäiseen kysymykseen en saanut vastausta, mutta mainoksessa annetussa osoitteessa surffaamalla huomasin että kursseja onkin neljä, eikä vain yksi. Ne muodostavat kuitenkin yhden kokonaisuuden: ensimmäisenä päivänä tutustutaan bändeihin, sanastoon yms. ja tehdään uchiwa haluamasta henkilöstä. Kahdella kerralla harjoitellaa furitsukeja (jaksaako niitä oikeasti opetella kuuden tunnin ajan?) tunnetuilta bändeiltä kuten the GazettE, SuG yms. Sitten vielä yhdellä kerralla koristellaan kännyköitä, kynsiä yms. tilpehöörihirviöiksi japanilaisten lehtien innoittamana ammattilaisavustuksella. Mitä ihmettä? Kurssit on kaikki JrockSuomen pitämiä, joten varmasti tietotaitoa löytyy mutta silti aiheet on hieman outoja. Tuskin kehtaan heittäytyä mukaan, mutta kuulisin mielelläni lisää. Ja onko näitä pidetty aikaisemmin? Miksen ole kuullut?

Toinen viimeaikainen hämmennys on ollut Demin Liisa Ihmemaassa-juttu, jossa kehotettiin pukeutumaan lolitaksi, ja järjestämään teekutsut. Liisa on tosin aina ollut lolimaailman suurimpia tyyli-ikoneita, joten ei ollut kaukaa haettua yhdistää elokuvaa lolitajuttuihin. Artikkelissa ei ollut pahasti mitään suurempia virheitä, joten paljon on Demissäkin kehitytty muutamassa vuodessa. Ainoastaan kiinnitin huomiota rimpsu-sanaan, ja ainakin omaan korvaani rimpsuessut sekä rimpsujen suosiminen kuulostaa vain niin...halvalta. Röyhelökin olisi parempi sana! Enkä itse suosittelisi ketään ompelemaan pitsiä kiinni alushameeseen, ja sitten antaa alushameen näkyä mekon/hameen alta. Parempi jos ompelee pitsin suoraan mekkoon. Silti ihanaa, että luonnonmateriaaleista tehdyt pitsit ovat mainittu artikkelissa, vaan kuinka moni oikeasti tunnistaa puuvillaisen ja muovisen pitsin? Itse olen saanutkin pitsiekspertin aseman jo ihan vain tunnistamalla nämä kaksi laatua toisistaan. Sekä vaikka Anna House onkin ihan hyvää laatua, niin mielestäni esimerkkimekot olisi silti voitu ottaa joltain tunnetulta japanilaismerkiltä. Jos silti haluaa saada selvää tekstistä ja lukea koko jutun, niin ostakaa oma lehti kuukauden sisällä, menkää kirjastoon, tai pihistäkää kaverilta niinkuin minä!

HANGRY & ANGRY tulee myös Suomeen kevään lopulla, eli sinne varmaan olen menossa mikäli seuraa saan ja selviän hengissä LM.C'stä. En ole kuunnellut kummemmin, mutta Top Secret on loistava biisi (vaikka naisvokalistit ei yleensä miellytä) ja haluanhan toki nähdä heidät sillä he ovat entisiä Morning Musumen jäseniä eli olleet osana Hello!Projectia, ja minähän nimenomaan inhoan Morning Musumea ja Hello!Projectia. Koska ristiriitaisuus on jees.