Anonyymit koreafanit

Muistatte varmaan kuukauden takaisen postauksen Ressun lukion naistenhuoneen seinästä, jonne joku oli päättänyt julistaa omaa rakkauttaan Jae Jongiin. Muutaman viikon jälkeen sain itsestäni irti, kirjoitin viestille vastauksen ja nyt seinächatin suosio on räjähtänyt käsiin. Kaikkein jännintä on, että vaikka tää todistaakin k-pop-fanien olemassa olon, en tiedä vielä yhdenkään henkilöllisyyttä. The next Annyeong! : I'll be searching for you. Kysyn vaikka erikseen jokaisella bilettäjältä mitä koulua käy, muuten tää mysteeri jää vaivaamaan mua liiaksi. 

Muutenkin tunnun törmäävän korealaisuuteen kaikkialla, koulussakin tänään soitettiin jostain päin Yiruman River Flows in You-biisiä. Yirumaa on soitettu jopa kahdesti vanhan koulun pääsiäiskirkossakin, mutta varmaan suosioon on jollain tasolla saattanut edes pikkiriikkisen vaikuttaa Twilight-kytkös...

Tänään ihan tyynesti ajattelin marssia bussiin mahdollisimman nopeasti, mutta sitten tuli muuten taas pieni mutka matkaan kun bongasin friikkejä venaamassa D'esparsRayn keikalle ja löysin joukosta omat kaverinikin. Jono ei yltänyt kuin tokalle seinälle eikä liput edes olleet loppuun myydyt. Mutta taas loistava esimerkki miksi kannattaa käydä koulua Helsingin keskustassa, koskaan ei tiedä keihin tai mihin törmää. Vaikkei se välttämättä olekaan positiivinen asia.

Hvala na Podrsci!

Vihdoin on edes vähän aikaa kirjoittaa jotain koska suurin osa ajasta on mennyt koulussa ja harkoissa ja jossain ihan muualla kuin koneella. Mikä oikeastaan on melko loistavakin juttu. Uuteen kouluun oon jokatapauksessa kotiutunut tosi hyvin, väestö on paljon värikkäämpää kuin edellisellä vammasella ylä-asteella ja on tullut bongattua jopa omg, lolita...sekä JaeJoong!

Tässä oli pakosti jotain kohtalon johdattelua mukana kun tavattiin heti ensimmäisenä päivänä naistenhuoneessa. Huonon  nimi- ja kasvomuistin vuoksi piti jälkikäteen selvittää vähän herran taustoja, ja niinkuin ounastelinkin kyseessä taisi olla tämä kuuma mies DBSK:sta. Ei sitä vielä tiedä keitä kaikkia tuun tapaamaan kunhan vähän tutustun meidän kouluun paremmin, varsinkaan kun en selkeästi ole ainoa korealaisiin miehiin suuntautunut.

Kouluun ja tanssivaksi purkkapoppariksi kehittymiseen menevää aikaa voisin luonnehtia valtavaksi jo sanomalla että en ehtinyt koko viikolla edes hakea postista Milanin levyä. Tänään kuitenkin sain itteni raahattua postiin ja noudin paketin. Levyn kannet on hämmentävän laaduttomat, aikalailla koti-DVD pakkausten tasoa ja niissä oli jopa halkeama jonka näppäränä korjasin liimalla. Jotenkin tuntuisi uskomattomalta, että serbialainen aito CD olisi laaduttomampi kuin thaimaalaiset piraatti-Golf-Mike-albumit. Mutta jokatapauksessa Milan sekä kuulostaa että näyttää kivalta eikä haittaa vaikka kansissa olisi miljoona naarmua ja halkeamaa. Kauppa oli DVDzona kuten viimeksikin mainitsin ja paketilla meni n. puolitoista viikkoa saapua.

Sitten kun oon oppinut sujuvasti enkkua, ruotsia, japania, koreaa ja kiinaa (jonka opiskelun aloitan seuraavassa jaksossa!) niin sitten on vuorossa se serbia. Eli sitten seuraavassa elämässä.