Kaunis krapula

Viimeiset reilu puoli vuotta ollaan suunniteltu enon kanssa sushittelua, mutta saatiin se toteutettua vasta viime sunnuntaina. Päivä ja kellonaika ei ollut mikään paras, sillä niistäkin paikoista jotka edes olivat auki sunnuntaisin, suurinosa oli kiinni vielä alkuiltapäivästä. Espanpuiston ja Kauppatorin vierestä bongattiin mukava pieni ruokapaikka joka aukesi sentään kahdelta. Paikka oli  Sushi Togo, tilat olivat luonnollisesti pienet mutta hyvin siistit, ruoka oli hyvää eikä mitenkään hirmuisen kallistakaan. Kala on varmasti ainakin tuoretta, kun sijainti on niin lähellä Kauppatoria. Sen tuoreempaa on vaikea mistään saada.

Paikka löytyy siis heti läheltä rantaa Unioninkatu 24:sta...

...ihan Japanin suurlähetystön vierestä...

...Ja läheltä leipomo Eromangaa. Mä en ehkä välttämättä haluaisi että mun leipomo yhdistettäisiin eroottisiin sarjakuviin. Ja joo, kuvaan kadulla kuppiloita ja kylttejä.

Ja taas kunnon aiheeseen, vaikka oon aina himpun verran myöhässä julkaisujen suhteen niinkun oon monesti aikasemminki maininnu, mut eihän tää musiikkivideokaan oo kuin reilu pari viikkoa sitten ilmestyny. Mut nyt ei auttanut KoMEt eikä Youtuben subscribetkää vaan tajusin missanneeni jotaan vasta kun tarkistin oriconin listat ja bongasin BIG BANGin uudella sinkullaan. Pari miinusta tästä videosta: 1) Pillereitä 2) Ei tanssia?! Mut sitten voisinkin vastapainoks sanoa parituhatta plussaa jos vaan suinkin jaksaisin. Ja koreonkin voisin suunnitella ihan mielellään ite. Lyhyesti tiivistettynä tää video muistuttaa taas mua miks BB on ehdottomasti mun favourite mitä ainaki musiikkiin tulee.

Pops in Jäämeri

Pitkän, uuvuttavan mutta loppujen lopuksi ihan mukavan autoreissun jälkeen ollaan vihdoin kotona. Helsinki-Lieksa-Oulu-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Pyhätunturi-Lieksa-Helsinki ja pienet piipahdukset Ruotsin ja Norjan puolella eli n. 4000 kilometriä autossa sai ainakin mun selän katkeemaan ja pään ylikuumenemaan liiasta musiikinkuuntelusta. Toivottavasti saan nyt viettää loppuloman autottomasti, tai ainakaan en enää ikinä halua matkustaa takapenkillä.

Toisessa majoituspaikassamme Rovaniemellä kävi paljon ulkomaalaisia vieraita joten jokaiseen mökkiin näkyi reilut 530 tv-kanavaa ympäri maailmaa. Suurimmassa osassa oli turbaanipäisiä miehiä puhumassa ties mistä mutta sieltä löytyi myös musiikkikanavia, Abu Dhabi Sportteja, ostoskanavia sekä samanlaisia bikinibeibejä juontamassa turhia tv-visailuja kuin täälläkin päin maailmaa. Suurin osa tuli jostain päin lähi-itää, mutta löysin selailtuani myös NHKn. Valitettavasti kyseessä ei ollut sama NHK'n kanava kuin se miltä Shokurat tulevat vaan kuivaakin kuivempi NHK World jossa varmaan puhuttiin politiikasta kellon ympäri.

Tokalla selauskerrallani löysin ehdottoman suosikkikanavani arirangin eli Korea's Global TVn. Kanavan pääideana vaikutti olevan Korean markkinointi ja hehkutus ulkomaalaisille. Yhdessä ohjelmassa kehuttiin hirmuisesti korealaista katuruokaa, toisessa ohjelmassa Let's Speak Korean! kohellettiin ja yritettiin opettaa käytännöllisiä fraaseja, mutta josta en oikeasti tajunnut mitään, mutta paras oli tietysti Pops in Seoul,joka nimestä päätellenkin on musiikkiohjelma. Juontajina oli U-Kissistä tutut Alexander, Kevin ja Eli jotka oikeasti puhuivat ihan selkeätä englantia, mikä tuli mulle aika järkytyksenä. Jälleen kerran aika kohellusta ja enemmän he taisivat keskittyä omenoilla säätämiseen sun muuhun, mutta kyllä siellä ihan keskusteltiinkin jostain 90-luvun loppupuolen naisartistista. Harmi, että viivyttiin tässä paikassa vaan yksi yö, koska en saanut niistä kanavista vielä tarpeekseni vaan nyt mä haluan kotiinkin parvekkeelle lautasantennin.

Rovaniemen Joulupukin pajat sai mut ihan muikeaksi ja varsinkin Joulupukin postitoimisto. Melkein kuolin ihastuksesta lueskellessani niitä ihanan viattomia kirjeitä joita oli tullut pukille ympäri maailmaa. Olisin halunnut lukea niitä paljon enemmänkin mutta valitettavasti ei ollut saatavilla. Ympäri maailmaa tulleita kuoria olisi voinut ostaa ja melkein meinasinkin mutta sitten tajusin että siellä ei olekaan kirjeitä sisällä.

Yksi toinen korealaisen lapsen kirje: 

Hei Joulupukki! Mitä kuuluu? Minä olen 5-vuotias. Minun nimeni on Junmo Kim. Lupaan, ettemme enää siskon kanssa tappele ja hoidan pikkusiskoa hyvin. Leikimme mukavasti yhdessä! Saisinko joululahjaksi pienen sähkökäyttöisen nosturin?

Lapset vaan on niin ihania.♥ Mitähän kaikilla noilla kirjeillä oikein tehdään, luetaankohan ne kaikki? Jos siellä kaivattaisiin kääntäjää, niin varmasti menisin kun vain itse olisin ensin hionut kielitaitoani.

Bling bling

Ihanaa kun on mökkijuhannus ohi ja pääsee pitkästä aikaa rentoutumaan Helsinkiin ja hiertämään rakkoja korkkareilla. En voi sanoa kuin ah, mitä euforiaa kun vihdoin muutaman humpan täyteisen mökkieristyspäivän jälkeen kuulee ensimmäiset tahdit Heartbreakerista korvissaan...

Mietin muuten todella pitkään menisinkö Versujen keikalle, mutta lopulta päätin olla fiksu ja jättäytyä (kuten huomaatte postausajasta, keikkaa on nyt ollut meneillään noin puolitoista tuntia) ja säästää reilu 30€. Luulin ihan kokoajan että keikka olisi maanantaina ja olin perunut jo kaikki menemiseni siltä päivältä jotta pääsisin sinne mikäli haluaisin, mutta sitten Nyt-liitettä vilkaistuani huomasin että päivä taisi sittenkin olla tiistai. Epäilin silti enemmän lehteä kuin mieltäni, mutta lopulta oli hyväksyttävä että olin väärässä. Lehteen oli muuten tungettu yhteen ainoaan Versuihin viittaavaan lauseeseen jo kaksi stereotypiaa: J-rokkarit on mutruhuulisia ja fanit pakkomielteisiä. En kiistä todenmukaisuutta mutta vähän tykytti takaraivossa kuitenkin.

Kävin kuitenkin tänään kuikuilemassa jonoa ja totemassa että yhyy en tunne ketään. Pukuloistoa oli joukossa vähän enemmän kuin yleensä, mutta mitä visuaalisempi bändi, sen visuaalisempi yleisö. Vähän jää harmittamaan etten pääse ihailemaan asuja livenä, mutta kai joku valokuvaaja onneksi ikuistaa ne.

Jotain uutta annettavaa Helsingillä kuitenkin oli, nimittäin juuri maanantaina avattu Purikurashop! (Purikurashop.fi) Sijainti on kaisaniemen metroasemalla heti ylhäällä ulko-ovilta tullessa eli Vuorikatu neljässätoista. Laitetta oli hieman hankala käyttää, saatiin koristeltua vain kaksi neljästä kuvasta eikä onnistuttu lähettämään niitä lainkaan kännykkään. Henkilökunta kuitenkin opasti hyvin alussa ja taisin itse jäädä koukkuun. 8€ on aika iso summa mutta tuskin kukaan haluaa niihin koppeihin yksin mennä. Puoliksi kaverin kanssa oli jo kohtuullinen 4€, vaikka kuva olikin aika pieni. Glitterin lättääminen oli kuitenkin niin terapeuttista ja miehistä puuhaa joten kaikki tutut ja tutuntutut ja miksei tuntemattomatkin mun kanssa vaan purikurailee!

Se pääsi jopa kunniapaikalle mun itseväsäämään blingbling JE shop photo kuvakansioon joka on aika tyhjä sillä ne kuvat ovat aika kalliita. Kyllä mä vielä japanissa sen kansion täyttelen, ja voisin kerätä virallisestikin kaikki purit sinne?

Ja päivän EF-vitutus - Laskua ei ole näkynyt taaskaan joten soitin sinne viime keskiviikkona ja ottivat nimen ylös ja lupasivat hoitaa laskuhämminkin ja soittaa pikaisesti takaisin. Viikko kului, soitin tänään itse, hoitivat tälläkertaa mallikkaasti ja laittoivat laskun tulemaan sähköisesti. Onneksi on enää kaksi laskua jäljellä ja sitten ei enää tartte säätää. Koska mistä vetoa sitä ei sitten seuraavallakaan kerralla kuulu ennen kuin itse otan asian hoitoon?

piece of info

Päivän HSJ:

Ja heidän tuleva albuminsa JUMP No. 1 joka ilmestyy meidän kuolleen Noora-koiran syntymäpäivänä, ja ainiin, päivä omien synttäreideni jälkeen eli 7.7. Levylle on tulossa kokonaisuudessaan hurjat 17 biisiä joista 7 on jo tiedossa (5 ensimmäistä singleä sekä Jounetsu JUMP ja Memories). Kuka tietää jos mr. Johnny haluaa saada haltuunsa ennätyksen maailman pisimmästä CD-julkaisusta. Viime jouluna nimittäin flumpool kahmaisi tittelin itselleen levyllään What's Flumpool!? joka kesti 2 sekunttia vajaat 80 minuuttia eli 2 sekunttia vajaa maksimin mitä levylle voidaan tallettaa. Tällä kyseisellä levyllä oli 16 raitaa, joten mikäli Jumpin biisit olisivat harvinaisen pitkiä niin tuo ennätys on helposti rikottavissa...

Yes Asia: Normal Edition & Limited Edition

(Lauantai)päivän yhyy :

Koska kaikkia kiinnostaa seurata miten minun vesimelonilimuprojektini sujuu... uskalsin käydä Manga Cafeessa sisällä ja viihdyinkin siellä yllättävän hyvin noin 45 sekunttia. Pieneltä näytti, kaakao oli 2,5€ (+piste!) ja paljon oli Hello Kittyjä. Sielläkään ei sitä limua myyty. Kuulemma on yksi melko edullinen englantilainen nettikauppa, mutten tiedä siitä mitään.

Päivän Milan:

"Serbian tyttömäisen mieslaulajan Milan Stankovicin androgyyni habitus taisi olla liikaa naapureille, koska naapuriäänet jäivät yllättävän vähiin. Lännelle sointimaailma taas oli liian outo; 13:s sija" - HS

Kaveri ilmoitti nähneensä GD'n viisuissa ja muut ihmetteli mikä Serbiajuttu mulle on tullut.

Arashikukkia ja silmäpusseja

Kilometripostaus niin kuin aina silloin, kun ei ole mitään muuta asiaa kuin picspam. Jos nyt yritän jotain asiaakin ujuttaa väliin, niin Hitomi no Screenin ennakkotilaukset jäivät sopivasti Mayonakan ja Dreams come true'n väliin, joten myyntilukematkin ovat luultavasti ihan hyvät.

Suomen markkinoiden uusin Myojo-julkaisu eli 3/2010 sekä mukana tullut Young Song. Kannessa vähän sekalaista sakkia, eli Yamada, Chinen (Hey!Say!JUMP, NYC Boys), Nakayama Yuma (Jr's, NYC Boys) sekä Shintaro ( Jr's, Snow Prince Gasshoudan), sekä Arashikukkia. Yllättävästi KAT-TUN pääsi komeilemaan Young Songiin uuden sinkun myötä.

Silmäpussit grr. 

Kaikkien iloksi mukana oli myös - yllätys yllätys - Yamada juliste! Ja paidattomana tietysti. 

Onkohan tarra-arkit nyt muodostuneet ihan vakioksi, glossy pin upin lähdön jälkeen? Ei ainakaan itseäni haittaa, ja vaikka tuskin minnekään liimaan isoa Shintarotarraa, mutta vähintäänkin saan tuosta hieman apua uusien pikkujunnujen tunnistukseen.

Isommat junnut veti hieman homoksi omat shoottinsa.

Lehtien taiteellisimmat osiot on yleensä aina Arashin. Niiden kuvat vaan on niin hienoja, että unohdan jopa ärsyyntyä siitä etten pysty lukemaan lehden haastatteluja. Suorastaan taidetta, voisin vaikka maksaa koko lehden hinnan pelkästään vain noista kuvista!

HeySayn etsiväteemainen photoshoot, eikä idea ainakaan tullut Yamada uudesta doramasta. 

En ole vieläkään ymmärtänyt, miten 18-vuotias voi millään tapaa näyttää tuolta. Se ei vaan ole mahdollista!

Non-johnny'seista vakiosuosikit Miura ja Takeru. Heh, silmänruokaa, vaikka en niiden näyttelijänurasta hirveästi tiedäkään. Miuraakin olen nähnyt vain Bloody Mondayssa ja Gokusenissa. Oon vaan niin superlaiska kattomaan mitään sarjoja.

Pikku-Teppei. Ihana, vaikka onkin lyhyt ja lauluääni on kuin kuristetulla kissalla. Joo, tykkään silti kuunnella!

Maki Horikita on oikeasti yksi maailman kauneimmista naisista, ja Sho yksi parhaimmista miehistä (huom, miehistä), joten heitä on kiva nähdä kahdestaa. 

Ja jos en ole koskaan maininnut, niin Myojoa saa tutusta ja turvallisesta Tokyokanista. Uusi numero ilmestyy sinne suunnilleen 10. päivän aikaan ja kuukauden toisella viikolla. Hinta on n. 16-17€. Jossain kohti lehdet menivät todella nopeasti, joten itsekin pyrin aina puhelimella varaamaan lehden sen ilmestyessä, mutta nyt yleensä on vielä jäljellä edellisenkin kuukauden lehtiä. Uskallan siis patistaa muitakin ostamaan (ostakaa ostakaa!), sillä olen aika varma, että ehdin kyllä ostaa omani. Vuoden ajan lehteä on myyty, enkä ole vielä missannut yhtäkään, jee. 

Jos joku ei ole käynyt Tokyokanissa, niin kauppa sijaitsee Annankatu 24'ssa, eli Kampilta Marimekon viereisiltä ovilta vain suoraan eteenpäin. Niin kuin nettisivuilla sanotaan, niin saatavilla on suuret kasat japanilaista ruokaa, keittiötarvikkeita, yukatoja, lehtiä yms.

GYOSAI-SUSHI

Nyt jotenkin olisi intoa kääntää kaikki aikaisemmatkin postaukset turvalliselle Suomen kielelle. Sääli että mulla olisi niin paljon muutakin fixattavaa vanhoissa blogipostauksissa. Perfectionistille bloggaaminen on aika pirullinen ajanviete, sillä vaikka lukijoita ei ole, kaiken pitää olla niin hiton täydellisesti jotta kehtaisin sanoa kenellekään pitäväni tätä blogia. En kehtaa sanoa, sillä en omista vielä lukijoita. Tai, jos omistan, niin sanokaa ihmeessä jotain mikäli eksytte sivulleni, olisin erittäin otettu palautteesta tai mistä vain!

Tuli todella tyhmä fiilis, kun yritti vaivihkaa ottaa kuvia tuosta pienestä sushibaarista johon eksyimme...

Ajattelin, että voisin omaksi ilokseni koota pientä "places to visit"-listaa Helsingin/miksei muidenkin alueiden Aasiaan liittyvistä paikoista joihin itse satun eksymään. Tässä olkoon ensimmäinen kohteemme...

GYOSAI-SUSHI

Runeberginkatu 40 b
00260 Helsinki

www.gyosaisushi.net/

Kooltaan hyvin pieni ja kodikas sushibaari kohtuu lyhyen kävelymatkan päässä Kampilta. Istumapaikkoja löytyi n. neljälle. Hinnat olivat silmissäni halpoja, viidellä eurolla sai 8 pientä kappamaki yms. rullaa, ja monipuolisempi sushi-setkin maksoi vain 15e. Ruoan laadusta en voi sen kummemmin sanoa, sillä olen vain kahdesti syönyt sushia, mutta tavalliselle tallaajalle ainakin maistui hyvin. Pienessä puodissa oli paljon Japani-aiheisia julisteita, koristeita, lehtiä, kirjoja sekä TVstäkin pyöri jokin tuntematon draamasarja. Kovin suurta vilinää ei lauantai-iltapäivällä paikalla ollut, mutta mikäli asuisin hieman lähempänä kuin 50 kilometrin päässä, niin tämä oli varmasti hyvä kantapaikkaehdokas, jonne voisin kuvitella suuntaavani koulun ruokavälitunneilla yms. Ei sovellu luksusruokailuun, mutta hyviksi eväiksi kylläkin, ja siksi paikka nimenomaan onkin vain takeaway/baari. Käyn varmasti vielä uudelleen, pidän yleensäkin huomattavasti enemmän rauhallisista pikkupaikoista kuin esim. Kampin tai Forumin  yliruuhkaisista ravintoloista