Ni hao ma? Wo hen hao.

Koulumme surkeiden luusereiden vuoksi jotka on epäonnistuneet kokeissaan ja joutuivat eilen iltapäivällä uusintoihin, siirrettiin eilinen olevat kiinantuntini reilusti perjantaille. Siis kiinantunti. Tavallisesti mulla päättyisi koulu jo yhdeltä, mutta tänään jouduin olemaan kolme tuntia ylimääräistä. No mikäs olisikaan parempi tapa viettää vapaa-aikaansa kun istuskellen koululla. Huomennakin saan herätä aikaisin koska luvassa on taas koulua vaikka onkin lauantai. 

Tällä hetkellä olen vielä melkoisen innoissani uuden kielen aloittamisesta vaikka aikaisemmissakin olisi vielä tekemistä. Olen ollut nyt yhteensä neljällä parituntisella oppitunnilla eikä vieläkään ole iskenyt ahdistus tai epätoivo. Vaikka tuollakin pistetään ihmiset puhumaan ja nolaamaan itsensä taidottomuudellaan, ainakaan vielä tunnit eivät ole lähestään yhtä vastenmielisiä kuin japanintunnit. Ehkä se johtuu alkuviehätyksestä, tai ihanasta opettajasta, tai että olen itse vielä kohtuullisesti kärryillä eikä kukaan muukaan ole täydellinen tai sitten jostain muusta. 

Jotain hyötyä japaninkielentaustasta kiinan opiskelusta on tähän mennessä ollut, sillä useilla kanjeilla on sama tai samankailtainen merkitys vaikka lukutapa eroaisikin. Toisaalta paljoa muita yhtäläisyyksiä ei sitten muuten olekaan. Varsinkin hankaluuksia aiheuttaa lausuminen, sillä esimerkiksi tavu ma voi tarkoittaa esimerkiksi äitiä, hevosta, hamppua, kiroilemista ja kymmeniä muita asioita riippuen sävelkorkeudesta ja tietysti lauseyhteydestä. Ja erilaisia s-kirjaimen kuuloisia kirjaimia on 9 eli z, c, s, zh, ch, sh, j, q ja x enkä itse kuule niissä lähes mitään eroja. Opetus on muutenkin järjestetty englanniksi, joten pientä lisähaastetta siitäkin. Muutakin ennenkokematonta on opettajan mukanaan tuoma kasa erilaisia julisteita joissa on lueteltuna kirjaimia ja numeroita ja sun muuta sälää joita luultavimmin opetetaan ala-asteikäisille. Mielenkiintoisia niistä tekee se, että kun niitä tökkii eräänlaisella taikasauvalla, niin eräästä pienestä laatikosta kuuluu sopiva äänne, sana tai vaikka kansanlaulu. Yhtä luovaa opetusta voisi olla muissakin aineissa minun puolesta.

Ja hyvää Halloweenia! En ihan tiedä tarkalleen minä päivänä se oikein virallisesti on, mutta meidän koulunkin kattoon hirtetystä ukosta, jonka sydämmeen oli tungettu Maol, päätellen se on hyvinkin pian.

Shake it up or not

Tällä hetkelläkin fiilikset on aika yllämainitut. Kaikentietävänä nerona mikään ei voi olla turhauttavampaa kuin yrittää opiskella jotain aihetta josta ei oikeasti tajua paskaakaan. Ja se kuinka huomaa että murtaa toisen korkeat odotukset ja kuinka pinna alkaa pikkuhiljaa kiristyä opettajalla. Se ei kieltämättä ole myöskään kaikkein motivoivinta. En mä tahalleen ole se pelle tunneilla joka leikkii idioottia. Muutenkin henkinen blondius on kaikkea muuta kuin suloista. Harmi vaan että tossa kurssin ryhmässä on mukana se ihan minimi, 5 henkeä, eli jos lopetan niin luultavasti koko ryhmä lopettaa. Eli ei tässä sitten kasata lainkaan paineta.

Vaikka päivä alkoikin ihanan rentoillen Muumejen parissa niin sääli että se lopulta loppu siihen että marssin draamakuningattarena himaan pillittäen kuin viisvuotias pentu. Ekaa kertaa olisin melkein valmis vaihtamaan mun lentolipun Japaniin siihen kymppitonniin joka siitä on maksettu. Ja pitäisköhän sitä vielä ottaa kemiankirjat esille ja vähän treenata huomista koetakin varten? Ehkä sensijaan huudatan vielä hetken naapureiltakin tärykalvot hajalle Sujun Shake it up!:illa

Anonyymit koreafanit

Muistatte varmaan kuukauden takaisen postauksen Ressun lukion naistenhuoneen seinästä, jonne joku oli päättänyt julistaa omaa rakkauttaan Jae Jongiin. Muutaman viikon jälkeen sain itsestäni irti, kirjoitin viestille vastauksen ja nyt seinächatin suosio on räjähtänyt käsiin. Kaikkein jännintä on, että vaikka tää todistaakin k-pop-fanien olemassa olon, en tiedä vielä yhdenkään henkilöllisyyttä. The next Annyeong! : I'll be searching for you. Kysyn vaikka erikseen jokaisella bilettäjältä mitä koulua käy, muuten tää mysteeri jää vaivaamaan mua liiaksi. 

Muutenkin tunnun törmäävän korealaisuuteen kaikkialla, koulussakin tänään soitettiin jostain päin Yiruman River Flows in You-biisiä. Yirumaa on soitettu jopa kahdesti vanhan koulun pääsiäiskirkossakin, mutta varmaan suosioon on jollain tasolla saattanut edes pikkiriikkisen vaikuttaa Twilight-kytkös...

Tänään ihan tyynesti ajattelin marssia bussiin mahdollisimman nopeasti, mutta sitten tuli muuten taas pieni mutka matkaan kun bongasin friikkejä venaamassa D'esparsRayn keikalle ja löysin joukosta omat kaverinikin. Jono ei yltänyt kuin tokalle seinälle eikä liput edes olleet loppuun myydyt. Mutta taas loistava esimerkki miksi kannattaa käydä koulua Helsingin keskustassa, koskaan ei tiedä keihin tai mihin törmää. Vaikkei se välttämättä olekaan positiivinen asia.

Sälää

Nyt on yksi iso etappi ylitetty: vaihtarihakemukset on täysin purkissa! Sain juuri lähetettyä viimeiset kuvat (niitä alettiin jo kysellä sähköpostilla) joten nyt vain pitää odottaa että saan tietää, kelpaako ne. Profiilikuva ei kelvannut koska toinen silmä ei näkyny kunnolla... vaikka natsia ja byrokraattista koko hakutouhu on ollutkin.

Keskiviikkona alkoi taas muutenkin japanin opiskelu. Ei oo yhtään ollut sitä ikäväkään, ja heti ensimmäinen tehtävä mitä piti tehdä olikin kirjottaa muutama lause japaniksi. Kuulostaa tosi simppeliltä, mutta oikeesti meillä ei varmaan koskaan ole täytynyt - tai ainakaan en itse ole koskaan - kirjoittaa kokonaisia lauseita. Vähän punakynää mutta en mä ihan täysin urpo ollut. Musta muutenkin tuntuu että nyt saattais olla jopa motivaatiotakin opiskeluun kun lähtö lähestyy jo.

Ja hei NYC julkasee taas sinkun. Siis vaan NYC, Boysit on jo ihan näköjään mennyttä. Ja juuri kun sain ykkösristeilyn maksettua, eikä todellakaa vielä oo varaa siihen Jumpin keikkadeeveedeeseen vielä varmaan vuoteen. Lisäks 2NE1 julkaisi taas kanssa muutaman musavideon ja ainakin tää biisi on aika lailla äijämäisempi ja hiphopimpi kuin aikaisemmat. Varmaan mun street-tuntien ansiota että oon alkanu viehättymäänkin tälläsestä löllöhupparicollege-tyylisestä fiilistelystä. Kuulemma BIG BANG olis taustalla tanssimassa, mutta mitä iloa siitä on jos naamat ei näy.

Hvala na Podrsci!

Vihdoin on edes vähän aikaa kirjoittaa jotain koska suurin osa ajasta on mennyt koulussa ja harkoissa ja jossain ihan muualla kuin koneella. Mikä oikeastaan on melko loistavakin juttu. Uuteen kouluun oon jokatapauksessa kotiutunut tosi hyvin, väestö on paljon värikkäämpää kuin edellisellä vammasella ylä-asteella ja on tullut bongattua jopa omg, lolita...sekä JaeJoong!

Tässä oli pakosti jotain kohtalon johdattelua mukana kun tavattiin heti ensimmäisenä päivänä naistenhuoneessa. Huonon  nimi- ja kasvomuistin vuoksi piti jälkikäteen selvittää vähän herran taustoja, ja niinkuin ounastelinkin kyseessä taisi olla tämä kuuma mies DBSK:sta. Ei sitä vielä tiedä keitä kaikkia tuun tapaamaan kunhan vähän tutustun meidän kouluun paremmin, varsinkaan kun en selkeästi ole ainoa korealaisiin miehiin suuntautunut.

Kouluun ja tanssivaksi purkkapoppariksi kehittymiseen menevää aikaa voisin luonnehtia valtavaksi jo sanomalla että en ehtinyt koko viikolla edes hakea postista Milanin levyä. Tänään kuitenkin sain itteni raahattua postiin ja noudin paketin. Levyn kannet on hämmentävän laaduttomat, aikalailla koti-DVD pakkausten tasoa ja niissä oli jopa halkeama jonka näppäränä korjasin liimalla. Jotenkin tuntuisi uskomattomalta, että serbialainen aito CD olisi laaduttomampi kuin thaimaalaiset piraatti-Golf-Mike-albumit. Mutta jokatapauksessa Milan sekä kuulostaa että näyttää kivalta eikä haittaa vaikka kansissa olisi miljoona naarmua ja halkeamaa. Kauppa oli DVDzona kuten viimeksikin mainitsin ja paketilla meni n. puolitoista viikkoa saapua.

Sitten kun oon oppinut sujuvasti enkkua, ruotsia, japania, koreaa ja kiinaa (jonka opiskelun aloitan seuraavassa jaksossa!) niin sitten on vuorossa se serbia. Eli sitten seuraavassa elämässä.

Kesä

En tiiä mistä hehkuttaisin ekana, mutta ehkä kaikkien kannalta paras jos alotan oleellisimmasta ja tärkeimmästä eli mun pinkistä 10€ matkakajarista joka on Made in China ja tarvii 6 patteria toimiakseen ellei töpseliä oo lähistöllä. Eli varoituksen sana niille keitä näen kesällä, tää mahdollistaa mun popituksen missä ikinä liikunkin. 

Mut tosiaan Annyeong on ens viikon tiistaina ja täysin kokemattomana en yhtään tiiä millanen meno olis luvassa. Musiikkipuolen kyllä pitäis kelvata, toivottavasti en liikaa innostu tanssimaan. Tanssimisesta voin siirtyä seuraavaan aiheeseen eli Skeneen (eli suomen JE!) jonne hain toissapäivänä. Mun tekniikka vielä kusi varsinki joissain ihme potkusarjoissa ja muissa lattianpoikkijutuissa mutta muuten meni koreot suunnilleen nappiin ja 20 sekunnin laulukokeeseen oon varsinkin ihan tyytyväinen. Pääsin tai en oon ihan tyytyväinen. Jos pääsen, joudun jättämään nykysen tanssiseurani koska harkat menis päälekäin Skenen tanssin ja näyttelijäntyön treenejen kanssa. Ja sitten tarvitsisi vielä ylimääräiset 1500€ vuosimaksuun ja mikä voi olla vähän vaikeeta. Sain tänään kuitenkin tienattua summasta noin 2,7% olemalla rehti, auttavainen ja yhteistyökykyinen peruskoulun päättävä oppilas. Ja 7,3% pitäisi tulla mummilta palkintona ihan kohtuullisesta todistuksesta. 11 kymppiä on ihan riittävää ainakin siihen että pääsen 99% varmuudella syksyllä Umihara-Sorsan japanintunneille Ressuun.

Nyt alkaa sitten virallisesti kesä, tylsyys ja työt. Voihan tässä jotaan kivaa kehittyäkin, mutta toistaiseksi ei silti ole odotuksen kamalan korkealla seuraavallta 2,5 kuukaudelta.

Mutta ainakin tiistaita odotellessa...

Mikä koreo!

All alone in the big city

Sen lisäksi että vietin viime pääsiäislomalla useita tunteja uusinta-opettelemassa kanjeja ihan kurssikirjamme alusta lähtien, niin sen lisäksi istuin nenä kiinni myös toisessa kirjassa. Kirjasto oli sulkeutumassa n. 5 minuutin sisään ja jotain oli 9 tunnin junamatkalle lainattava ja newnooniaeiollutsaatavillajaolinluvannutlukevanisenjopuolivuottasittenmitätossalukee Tokyo? Otetaan se.

Eli niin kuin takakannessa lukee, niin tarina kertoo 18-vuotiaasta englantilaisesta Adamista joka päättää varastaa isänsä visan ja ottaa äkkilähdön Japaniin etsimään kadonnutta siskoaan pimeiltä baarikujilta. Pientä katsausta paikallisiin nähtävyyksiin kuten kapselihotellit, yakuza ja hetken ajan jopa cossaavat nuoret, mutta pääpaino oli loppujen lopuksi päähenkilön ja paikallisen nuoren naisen romanssissa ja seksielämässä. Välillä tunsinkin hieman myötähäpeää Adamia kohtaan sillä mokomalla oli tyttöystävä odottamassa Englannissakin sekä vanhemmat jotka avittivat asiaa lähettämällä poliisit perään. Lukijalle ei edes kerrottu miten asiat tulee päättymään kotopuolessa, mutta muuten loppu hyvin, kaikki hyvin ja mutta kirja oli sopivan koukuttavaa hömppää ja täydellistä lomaluettavaa ja itse kyllä kirjasta pidin. Näin superlyhykäisenpikasesti tiivistettynä.

Vaan huomenna on pyhäpäivä. Katsotaan millainen kakkukriisi tulee!

Japania Erinin kanssa

- Lieksan lehti

Tätä on kaivattu! Nyt uutuussarja japanin kielen opiskeluun.

Japania Erinin kanssa on japanin kielen opetusohjelma, joka on suunnattu erityisesti nuorille. Ohjelmassa on pätkiä tosielämän keskustelutilanteista. Animoitujen hahmojen kanssa käydään läpi perusfraaseja. Pääsemme myös tutustumaan ulkomailla japania opiskeleviin nuoriin, sekä siihen, miten Japani meillä Suomessa näyttäytyy

- YLEn sivut

Eli YLE aloitti viikko sitten Japaniin kieleen perustuvan opetussarjan, jota tullaan näkemään tiistaisin klo 16:30, sekä uusinta keskiviikkoisin klo 18:00 plus viikon ajan YLE Areenassa. Jaksoja tulee olemaan 25 kappaletta. Katsokaa itse ja tehkää omat mielipiteenne sarjasta, sillä omani voi tiivistää aika lyhyeen... eli lol. Tätä sarjaa on todellakin kaivattu, ehkä silloin legendaarisena vuonna 2007, sillä ainakin omasta mielestäni villitys alkaa olla pikkuhiljaa jo ohitse. Sad but true. Nyt jotenkin tuntuu aika kuluneelta, ja koomiseltakin. Kohdeyleisö kyllä onkin nuorempaa väestöä, ja itse olen aika kriittinen tälläisiä kohtaan. Kaikesta huolimatta aion katsoa, sillä kyllä sinne ihan asiaakin mahtui mukaan. Mutta kunhan ei liian kovia odotuksia aseta tälle sarjalle, niin kai siitä irtikin jotain saa. 

Ylikallista

Tänään oli vuoden toinen japanintunti. Aloitin opiskelun 2 vuotta sitten, laiskistuin ja jätin yhden vuoden välistä ja nyt aloitin uudelleen. Tällä kertaa fiilis on kuitenkin kuin ihan oikeasti oppisin edes jotain. Viime kurssilla opettajana oli nuori tyttö jonka kimitystä ei millään kestänyt kuunnella varsinkaan kun hän puhui japania. Aika lähellä Hello!Projectin tyttöjä jos tiedätte mitä tarkoitan. Hän kävi aika pahasti hermoilleni ja lopulta lintsasin suurimman osan tunneista vaikka osasyynä oli myös entinen "poikaystäväni" ja olin liian lapsellinen työskentelemään hänen tai kenen muunkaan kanssa. Mutta tällä kertaa opettajana on mies joka osaa opettaa huomattavasti paremmin vaikka unohtaakin nimeni jatkuvasti. Yksi ongelma on silti matkassa eli oppikirjat: aivan liian kallista. Äitini joutui ostamaan toisen oppikirjoista sillä Visa Elektronilla ei pysty maksamaan kalliita ostoksia ilman henkkareita. Vielä on kuitenkin toinen kirja jäljellä mutta sitä ei tunnu löytyvän mistään. Soitin läpi useita kirjakauppoja ja pian alkaa näyttää siltä että pitää tilata se Amerikasta mikäli en löydä sitä ensi viikonloppuna. Ja se olisi liian kallista minulle. 

Viime viikolla olin kuitenkin töissä Postilla. Oli hieman masentavaa käsitellä paketteja, ja varsinkin niitä mitkä olivat tulossa Aasiasta (yhdessä oli jopa Ranma-postimerkkejä). Viimeksi kun sain yhtään mitään oli kesällä kun tilasin Yuman, B.I.Shadowin ja NYC Boyssin yhteissinkun. Jos vain ei olisi rahasta kiinni nin ostaisin jotain. Onneksi viimeistään marraskuussa ilmestyy HSJ'n uusin kuvakirja ja voisin ehkä tilata jonkun näistä kalentereista vaikka ne eivät olekaan virallisia.

Käännös 14.5.10