Showing posts with label D=OUT. Show all posts
Showing posts with label D=OUT. Show all posts

29 May 2010

Nahkahäät

Kolme vuotta yhdessä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Jos oltaisiin naimisissa vietettäisiin jo nahkahäitä.

Eli ensimmäisen klubikeikkani vuosipäivä! Kaiken kaikkiaan elämäni kolmas kerta keikalla nimenomaan 28.5, ja vähintäänkin se pakoitti menemään katsomaan Dauton konserttia Glorialle. En ollut kuunnellut paria biisiä enempää ennen keikkaa mutta livenä kuuleminen yleensä on paras tapa tutustua. About kolmen tunnin jonotuksellä pääsi helposti 3./4. riviin ja jopa 160 senttinen tappi näki melkein kaiken haluamansa ja sai jopa poimittua lattialta joko oranssihiuksisen kitaristin tai basistin plektran. Ne oikeasti hakeutuu niiden ihmisten luo jotka niitä vähiten tarttee. Mutta en mä tosta luopuisi sillä Intetsun nimmarikynää lukuunottamatta (tasan kolme vuotta sitten) en ole koskaan aikaisemmin saanut mitään. Onneksi kaveri sai basistin hikisen pyyhkeen niin ei tullu liian huono omatunto.


Keikka oli muutenkin ihan positiivinen yllätys vaikka heidän englanti oli varmasti huonointa mitä oon koskaan keikoilla kuullut. Vaatteet oli sopivan pelkistetyt mutta silti tyylikkäät ja näyttävät. Ja olihan tyypitkin hyvän näkösiä.

Mutta välillä oikeesti on pakko miettiä miten oon vieläkin keikoilla kolmen vuoden jälkeen. Enhän mä tiedä kuin enää muutaman sen aikaisista kavereista jotka yhä keikkailis. Enkä mä koskaan ees ole ollut mikään suuri fani. Mutta omaksi ja miksei muidenkin iloksi Ayabien 28.5.2007 jonovideo. Bongatkaa punamusta 12-vuotias miniernu kohdassa 2:43. Enkä mä oo toki muuttunut lainkaan, käytin vielä eilenkin samaa hattua...



Ja kolme vuotta oon pitänyt kuivunutta Snowman-tussia Snowmanin, aviomieni Aoin ja Kanan ainakin osittain väsäämän pehmolelun vieressä hyllylläni. 

10 May 2010

Tapoin Johnnylehmän

Time flies. Oon ollut kipeänä viime perjantaista lähtien (vaikka en osaakaan pysyä kotona kaikesta huolimatta) mutta olen keskittynyt enemmän Nintendopeleihin ja J-draamoihin. Nyt jaksoin kuitenkin vaihteeksi muokkailla kuvia ja leikkiä bloggerilla.


Viime tiistaina saapui paketti YesAsialta ja vaihteeksi taas 2 viikkoa myöhässä. Se ei kuitenkaan ole välttis YesAsian vika, varsinkin kun on ollut tuhkaongelmia sun muita mutta silti hieman ärsyttävää että paketeilla on kestänyt viime aikoina se kuukausi saapua Suomeen kun se vielä viime keväänä oli 5 päivää. Tilauksessa oli NYCin Yuuki 100% First Press Limited Edition sekä HSJ koulukalenteri. Olin muistellut että olisin ostanut tavallisenkin version mutta näköjään ajattelin hankkia sen myöhemmin (rahakriisin vuoksi ja etteivät he nousisi liikaa Oricon-listalla, olisin boikotoinut koko triioa jos olisin pystynyt). Chinenin naama on viehkeä ja ei se single muutenkaan sävähdyttänyt millään lailla mutta toisaalta se ei ollutkaan sen idea. Idea oli vain riistää rahaa pakkomielteisiltä faneilta joiden elämä ei jatku jos kokoelma ei ole täydellinen. .____.


Vieläkin ärsyttää B.I.Shadowin unohtuminen varsinkin kun he vielä virallisesti ovat junior-statuksella ja heillä ei sen kummemmin ole edes kiireitäkään toisin kuin JUMPista riistetyillä Chinenillä ja Yamadalla. DVD oli kaikinpuolin melko tylsä, lähinnä vain tylsää keskustelua kameran edessä josta en ymmärrä mitään. Silti itse Yuuki 100% ja B-raita Yume no Tane olivat molemmat todella hyviä ja pirteitä, vaikka eivät tarjoakaan mitään uutta.


Mukana oli vielä kansilehtisen välissä 3 tarraa joissa esitellään heidän hienot asukokonaisuudet (Oooh Chinen fashionista, rullatut shortsit, kalsarit ja polvisukat rullalla puolisääreen?). En edes tutkinut levyä niin tarkasti koska huomasin nämä vasta pari päivää saapumisen jälkeen. Onneksi nyt kun Hey!Say!JUMPin ensimmäinen levy on virallisesti tulossa kesällä, niin tämä "yhyy Yamada ja Chinen saa liikaa huomiota" laantuu itselläni ainakin hetkeksi. Ja unohdin sitäpaitsi mainita tästä hienosta uutisesta, mutta luultavasti kaikki aiheesta kiinnostuneet jo tietävätkin. Vaikka en sentään ole niin myöhässä kuin JaME, sillä he ilmoittavat JUMPin kuulumisista vasta n. kuukausi tiedon julkistamisesta jos ollenkaan.



Kalenteri tuli hienossa pahviboksissa ja mukana oli jännä kansioviritelmä. Ehkä saan tulevaisuudessa kanniskella siinä kaikkia tärkeitä papereitanikin. Uskottavuuspisteitä ropisee varmasti.


(Päällystysmuovi)


Harvemmin olen kajonnut mihinkään ostamaani JE-krääsään mutta nyt päätin tehdä poikkeuksen. Pidin sitä itsestään selvyytenä että en tekisi kalenterille mitään vaan laittaisin sen vain sivuun siististi kirjahyllyyni mutta koska se vain vaikutti niin...käytännölliseltä, päätin ottaa sen vakavissani käyttöön. Loliaikoinani puhuttiin aina "brändilehmistä", kalliista merkkituotteista joihin ei haluttu tehdä mitään muutoksia vaan pitää ne alkuperäisessä kunnossa vaikka mitä tapahtuisi ettei niiden jälleenmyyntiarvo romahtaisi. Tai oikeastaan siihen ei edes ollut kunnollista syytä miksei brändivaatetta olisi voinut muokata paremmaksi mutta se vain oli tabu. Nyt halusin kohdallani rikkoa tabua ja tappaa "Johnnylehmän" sillä loppujen lopuksi enemmän saan iloa laittamalla kalenterin käyttöön. Ehkä pieni keräilijä sisälläni särki sydämmensä, mutta kivempi on kantaa maailman suloisimpia poikia mukanani päivittäin.




Tietenki heruttava Daiki osuu samalle aukeamalle kuin synttärini. Vaikka en pidäkään liian vakavasta naamasta. Ja nuoruuskriisi, huhhuh enkö mä oikeastikaan ole tämän vanhempi.


Kirjoitusvirheellä mutta ehkä...iso ehkä. Mutta ainakin rahatilanne näyttää ihan kohtuulliselta nyt kun Hangry&Angry taitaa jäädä väliin ja vaihtaristipendi/rahariitelyn jälkeen naapuri lätkäsi 10€ kouraan ja sanoi osallistuvansa matkakassaan. Jeiiih.