Lähtö olisi 30. päivä - vai onko?

Mulla on nyt hyvin pitkä tauko takana, niinkuin sivupalkistakin huomaa, vaikka asiaa olisikin ollut kerrottavana enemmän kuin sitä ikinä olisi ollut mahdollista kirjoittaa ylös. Paljon kaikkea arkipäiväistä kivaa, musiikkia vaatteita ja uutisbongauksia, vaihtarisäätöä, viisumipapereita, jännitystä, pieniä vastoinkäymisiä...ja iso vastoinkäyminen. Vaikka nyt pitkään olenkin selvinnyt ilman kirjoittamista ja blogia, niin tässä tilanteessa tarvitaan jotain ajatusten selventäjää, ja blogi sopii siihen paremmin kuin äikän essee.

Tuskin tarvitsee kenellekään kovin pitkästi selittää mitä on meneillään Japanissa tällä hetkellä. Mullekin tieto tuli oikeastaan todella hitaasti, vasta puoli seiskan aikaa illalla vaikka ekaa kertaa maanjäristyksestä ja tsunamista ilmoitettiinkin tiedotusvälineissä kai jo 8 aikaan aamulla. Mä en oikein tajua miten se on edes mahdollista mun koulussa, jossa yleensä ollaan asioista aika hyvin perillä ja kukaan, edes japanin ryhmästäkään ei puhunut asiasta. Toisaalta japanin opettaja ei koskaan saapunut tunnille, en tiedä johtuiko se siitä, että tunnin ajankohtaa oli lyhyellä varoitusajalla muutettu, vai siitä että oli taas pikkasen parempaakin ajateltavaa.

Kuva HS.fi

Nyt kun on koko illan ja yön ja aamun seuraillut asiaa, niin mulla on suhtautumiset muuttunut tässä vuorokauden aikana muutamaan otteeseen. Eilen iltapäivällä sain soiton isältäni joka kertoi lyhyesti tapahtuneesta. Sillon en vielä osannut oikeastaan järkyttyä vielä kovin pahasti vaikka kuulinkin että kyseessä on maan historian pahin maanjäristys. Illalla saikin katsoa järkyttäviä uutisvideoita, mutta vaikka itärannikolla tuhot ovat valtavat, inhimilliset tuhot olivat suhteessa vuoden 2004 tuhoihin vielä pienet. Ajattelin, että tää sulkee luultavasti ainoastaan pois sen mahdollisuuden että majoitus olisi idässä. Tänä aamuna kuitenkin on saanut pelätä pahinta tuon ydinonnettomuuden jälkeen, sillä sen vaikutukset tulevat näkymään vähän laajeminkin kuin vain itärannikolla, vaikka toistaisesti ihmisiä onkin evakuoitu vain 20 kilometrin säteellä. Ulkoministeriön antaman kehoituksen mukaan Japaniin ei kannata mennä. Nyt pitää vain odottaa maanantaihin kunnes soitan EF:fän toimistolle ja kysyn miten he toimivat. Mikä on tilanne kahden ja puolen viikon päästä? Mitkä ovat vaikutukset länsirannikolla? Saanko aivosyövän jos vietän maassa 10 kk? Onko se silti sen arvoista?

Lomakkeita

Hitomi no Screen löytyy taas satojen tuhansien levyhyllyistä, vaan ei vielä minun kiitos ylihitaan postin. Kaipaan jo sitä aikaa kun YesAsian paketit oli Suomessa jo muutaman päivän sisällä. Ja kieltäydyn lataamasta niiden biisien kunnollisia audioversioita netistä. En edes vielä ole suostunut kuuntelemaan läpikään HS7'n uutta biisiä, vaan jaksan epätoivoisesti odottaa levyjä. Ja miten ihmeessä muut ympäri Euroopan ovat saaneet levynsä pahimmillaan jo ennen ilmestymistä? Jos näillä kestää yhtä kauan kuin edellisellä paketilla (eli kuukausi), niin olen vihannes siihen mennessä.

Muita Thaimaa-tuliaisia sain tänä viikonloppuna, eli muutama pikku kolikko jotka olin etukäteen pyytänyt, sekä Adidaksen toppi joka sattui olemaan liian pieni äidilleni. Jaa, äkkiähän mä L-koon kavennan XS'sään! Pääsin myös näkemään satoja valokuvia 2m x 2m kokoisena. Aika hieno paikka, ja uudelleenkin aikovat mennä. Hei, pääsenkö mukaan?

Viikko sitten lähetin vaihtarihakemukset varmuuden vuoksi myös EF'älle ja YFU'lle. EF aloitti soittelun heti alkuviikosta, mutta sopivasti soittivat kahtena päivänä 20 yli 12 aikaan jolloin olen tunnilla, eivätkä enää suostuneet vastaamaan kahden aikoihin. Piti sitten itse soittaa keskiviikkona ennen tuntini alkamista, ja sainkin sovittua haastattelupäiväni puolentoista viikon päähän torstaille. Kuulemma siitä menee vain parisen viikkoa kun saa selville, pääseekö. Heti perään soitin sitten AFS'sälle ja kysyin, milloin sieltä saa tulokset tietoon. Sanoivat, että parin viikon kuluttua, joten eivät aivan mene päällekäin. Hyvä niin, mutta ehdin silti käymään haastateltavana ainakin EF'llä ja siten maksaa 25€ haastattelumaksun. YFU on siinä ja siinä, sillä he ilmoittivat haastatteluni kahden ja puolen viikon päähän torstaille. Heiltä tulikin iso nipullinen esitteitä sekä paperinen hakemus, siinä missä EF hoitaa hakemukset pääasiassa netissä.

Iloista hakemusten täyttämistä siis. Kivaa, saan taas etsiä koulun numeroita ja allekirjoituksia. Satuin vielä hukkaamaan uusimman todistukseni, joten pitääpä käydä oponkin luona kyselemässä mitä tehdä.

Ikäongelma, taas.

Sain juuri kutsun Japaniin kesälomalla, joten tällä hetkellä vertailen hysteerisenä lentoja, sekä itken sitä että lähes 100% varmuudella en pääse ilman matkaseuraa lähtemään. Ja matkaseuran hankkiminenkin on helpommin sanottu kuin tehty, kun edes Ruotsiin en TegoMassun keikan (jota ei pidetty) aikaankaan päässyt. Olisikin jo vakituinen työ ja täysi-ikäisen paperit, hmph.

Vaikka on se kolmen päivän työputkikin ihan tarpeeksi väsyttävää. Sen loppumisen juhlistuksena helmikuun toinen Shokura, jonka halusin ehdottomasti katsoa samaan aikaan kun Suomen taitoja punnittiin jääkiekossa. Säästyinpähän muiden ihmisten kitinöiltä, hahaha.

"Tukehdu pitsaas, bitch!", sanoi Daiki ja virnuili ikuisuudelta tuntuvan ajan tietokoneen ruudulta. Veinasin siinä säikähdyksissäni melkein totellakin, mutta olin liian utelias näkemään mitä uusimmassa Shokurassa tapahtuukaan. Mä oikeasti unohdin täysin, ketä oli mukana special vieraina!

Ja vaikka tulinkin tänne avautumaan siitä, miten idioottia on olla ala-ikäinen, enkä puhumaan varsinaisesti Shokurasta, niin en silti osaa pitää suutani tukossa: Onko outoa huomata, että A.B.C-Z'stä puuttuu yksi jäsen vasta kun esitys on ohi? Tai unohtaa kokonaan Fumiton nimi ja miettiä varmaan pari minuuttia että: "Ei, Goseki ei näytä tuolta!"? Mielestäni ON, enkä vieläkään keksi sille muuta selitystä kuin muutenkin loista kasvo- ja nimimuistini sekä yleinen havainnollistamiskykyni. Hasshi ja Tottsu homoili taas, ja löysin oikeasti maailman suloisimman lapsen. Oikeasti! Se voisi varmasti hoitaa juontamishommia vielä uudestaan tulevaisuudessakin. ♥

Building Global Friendship

Nyt mulla on aihettakin ärsytykseen, vaikkakin vain ärsytykseen, ei raivoamiseen tai masentumiseen. Se ei olisi tämän arvoista. Koska asiahan on niin, että CISV, jonka kansainväliselle leirille hain hieman ennen vuodenvaihdetta, on suorastaan uskomatonta sähläystä. Rehellisesti sanottuna en saa minkäänlaista tolkkua!
Hain siis Trentoon, Italiaan, enkä olisi koskaan saanut selville miten, ellei kaverini olisi ollut kokenut cisvari. Jos jaksatte raahautua sivuille, niin saatte kyllä huomata, että tuolta on erittäin hankala löytää mitään informaatiota. Ensinnäkin minun olisi leirille hakevana mennä viime viikonloppuna "lähtijöiden leirille", mutta koska en koskaan ollut tuollaisesta kuullutkaan, olin ilmoittanut itseni CISVin Killer Fashion Revolution Mosaic -työpajaan eli toiselle leirille joka pidettiin samaan aikaan. He joilla oli jotain estettä tuonne toiselle leirille pääsemisen kanssa, käskettiin ottaa pikimmiten yhteyttä, ja niinhän minä teinkin, mutta vastausta ei tullut. Siellä leirillä, jonne menin lähtijöiden leirin sijaan, sanottiin kuitenkin että myös siellä olemalla olisin todistanut, että pystyn olemaan viikonlopun ilman perhettäni yms. ja että leiri on pääasiassa n. 11-vuotiaiden testausta varten.

Kaverini sai tietää jo alkuviikosta, että hän on päässyt leirilleen jolle haki. Itse en saanut mitään tietoa, kunnes sain sähköpostia siitä, että haluaisinko lähteä Unkariin. Unkariin?? Ehkä kenties ensin haluaisin tietää miten kävi Italiani. Katsoin nettiin, ja siellä sanottiin, että Italiassa olisi vielä paikkoja, ja kaikkia halukkaita pyydettiin ottamaan välittömästi yhteyttä. Laitoin hämmentynyttä viestiä eteenpäin siitä, että pääsinkö vai en, ja lopulta vastauksena tuli että ei, sillä niiden kesken, jotka eivät olleet olleet leirillä, arvottiin yksi paikka ja se ei osunut kohdalleni. Jahas, kiitti informaatiosta. Tosin sen tiedon olisi voinut antaa hieman aikaisemmin, ehkä siinä vaiheessa kun lähetin kysymyksen siitä, että mitä seurauksia tulee the viikonloppuleirin skippaamisesta. Ja miksi piti hakea lisää täydennystä leirille, jos määräaikaan lähetettyjä hakemuksia ei sitten hyväksytty?

Onneksi meille jokaiselle tulee varmasti elämänsä aikana useampia mahdollisuuksia lähteä Italiaan kahdeksi viikoksi ulkomaisten kakaroiden kanssa, joten voinhan mä toki tulevaisuudessakin hakea uudelleen. Mutta hieno kokemushan tuo oli, hankalia kaavakkeita joista ei älynyt paskaakaan ja muutenkin valtavaa informaatiopuutetta. Kiitos, loistava ensivaikutelma. Mutta säädetään sitten uudelleen taas puolen vuoden päästä.