Lehdet hämmentävät

Toissa iltana/yönä Hesaria lukiessani satuin lukemaan pienen artikkelin, joka hämmensi aika lailla:

"...lisäksi tarjolla on muun muassa Harry Potter- henkinen leiri sekä japanilaiseen rock musiikkiin keskittyvä kurssi."

Siis mikä kurssi? Pähkäilin seuraavankin päivän, että onko kurssin ideana tutustua bändeihin, leikkiä j-rokkaria vai jotain muuta. Ja ovatko leirit muunkin kuin vain lollaamisen arvoisia?

Jälkimmäiseen kysymykseen en saanut vastausta, mutta mainoksessa annetussa osoitteessa surffaamalla huomasin että kursseja onkin neljä, eikä vain yksi. Ne muodostavat kuitenkin yhden kokonaisuuden: ensimmäisenä päivänä tutustutaan bändeihin, sanastoon yms. ja tehdään uchiwa haluamasta henkilöstä. Kahdella kerralla harjoitellaa furitsukeja (jaksaako niitä oikeasti opetella kuuden tunnin ajan?) tunnetuilta bändeiltä kuten the GazettE, SuG yms. Sitten vielä yhdellä kerralla koristellaan kännyköitä, kynsiä yms. tilpehöörihirviöiksi japanilaisten lehtien innoittamana ammattilaisavustuksella. Mitä ihmettä? Kurssit on kaikki JrockSuomen pitämiä, joten varmasti tietotaitoa löytyy mutta silti aiheet on hieman outoja. Tuskin kehtaan heittäytyä mukaan, mutta kuulisin mielelläni lisää. Ja onko näitä pidetty aikaisemmin? Miksen ole kuullut?

Toinen viimeaikainen hämmennys on ollut Demin Liisa Ihmemaassa-juttu, jossa kehotettiin pukeutumaan lolitaksi, ja järjestämään teekutsut. Liisa on tosin aina ollut lolimaailman suurimpia tyyli-ikoneita, joten ei ollut kaukaa haettua yhdistää elokuvaa lolitajuttuihin. Artikkelissa ei ollut pahasti mitään suurempia virheitä, joten paljon on Demissäkin kehitytty muutamassa vuodessa. Ainoastaan kiinnitin huomiota rimpsu-sanaan, ja ainakin omaan korvaani rimpsuessut sekä rimpsujen suosiminen kuulostaa vain niin...halvalta. Röyhelökin olisi parempi sana! Enkä itse suosittelisi ketään ompelemaan pitsiä kiinni alushameeseen, ja sitten antaa alushameen näkyä mekon/hameen alta. Parempi jos ompelee pitsin suoraan mekkoon. Silti ihanaa, että luonnonmateriaaleista tehdyt pitsit ovat mainittu artikkelissa, vaan kuinka moni oikeasti tunnistaa puuvillaisen ja muovisen pitsin? Itse olen saanutkin pitsiekspertin aseman jo ihan vain tunnistamalla nämä kaksi laatua toisistaan. Sekä vaikka Anna House onkin ihan hyvää laatua, niin mielestäni esimerkkimekot olisi silti voitu ottaa joltain tunnetulta japanilaismerkiltä. Jos silti haluaa saada selvää tekstistä ja lukea koko jutun, niin ostakaa oma lehti kuukauden sisällä, menkää kirjastoon, tai pihistäkää kaverilta niinkuin minä!

HANGRY & ANGRY tulee myös Suomeen kevään lopulla, eli sinne varmaan olen menossa mikäli seuraa saan ja selviän hengissä LM.C'stä. En ole kuunnellut kummemmin, mutta Top Secret on loistava biisi (vaikka naisvokalistit ei yleensä miellytä) ja haluanhan toki nähdä heidät sillä he ovat entisiä Morning Musumen jäseniä eli olleet osana Hello!Projectia, ja minähän nimenomaan inhoan Morning Musumea ja Hello!Projectia. Koska ristiriitaisuus on jees.

Ylikallista

Tänään oli vuoden toinen japanintunti. Aloitin opiskelun 2 vuotta sitten, laiskistuin ja jätin yhden vuoden välistä ja nyt aloitin uudelleen. Tällä kertaa fiilis on kuitenkin kuin ihan oikeasti oppisin edes jotain. Viime kurssilla opettajana oli nuori tyttö jonka kimitystä ei millään kestänyt kuunnella varsinkaan kun hän puhui japania. Aika lähellä Hello!Projectin tyttöjä jos tiedätte mitä tarkoitan. Hän kävi aika pahasti hermoilleni ja lopulta lintsasin suurimman osan tunneista vaikka osasyynä oli myös entinen "poikaystäväni" ja olin liian lapsellinen työskentelemään hänen tai kenen muunkaan kanssa. Mutta tällä kertaa opettajana on mies joka osaa opettaa huomattavasti paremmin vaikka unohtaakin nimeni jatkuvasti. Yksi ongelma on silti matkassa eli oppikirjat: aivan liian kallista. Äitini joutui ostamaan toisen oppikirjoista sillä Visa Elektronilla ei pysty maksamaan kalliita ostoksia ilman henkkareita. Vielä on kuitenkin toinen kirja jäljellä mutta sitä ei tunnu löytyvän mistään. Soitin läpi useita kirjakauppoja ja pian alkaa näyttää siltä että pitää tilata se Amerikasta mikäli en löydä sitä ensi viikonloppuna. Ja se olisi liian kallista minulle. 

Viime viikolla olin kuitenkin töissä Postilla. Oli hieman masentavaa käsitellä paketteja, ja varsinkin niitä mitkä olivat tulossa Aasiasta (yhdessä oli jopa Ranma-postimerkkejä). Viimeksi kun sain yhtään mitään oli kesällä kun tilasin Yuman, B.I.Shadowin ja NYC Boyssin yhteissinkun. Jos vain ei olisi rahasta kiinni nin ostaisin jotain. Onneksi viimeistään marraskuussa ilmestyy HSJ'n uusin kuvakirja ja voisin ehkä tilata jonkun näistä kalentereista vaikka ne eivät olekaan virallisia.

Käännös 14.5.10