Aioin olla ahkera.

Kun miettii mun ihanan huonotasoista huumoriani, niin ei ihmekään että aloin nauramaan kun luin tämän pienen tekstin tiistaisessa Metrossa. Varsinkin nyt kun on kuultu joka tuutista uutisia Vickanin ja Dankan prinsessatouhuiluista, niin Japanin prinsessan vierailu Suomen mustakurkku-uikkujen luo kuulostaa niin maanläheiseltä ja vaatimattomalta. Ja ps. en olisi osannut sanoa kuka on neiti Takamado ennen koko Suomen vierailua, näin hyvin mä oon sitten perehtynyt siihen kulttuuriin...

Ja koska lomalla on liikaa aika jne. pihistin mökiltä yhden Rei Shimuran johon en olekaan aikaisemmin tutustunu. Oon kuullut näistä aika paljon ja nähnytkin satoja kertoja kauppojen pokkarihyllyllä joten odotin että ihan hyvää matksua. Ja sitähän se oli - ei ihmeellistä mutta tosi loistavaa kesälukemista. Dekkareiksi nämä luokitellaan mutta ei onneksi mitään liian veristä tai ahdistavaa - ja mukaan mahtui melko paljonkin kuvausta japanilaisesta kulttuurista. Nyt kun olen lähdössä puoleksitoista viikoksi kiertämään lappia, jään päivitystauolle (mitä luultavammin, en kuitenkaan lupaa!) ja aion käyttää turhan autossa istumisen hyväksi vaikka lukemalla lisää Shimuroita ja opiskelemalla kieltä. Ahdistaa tää "moi en oo koko kesänä avannu oppikirjoja" vaikka lupasin aikaisemmin olla tosi ahkera.

Bling bling

Ihanaa kun on mökkijuhannus ohi ja pääsee pitkästä aikaa rentoutumaan Helsinkiin ja hiertämään rakkoja korkkareilla. En voi sanoa kuin ah, mitä euforiaa kun vihdoin muutaman humpan täyteisen mökkieristyspäivän jälkeen kuulee ensimmäiset tahdit Heartbreakerista korvissaan...

Mietin muuten todella pitkään menisinkö Versujen keikalle, mutta lopulta päätin olla fiksu ja jättäytyä (kuten huomaatte postausajasta, keikkaa on nyt ollut meneillään noin puolitoista tuntia) ja säästää reilu 30€. Luulin ihan kokoajan että keikka olisi maanantaina ja olin perunut jo kaikki menemiseni siltä päivältä jotta pääsisin sinne mikäli haluaisin, mutta sitten Nyt-liitettä vilkaistuani huomasin että päivä taisi sittenkin olla tiistai. Epäilin silti enemmän lehteä kuin mieltäni, mutta lopulta oli hyväksyttävä että olin väärässä. Lehteen oli muuten tungettu yhteen ainoaan Versuihin viittaavaan lauseeseen jo kaksi stereotypiaa: J-rokkarit on mutruhuulisia ja fanit pakkomielteisiä. En kiistä todenmukaisuutta mutta vähän tykytti takaraivossa kuitenkin.

Kävin kuitenkin tänään kuikuilemassa jonoa ja totemassa että yhyy en tunne ketään. Pukuloistoa oli joukossa vähän enemmän kuin yleensä, mutta mitä visuaalisempi bändi, sen visuaalisempi yleisö. Vähän jää harmittamaan etten pääse ihailemaan asuja livenä, mutta kai joku valokuvaaja onneksi ikuistaa ne.

Jotain uutta annettavaa Helsingillä kuitenkin oli, nimittäin juuri maanantaina avattu Purikurashop! (Purikurashop.fi) Sijainti on kaisaniemen metroasemalla heti ylhäällä ulko-ovilta tullessa eli Vuorikatu neljässätoista. Laitetta oli hieman hankala käyttää, saatiin koristeltua vain kaksi neljästä kuvasta eikä onnistuttu lähettämään niitä lainkaan kännykkään. Henkilökunta kuitenkin opasti hyvin alussa ja taisin itse jäädä koukkuun. 8€ on aika iso summa mutta tuskin kukaan haluaa niihin koppeihin yksin mennä. Puoliksi kaverin kanssa oli jo kohtuullinen 4€, vaikka kuva olikin aika pieni. Glitterin lättääminen oli kuitenkin niin terapeuttista ja miehistä puuhaa joten kaikki tutut ja tutuntutut ja miksei tuntemattomatkin mun kanssa vaan purikurailee!

Se pääsi jopa kunniapaikalle mun itseväsäämään blingbling JE shop photo kuvakansioon joka on aika tyhjä sillä ne kuvat ovat aika kalliita. Kyllä mä vielä japanissa sen kansion täyttelen, ja voisin kerätä virallisestikin kaikki purit sinne?

Ja päivän EF-vitutus - Laskua ei ole näkynyt taaskaan joten soitin sinne viime keskiviikkona ja ottivat nimen ylös ja lupasivat hoitaa laskuhämminkin ja soittaa pikaisesti takaisin. Viikko kului, soitin tänään itse, hoitivat tälläkertaa mallikkaasti ja laittoivat laskun tulemaan sähköisesti. Onneksi on enää kaksi laskua jäljellä ja sitten ei enää tartte säätää. Koska mistä vetoa sitä ei sitten seuraavallakaan kerralla kuulu ennen kuin itse otan asian hoitoon?

Arashikukkia ja silmäpusseja

Kilometripostaus niin kuin aina silloin, kun ei ole mitään muuta asiaa kuin picspam. Jos nyt yritän jotain asiaakin ujuttaa väliin, niin Hitomi no Screenin ennakkotilaukset jäivät sopivasti Mayonakan ja Dreams come true'n väliin, joten myyntilukematkin ovat luultavasti ihan hyvät.

Suomen markkinoiden uusin Myojo-julkaisu eli 3/2010 sekä mukana tullut Young Song. Kannessa vähän sekalaista sakkia, eli Yamada, Chinen (Hey!Say!JUMP, NYC Boys), Nakayama Yuma (Jr's, NYC Boys) sekä Shintaro ( Jr's, Snow Prince Gasshoudan), sekä Arashikukkia. Yllättävästi KAT-TUN pääsi komeilemaan Young Songiin uuden sinkun myötä.

Silmäpussit grr. 

Kaikkien iloksi mukana oli myös - yllätys yllätys - Yamada juliste! Ja paidattomana tietysti. 

Onkohan tarra-arkit nyt muodostuneet ihan vakioksi, glossy pin upin lähdön jälkeen? Ei ainakaan itseäni haittaa, ja vaikka tuskin minnekään liimaan isoa Shintarotarraa, mutta vähintäänkin saan tuosta hieman apua uusien pikkujunnujen tunnistukseen.

Isommat junnut veti hieman homoksi omat shoottinsa.

Lehtien taiteellisimmat osiot on yleensä aina Arashin. Niiden kuvat vaan on niin hienoja, että unohdan jopa ärsyyntyä siitä etten pysty lukemaan lehden haastatteluja. Suorastaan taidetta, voisin vaikka maksaa koko lehden hinnan pelkästään vain noista kuvista!

HeySayn etsiväteemainen photoshoot, eikä idea ainakaan tullut Yamada uudesta doramasta. 

En ole vieläkään ymmärtänyt, miten 18-vuotias voi millään tapaa näyttää tuolta. Se ei vaan ole mahdollista!

Non-johnny'seista vakiosuosikit Miura ja Takeru. Heh, silmänruokaa, vaikka en niiden näyttelijänurasta hirveästi tiedäkään. Miuraakin olen nähnyt vain Bloody Mondayssa ja Gokusenissa. Oon vaan niin superlaiska kattomaan mitään sarjoja.

Pikku-Teppei. Ihana, vaikka onkin lyhyt ja lauluääni on kuin kuristetulla kissalla. Joo, tykkään silti kuunnella!

Maki Horikita on oikeasti yksi maailman kauneimmista naisista, ja Sho yksi parhaimmista miehistä (huom, miehistä), joten heitä on kiva nähdä kahdestaa. 

Ja jos en ole koskaan maininnut, niin Myojoa saa tutusta ja turvallisesta Tokyokanista. Uusi numero ilmestyy sinne suunnilleen 10. päivän aikaan ja kuukauden toisella viikolla. Hinta on n. 16-17€. Jossain kohti lehdet menivät todella nopeasti, joten itsekin pyrin aina puhelimella varaamaan lehden sen ilmestyessä, mutta nyt yleensä on vielä jäljellä edellisenkin kuukauden lehtiä. Uskallan siis patistaa muitakin ostamaan (ostakaa ostakaa!), sillä olen aika varma, että ehdin kyllä ostaa omani. Vuoden ajan lehteä on myyty, enkä ole vielä missannut yhtäkään, jee. 

Jos joku ei ole käynyt Tokyokanissa, niin kauppa sijaitsee Annankatu 24'ssa, eli Kampilta Marimekon viereisiltä ovilta vain suoraan eteenpäin. Niin kuin nettisivuilla sanotaan, niin saatavilla on suuret kasat japanilaista ruokaa, keittiötarvikkeita, yukatoja, lehtiä yms.

Love yourself!

Ne jotka sattuvat olemaan Facebook-listallani, pääsivät jo nauttimaan eilen KAT-TUNin uusimman sinkun Love yourself  ～君が嫌いな君が好き～ :in musavideosta. Videolinkkien laittaminen hieman kammostuttaa,  mutta otan riskin. Jaksoin sentään ottaa muutaman ilmeraiskatun pysäytyskuvan, joten koko postauksen pointti ei katoa, vaikka videot katoaisikin. Eli tässä Love Yourself, sekä THE D-MOTION, josta en edes tiennyt että sillekin tehtiin musiikkivideo. Omasta mielestäni muutenkin jännempi biisi kuin LY, vaikka musiikkivideo ei olekaan niin hieno.

Ja Love Yourself poistettiin. Onneksi oli ne screencapsit.

Harvinaisen hyvää matskua, vaikka KAT-TUN onkin Johnnys'-favorittieni häntäpäässä. Viime vuoden sinkut eivät erityisemmin iskeneet, mutta heti kun tyyli taipuu enemmän sille dancen ja popitusmusan puolelle, niin alkaa maistumaan. 

Pusuhuulitakki on varmasti tän vuoden tyylikkäimpiä popmaailman vaatekappaleita. Mulle yks, jooko? Ja Kame on muutenkin harvinaisen tyylikäs tässä videossa, ja jotenkin näiden kahden KAT-TUNin huomionkerääjien olemuksissa on tällä kertaa ihan älyttömän suuri kontrasti. Sillä siinä missä Kame yllätti mut positiivisesti, voin vaan ihmetellä miten Jin on päässyt noin sekopäiseen condikseen...

Lollaan hirveästi kun jotkut ihmiset sanovat, että ah Jin on niin hot ja söpö tässä musavideossa. Tai yleensä missään. Makuasiahan se on, jopa mä oon joskus ollut Jinin pauloissa ja se on kuulunut top 5 aviomieslistalle. Mut nyt Jin vaan on niin out of this world, se tärisee tolla videollakin kuin missä lie lääkehuuruissa. Mut sen soolobiisit on aina niin rautaa, A PAGE on myös lataamisen kuuntelemisen arvoinen.

Mutta Jinistä puheenollen, kiitos Landsin ja heidän Olympoksen, hänen naamansa löytyi myös maamme suurimmasta  Anime- ja Mangalehdestä. Joo, olen tilannut ANIMEa lähes alusta lähtien, enkä pysty lopettamaan sillä joskus sieltä todellakin löytyy jotain mielenkiintoista, kuten Jin. Skanneri olisi ihana, mutta tyytykää nyt kameralaatuun josta hädintuskin saa tekstiä selville (sen tosin voi klikata suuremmaksi). Eli ostakaa siis omanne jos halajatte parempaa laatua, hinta ei ole kuin kohtuuton 5,5€, (jolla siis Japanissa saisi vain kaksi 300 sivun lehteä).

Hyvät arvostelut siis. Pitäisi varmaan kuunnella koko levy läpi muutenkin kuin vain Bandage.

Eri kielellä

Taitaa tälle käydä ihan samalla lailla kuin tolle mun toisellekin blogille, että en vain yksinkertaisesti jaksa kirjoittaa pelkästään englanniksi, vaan mun on ihan oman mukavuuteni vuoksi vaihdettava kieli Suomeksi. Mikäli tämä blogi aikoo toimia mun päiväkirjan korvikkeena vaihtarivuonna, niin enemmän tästä irti saadaan kun kielenä on tuttu ja turvallinen Suomi.

Tässä taas niitä harvinaisia kertoja jolloin satun olemaan kotona silloin kun postimies saapuu tuomaan pakettia. Tää paketti oli sen verran speciaalimpi, kun paketissa ei ollutkaan mitään itse tilaamaani, vaan paketti eräältä japanilaiselta tytöltä, joka lähetti lahjana pari Johnnylehteä sekä myös kaverilleni pientä sälää. Ihmetteleehän hän kovasti, että miten kukaan suomalainen voi olla Johnny's fani, mutta niin mäkin ihmettelisin jos joku Japanista kuuntelisi Lauri Tähkää.

Toinen niistä lehdistä jonka sain oli tuttu ja turvallinen Myojo. Arashi on the cover ja niin edelleen.

Junior tarroja, joista harkinnan jälkeen uskalsin lätkästä A.B.C-Z'n kiinni penaaliini. Luultavasti ensimmäinen kerta kun uskalsin tehdä jotain näin radikaalia.

Hey!Say!7WESTin nimi näyttää vaihtuneen pelkäksi 7WESTiksi, mikä ainakin omasta mielestäni on suunnilleen 100 kertaa parempi, sillä koko heiseitä on mielestäni hieman yliviljelty!

Hey!Say!n tekstariphotoshoot. Tässä vaiheessa itken karvaita kyyneliä kun en ymmärrä mistä niissä puhutaan. Yksinkertaista tekstiä, mutta ei vielä minun taidoilleni.

Yabu X Yamada haastattelun photoshoot oli harvinaisen kiva. Love the ilmeet.

Mukana oli myös kätsy CD kotelo, johon sain juuri sopivasti ängettyä kaikki tähän mennessä ilmestyneet sinkut. Vielä toinen lisää, niin saisin NYC boyssitkin erilleen niin tulisi vähän lisää tilaa mun CD hyllyyn. 120 (vai oliko se 160?) paikkaa on hieman liian vähän minun tarpeisiini! Kaksipuoleinen Arashin juliste jäi kuvaamatta, mutta harvinaisen ihana ja iso se oli, ja vieläpä ilman mainoksia.

Ja lisää CDitä on nyt tulossa: puolentoista vuoden odotuksen jälkeen HSJumpin seuraava single, Hitomi no Screen on tilattavissa mm YesAsiasta:

Limited Edition

Regular Edition

Ilmestymispäivä on 24.2. ja biiseistä tiedän sen verran, että tavallisessa versiossa kakkosraitana on Hey!Say!7'n laulama biisi (jonka nimeä en muista tai osaa kokonaan lukea), sekä ihanaakin ihanampi Romeo&Juliet. LE'ssä tuo mystinen biisi on korvattu tutulla Making Of DVD'llä. Sääli, että kaksi kolmesta biisistä on jo keretty kuulla aikaisemminkin, mutta ei sillä ettenkö odottaisi täysin malttamattomana noiden saapumista, sekä musavideon näkemistä!