Love yourself!

Ne jotka sattuvat olemaan Facebook-listallani, pääsivät jo nauttimaan eilen KAT-TUNin uusimman sinkun Love yourself  ～君が嫌いな君が好き～ :in musavideosta. Videolinkkien laittaminen hieman kammostuttaa,  mutta otan riskin. Jaksoin sentään ottaa muutaman ilmeraiskatun pysäytyskuvan, joten koko postauksen pointti ei katoa, vaikka videot katoaisikin. Eli tässä Love Yourself, sekä THE D-MOTION, josta en edes tiennyt että sillekin tehtiin musiikkivideo. Omasta mielestäni muutenkin jännempi biisi kuin LY, vaikka musiikkivideo ei olekaan niin hieno.

Ja Love Yourself poistettiin. Onneksi oli ne screencapsit.

Harvinaisen hyvää matskua, vaikka KAT-TUN onkin Johnnys'-favorittieni häntäpäässä. Viime vuoden sinkut eivät erityisemmin iskeneet, mutta heti kun tyyli taipuu enemmän sille dancen ja popitusmusan puolelle, niin alkaa maistumaan. 

Pusuhuulitakki on varmasti tän vuoden tyylikkäimpiä popmaailman vaatekappaleita. Mulle yks, jooko? Ja Kame on muutenkin harvinaisen tyylikäs tässä videossa, ja jotenkin näiden kahden KAT-TUNin huomionkerääjien olemuksissa on tällä kertaa ihan älyttömän suuri kontrasti. Sillä siinä missä Kame yllätti mut positiivisesti, voin vaan ihmetellä miten Jin on päässyt noin sekopäiseen condikseen...

Lollaan hirveästi kun jotkut ihmiset sanovat, että ah Jin on niin hot ja söpö tässä musavideossa. Tai yleensä missään. Makuasiahan se on, jopa mä oon joskus ollut Jinin pauloissa ja se on kuulunut top 5 aviomieslistalle. Mut nyt Jin vaan on niin out of this world, se tärisee tolla videollakin kuin missä lie lääkehuuruissa. Mut sen soolobiisit on aina niin rautaa, A PAGE on myös lataamisen kuuntelemisen arvoinen.

Mutta Jinistä puheenollen, kiitos Landsin ja heidän Olympoksen, hänen naamansa löytyi myös maamme suurimmasta  Anime- ja Mangalehdestä. Joo, olen tilannut ANIMEa lähes alusta lähtien, enkä pysty lopettamaan sillä joskus sieltä todellakin löytyy jotain mielenkiintoista, kuten Jin. Skanneri olisi ihana, mutta tyytykää nyt kameralaatuun josta hädintuskin saa tekstiä selville (sen tosin voi klikata suuremmaksi). Eli ostakaa siis omanne jos halajatte parempaa laatua, hinta ei ole kuin kohtuuton 5,5€, (jolla siis Japanissa saisi vain kaksi 300 sivun lehteä).

Hyvät arvostelut siis. Pitäisi varmaan kuunnella koko levy läpi muutenkin kuin vain Bandage.

Hyvän laadun puolesta

ZoomMoviella on yksi äärimmäisen hyvä myyntikikka, jolla saada ihmiset ostamaan lisää tavaraa kuin he aluksi meinaavat: PayPalilla ei voi maksaa ellei tilauksen arvo ole vähintään ~50 dollaria. Aluksi olisin tilannut vain Scrap Teacherin, mutta koska en ole koskaan edes kuullutkaan sellaisesta kuin WorldPay jouduin ostamaan myös Nobuta wo Producen. DVD'den olisi pitänyt saapua 11. päivä mutta postimies toikin ne jo  neljäntenä. Mitäh?

Koska pidän halpatuotannosta ostin japanilaisten 100 euron boksien sijaan malesialaiset versiot. Molemmissahan piti olla englanninkieliset tekstitykset ja toimiva aluekoodi, eikö niin?

....ainakin melkein.

Englanti oli nimittäin suunnilleen saman tasoista kuin omani kuudennella luokalla. Ja Nobutan toinen DVD ei toiminut lainkaan soittimessa. Onneksi sain sen toimimaan sentään kannettavallani hetken säädön jälkeen.

Mutta mitä tästä opimmekaan? Ainakin tämä on huomattavasti mielenkiintoisempaa ostaa tuotteita joiden laadusta ei voi olla varma. Loppujen lopuksi tekstityksillähän ei ole edes niin väliä, sillä jonain päivänä voin katsoa niitä ihan hyvin ilmankin. Siinä on jo tarpeeksi luksusta mikäli draamat eivät ole kökkölaatuna Youtubessa ja jokainen episode hajoitettuna 10 osaan. Seuraavana ostoslistalla ehkä Bloody Monday? Joka tapauksessa nautin hirmuisesti ja ahnehdin molemmat kolmessa päivässä ja jopa itkin Nobutan lopussa. Olen nähnyt molemmat noin vuosi sitten mutta uusinta ei kuitenkaan haitannut lainkaan.

- käännös 7.5.10