Danke Schön

Varmaan eka kerta vuodenvaihteen jälkeen kun mulla on lomaa sekä koulusta että treeneistä, mikä kyllä tuntuu harvinaisen kivalta, vaikka mun olo ei ainakaan nyt ole mitenkään erityisen levännyt ja nukkunut. Vähän pelkään etten kauheesti ehikää rentoutua, koska huomennakin on esimerkiksi Annyeong!Party vitonen jossa tulee toivottavasti vietettyä mukava ilta. 

Katoin just ekaa kertaa läpi Jumpin uusimman sinkun (joka ei kyllä enää ole uusi) Arigatou:n musavideon Making Offin ja luukutin sitä musiikkivideotakin vähän enemmän. Aluks suoraan sanottuna olin sitä mieltä että biisi ja musiikkivideo molemmat olis ollut kiltisti sanottuna urpoja, mut pikkuhiljaa mä jälleen kerran alankin tykkäämään näistä. Varsinkin koreografia ja värimaailma on jotenkin mun silmää miellyttäviä, ja verrattuna Your Seediin tai muihin vanhempiin musavideoihin, niin tanssi ja sen yhdenaikaisuus on kehittynyt ihan hurjasti. Onneksi saan olla vielä hetken aikaa onnellinen ettei mun japanintaidot ole niin hyvät että tarttis ymmärtää sanotuksia. Onhan ne astetta paremmat kuin Rebecca Blackilla ja kansainväliset huudahdukset saattaakin japanilaiden korvissa kuulostaa hyvältä ja eksoottiselta, mut mun mielestä vaan tosi naiivilta ja kuivalta.

Eikä HSJ vieläkään näytä löytäneen mitään selkeetä musiikkityyliä. Pari viimesintä sinkkua oli kuitenkin persoonallisempaa romanttista iskelmäpoprockia mut nyt on näköjään taas siirrytty tälläseen ufopoppiin. Tavallaan mulle on ihan sama mitä ne tekee, musta on vaan kaikkein mielenkiintosta seurata mitä tälle poppoolle tapahtuu vuosien kuluessa. 

Vaikka justiin revinkin seiniltä pois kaikki julisteet paitsi ison Daikin ja GD:n, niin onhan Daiki&Co silti ulkoisesti täydellisimmän näköisiä olentoja mitä ikinä voi löytää. Saan sitäpaitsi loistavan tilaisuuden päivittää mun JE-tietoja tän jakson japaninkurssin esitelmässä. Pieni kertaus tulee ihan tarpeeseen, kun mä en oikeastaan edes tiedä onko Johnny Kitagawakaan enää hengissä.

Ja lopuks vielä haluun viel ilmottaa miten ihanii meijän koulun entiset japaninvaihtarit on. Musta on vaan aina niin ihanaa jos ihmiset tulee spontaanisti juttelemaa ja kertomaa omista kokemuksistaan ja auttamaan tässä epätietoisuudessa. ♥

Synttärisankaria ei naurata

Ei naurata ei, vaikka hiukset onkin molemmilla hienommat kuin silloin kun viimeksi nähtiin.

Asia alkaa olla aika huolestuttava jos Daikin synttäreitä ei muista kuin kännykän muistutuksen avulla. Onneksi se oli sentään säädetty jo eilisiltaan kello kuudeksi kun vuorokausi vaihtuu Japanissa, niin voin sanoa olevani ajoissa ainakin Suomen aikaan. Eli onnea täysi-ikäiselle! Mitään kakkubileitä ei tänä vuonna kuitenkaan ole tarjolla, sillä olen ilmaistyövoimana tästä viikonlopusta n. 30 tuntia ja siihen vielä treenit päälle, mut jospa jonkun donitsin ostaisi.

Eilen nukkumaan mennessä sain mukavan ylläyksen, kun joku oli taas piilottanut Yesasian paketin heti mun oven viereen josta sitä ei ainakaan huomaa. Siellä oli uusin HSJ-kalenteri sekä Arigaton Hongkong LE-versio. Mä en niihin ole vielä ehtinyt lainkaan tutustumaan, koska kello on nytkin 7 ja bussi lähtee vartin päästä, mä en niistä paljoa ehi kirjottamaankaan.

Kaksi kesää putkeen

Parissa viikossa oon ehtiny pistää lähes puolenvuoden suunnitelmat kokonaan uusiksi. Normaalitapauksessa olisin mitä luultavimmin jo tutustunut mun isäntäperheeseen ja kaupunkiin ja pian varmasti uuteen kouluunkin. Mut nyt makoilenkin mummini kämpässä kirjotellen blogiin ja kiroten sitä, että pitäis lukea bilsan kokeeseen. Lähtö siirty vähän pidemmälle kuin mä olisin uskonut, tai halunnut uskoa: eli ensi elokuulle! Eikun tekemään lukion kurssivalintoja ja lähettämään kesätyöpapereita.

Onneksi mun yli-ihanat kaverin päätti lohduttaa mua ostamalla maailman tarpeellisimman lahjan jotta en aivan masentuisi, eli ylisuuren vaaleanpunaisen Charmmy Kitty-suklaamunan. Sen sisällä oli ehdottomasti maailman tarpeellisin rannekoru jota tuun varmasti käyttämään ihan hirmuisesti.

Alkujärkytyksen jälkeen oikeestaan tää viivytys näyttääkin melkein positiiviselta jutulta. Mä muistan jossaan kohti ajatelleenikin, että miks ihmeessä en alunperinkään halunnut lähteä mielummin syksyllä, mutta kaipa mä olin niin malttamaton, että en mitenkään olisi jaksanut odottaa muutamaa kuukautta pidemmälle.

+ Pääsen esiintymään musikaaliporukkani sekä tanssikouluni kevätjuhliin

+Saan viettää kaksi kesää peräkkäin Suomessa. Kaverit! Loma! Fun!

+ Ehdin nähdä telkkarista Stagen

+ Saan nyt viettää sekä ystävänpäivän että white dayn Japanissa

+ Kuuman ja kostean ja homehtuneiden vaatteiden sijaan näenkin keväällä kirsikankukat

- Joudun nyt kesällä puoleksitoista viikoksi sisäoppilaitokseen toiselle puolelle Suomea suorittamaan pari lukiokurssia

+ mutta sekin voi olla kivaa

- Saatan missata Skenen (musikaalikoulutusohjelma) alkukesällä järjestettävät pääsykokeet, tai ainaan en ehdi herättämään ruostuneita tanssitaitoja.

- Tein hienon kalenterin jonka ajattelin ottaa mukaan Japaniin ja sen olisi ollut tarkoitus kestää koko vaihdon verran. Nyt joudun tekemään toisen!

- Valehtelin Daikille kun ilmoitin sille vuosi sitten, että hänen seuraavana syntymäpäivänä olisinkin Japanissa.

Plussat menee vakavuusasteellaan aika reippaasti miinusten ohi, vaikka toki mua silti ärsyttää matkan siirtyminen.

Ja oon nolo, mä huomasin vasta nyt, että Hey!Say!JUMPilta on ilmestynyt uusi sinkku tammikuussa. Kyllä mä oon yrittänyt säännöllisen epäsäännöllisesti tarkistella onko niiltä tullut mitään uutta, mut toi on mennyt todella pahasti multa ohi. Tilasin nyt yhen version siitä sinkusta ja uuden kalenterin vaikka olis näköjään ostettavissa Summary 2010 ja Big Bangiakin. Mä oon kyllä niin vakavastiotettava fanityttö.

Pari viikkoa sitten olin viettämässä aikaa vähän taas erilaisen musiikin parissa, eli My Chemical Romancen. Mähän olin niiden fanityttö kaksitoistavuotiaana, samaan aikaan kun olin ernuimmillani. Aika ernua porukkaa oli nytkin suurin osa yleisöstä, vaikka emojen ja ernujen kultakausi on (onneksi) jo ohitse. Ihan kiva kaikka, ja vaikka tätä biisiä ei siellä esitettykään niin pistän sen tähän täytteeksi kun sopii niin hyvin teemaankin.

Ni hao ma? Wo hen hao.

Koulumme surkeiden luusereiden vuoksi jotka on epäonnistuneet kokeissaan ja joutuivat eilen iltapäivällä uusintoihin, siirrettiin eilinen olevat kiinantuntini reilusti perjantaille. Siis kiinantunti. Tavallisesti mulla päättyisi koulu jo yhdeltä, mutta tänään jouduin olemaan kolme tuntia ylimääräistä. No mikäs olisikaan parempi tapa viettää vapaa-aikaansa kun istuskellen koululla. Huomennakin saan herätä aikaisin koska luvassa on taas koulua vaikka onkin lauantai. 

Tällä hetkellä olen vielä melkoisen innoissani uuden kielen aloittamisesta vaikka aikaisemmissakin olisi vielä tekemistä. Olen ollut nyt yhteensä neljällä parituntisella oppitunnilla eikä vieläkään ole iskenyt ahdistus tai epätoivo. Vaikka tuollakin pistetään ihmiset puhumaan ja nolaamaan itsensä taidottomuudellaan, ainakaan vielä tunnit eivät ole lähestään yhtä vastenmielisiä kuin japanintunnit. Ehkä se johtuu alkuviehätyksestä, tai ihanasta opettajasta, tai että olen itse vielä kohtuullisesti kärryillä eikä kukaan muukaan ole täydellinen tai sitten jostain muusta. 

Jotain hyötyä japaninkielentaustasta kiinan opiskelusta on tähän mennessä ollut, sillä useilla kanjeilla on sama tai samankailtainen merkitys vaikka lukutapa eroaisikin. Toisaalta paljoa muita yhtäläisyyksiä ei sitten muuten olekaan. Varsinkin hankaluuksia aiheuttaa lausuminen, sillä esimerkiksi tavu ma voi tarkoittaa esimerkiksi äitiä, hevosta, hamppua, kiroilemista ja kymmeniä muita asioita riippuen sävelkorkeudesta ja tietysti lauseyhteydestä. Ja erilaisia s-kirjaimen kuuloisia kirjaimia on 9 eli z, c, s, zh, ch, sh, j, q ja x enkä itse kuule niissä lähes mitään eroja. Opetus on muutenkin järjestetty englanniksi, joten pientä lisähaastetta siitäkin. Muutakin ennenkokematonta on opettajan mukanaan tuoma kasa erilaisia julisteita joissa on lueteltuna kirjaimia ja numeroita ja sun muuta sälää joita luultavimmin opetetaan ala-asteikäisille. Mielenkiintoisia niistä tekee se, että kun niitä tökkii eräänlaisella taikasauvalla, niin eräästä pienestä laatikosta kuuluu sopiva äänne, sana tai vaikka kansanlaulu. Yhtä luovaa opetusta voisi olla muissakin aineissa minun puolesta.

Ja hyvää Halloweenia! En ihan tiedä tarkalleen minä päivänä se oikein virallisesti on, mutta meidän koulunkin kattoon hirtetystä ukosta, jonka sydämmeen oli tungettu Maol, päätellen se on hyvinkin pian.

Feels like insomnia

Jos pitäisi jotenkin kuvailla tän hetkisiä fiiliksia neljässä minuutissa, voisin yhtä hyvin soittaa ylläolevan biisin ja se kertoiskin jo kaiken mahollisen. Varsinkin tämä unettomuusteema, nimittäin mutamasta epäonnistuneesta yrityksestä huolimatta tänään vihdoin onnistuin kampeamaan itteni ylös seittemältä ilman sammumista uudelleen. Enkä mä valvonut kuin kolmeen/neljään, koska pää kävi ylikierroksilla erinäisistä syistä. Huomenna on parasta mennä paremmin, koska yritän herätä jo kuudelta ja pitäisi vielä edustaakin toisin kuin tänään. Koulu olisi muuten ihan kiva mutta elämäntapayökukkujalle ei.

Oottakaas, käyn kampaajalla tässä välissä.


Noni. Mutta ette ikinä arvaa...Hvala, vaša uplata je primljena.
Kada paket bude poslat dobićete od nas još jedno obaveštenje! Eli G-translaten sanoin "Kiitos, maksu vastaanotettu. Kun pakettisi on lähetetty meiltä saat uuden ilmoituksen". Ettekä varmaan koskaan arvaa mitä on tulossa? No Milan Stankovicin Solo! Tosi eksoottista yrittää asioida serbiankielisellä sivustolla pelkän Googlen kääntäjän avulla. Onneksi levy maksoi postikuluineen DVD Zonasta vaan vaivaiset ~12€, koska muuten olisin aivan köyhä nyt kun HSJ:kin julkaisee uuden livedvd:n. Sillä jäihän mulle onneksi 78 senttiä tilille. Ei sitten parempaan saumaan päättäneet sitä julkaista.

Gaialize yourself

Jos kukaan muu kärsii kesätylsyydestä niin sen voi aina hoitaa niin kuin minä. Vaikka kohtahan me kaikki ollaankin jo palattu onnelliseen arkeen. Joka tulee kyllä tappamaan mut hengiltä, ihan vain tiedoksi niille jotka joskus sattuisivat kaipaamaan multa vapaa-aikaa. Kyllä mä haluaisin aikaa kavereille, mutta vähän tuntuu että sitä ei taida paljoa jäädä, kuten ei myöskään blogille kuten juuri äsken tajusin... Pakko opetella sitten vain venyttämään vuorokautta. Mutta kesätylsyyteen, tai mihin tahansa tylsyyteen tai siihen että "yhyy kukaan ei haluu kuunnella kun puhun G-D'stä" auttaa mikäs muukaan kuin Gaia Online. Kukapa ei rakastaisi nettisivuja joilla on viettänyt aikaansa ala-asteikäisenä, varsinkaan niitä joista löytyy kiltoja mm. kaikille HSJ faneille! Kukapa ei myöskään haluaisi käyttää iltaansa osallistuen keskusteluihin kuten: "mitä tekisin jos tapaisit yhtäkkiä suosikkijäsenesi?", "HSJ- anime look-a-likes!", "Korean Chinen Yuuri!". Okei, paikka on oikeesti kuollut enkä mäkään ole jaksanut puhua ulkomaisille faneille lähes lainkaan sitten viime kesän. Parasta on kuitenkin oma ihana persoonallinen Gaiaheebo, jonka voi stailata tasan niin itsensä näköiseksi kuin ikinä haluaa. 

Tai jos oma naama tuntuu liian tylsältä voi tietysti ottaa vapaat kädet...

Vaikkakin epäilen hyvin vahvasti sortuuko kukaan muu koskaan ikinä mihinkään yhtä turhanpäiväseen kun minä. Varsinkin pikkutunneilla huomaa viettävänsä vieläkin aikaa kaikenmaailman omegleissa juttelemassa flirttaileville naistennälkäisille intialaisille vaikka voisi ihan hyvin käyttää ajan paremmin ihan vain nukkumalla. Tänään tuli myös sähköpostia NeoPetsistä sillä he uhkasivat poistaa tunnukseni mikäli en ilmaantuisi paikalle. Noh, tiedänpähän mitä puuhailen seuraavan yön...

Ja kuvittelisi että synttäreiden unohtaminen ei ole mahdollista mikäli kalenteriin on laitettu päivän kohdalle merkintä sekä kuvalla että nimellä varustettuna ja kalenteria tutkii n. 10 kertaa päivässä. Silti kaikki on mahdollista ja asia jäi tajuamatta ennen kuin muut bloggaajat asiasta huomauttelivat. Siis onnea Yuto, olet nyt neito kukkeimmillaan.

Type 0

Jos joku edes pikkaisenkaan miettii lähtevänsä vaihtoon, niin kannattaa todellakin miettiä tarkkaan ennenkuin pistää papereita menemään. Piikkikammoisena mulle oli jo järkytys että mulle määrättiin otettavaksi 3-5 piikkiä puolen vuoden sisään, ja koska Suomessa veriryhmä ei ole niin oleellinen tieto kuin Japanissa, jouduin ylimääräiseen verikokeeseen. Toisaalta näin parin piikin jälkeen tajusin myös että piikit eivät olekaan niin paha asia kuin aina luulin, joten tämä toimii myös loistavana siedätyshoitona... en edes itkenyt ja pystyn melkein sanomaan olleeni rentona.

Olen kuitenkin iloinen että sain sen veriryhmäni selvitettyä, sillä oon yrittänyt kalastella siitä tietoja ties kuin monta vuotta. Selvisi että olen 0+, eli maailman yleisin ja tylsin, mutta oikeasti riemastuin siitä että en ainakaan ole A eli Suomen yleisin ja tylsin (JUMPistakin vaan kolme on nollia ja viisi Aata). Heti tuntuu että oma identiteetti on vähän kirkkaampi, tiedän vihdoin kuinka NEWS luonnehtisi mua niiden Koi no ABO biisissä! Hey O! Romantisct Leader, Pride's like Everest! Wikipedia taas sanoisi että olen miellyttävä, sosiaalinen, optimistinen, töykeä ja turhamainen. Suurinosa kuvauksesta on aika osuvaa, mutta vertaisin näitä silti horoskooppeihin eli hömppää.


Watch NEWS KOI NO ABO [sub].avi in Music  |  View More Free Videos Online at Veoh.com

Sevenloadistakin on alettu näemmä poistelemaan musiikkivideoita joten pitää sortua niinkin alas kuin Veohiin...

Eh eh, nothing else I can say

Nyt pitää myötää että ei jaksaisi kirjottaa mitään, mutta olisi liikaa aiheita jotka juuri nyt tuntuu kirjoittamisen arvoiselta. En tiedä mistä aloittaa joten päätän jatkaa.

Otan siis käsittelyyn Debut & First consert Ikinari! in Tokyo Dome - DVD'n jonka parin vuoden viivyttelyn jälkeen sai vihdoin ostettua. Kyseessä on siis historian ensimmäinen keikka JUMPilla - jos ei oteta mukaan niitä yhden biisin esiintymisiä bändin julistamispäivänä ja lentopallon maailmancupissa. Ennen Domea olikin julkaistu vain yksi sinkku eli 3 biisiä, joten voisin sanoa että kyseessä on varmaan yksi randomeimmista liveistä mitä ikinä olen nähnyt. Paljon covereita edeltäneiltä Johnnyilta, Junioreiden omat esitykset, mihinkään liittyviä taistelukohtauksia ja tietysti Ultra Music Power joka esitettiin n. 7 kertaa. Aikamoinen spektaakkeli, mutta en todellakaan suosittele ensimmäiseksi JE-kokemukseksi. Itse kulutin tätä liveä puhki ennen kuin tunnistin edes ryhmän jäseniä, ja voin sanoa että tuotti jo aika paljon päänvaivaa tunnistaa pääesiintyjät taustatanssijoista. Kotititekoisen, kolmeen osaan pilkotun DVD'n sijaan on aina kannattavampaa ostaa virallinen versio, sillä tässäkin oli tunnin verran bonuksia ja bäckstagematskua joista en aikaisemmin ollut edes nähnyt kaikkea !

Watch [DVD]Hey!Say!JUMP in TOKIO DOME-005.Wars Dragon King[DVD]Hey!Say!JUMP in TOKIO DOME-005.Wars Dragon King in Music  |  View More Free Videos Online at Veoh.com

Sevenloadista poistettiin Shin Gi Tai, Jumpin historian toka biisi joka on kuultu livenä joten laitan korvaukseksi sitä edeltäneen maailman oudoimman taistelukohtauksen. Mitä sitä turhia selittelemään, katsokaa ja ihmetelkää sitä itse, mutta inspiroiduin niin pahasti että cossasin daikin päällä ollutta tyrmäävän tyylikästä asua viime vuoden Animeconissa. Oli mulla peruukkikin mutta se oli varsin ällö.

Ehkä vähän nolottaa. Ei enää ikinä cossausta ok?

Ensimmäinen hyppy

Jouduin viettämään koko aamupäivän kotona, kun odottelin jonkun oudon postifirman UPSin lähetystä jossa piti olla tulossa blondit hiustenpidennykset ja joitakin hoitotuotteita. Lopulta sain paketin mutta siellä ei ollutkaan sitä mitä aluksi oletin saavani, vaan Hey!Say!JUMPin albumi ja DVD. Eikä, mä olin jo tottunut että YesAsian paketeilla kestää se kuukausi saapua. Nyt ei mennyt kuin 9 päivää postituksesta, aika lähellä sitä miten nopeasti ne paketit tulivat joskus ensimmäisillä tilauskerroilla. Suosittelen paljon lämpimämmin ostamaan YesAsiasta kuin esin CDJapanista, ei tule postimaksuja ja kuten alla näkyy, merkkaavat paketit aina lahjoiksi ja arvon radikaalisti alakanttiin. Oikeasti paketin arvo oli luokkaa 60-70€, mutta merkattiin kympiksi. Muistaakseni seitsemäs kerta kun tilasin ja vain tasan kerran on tullut vähän sähläystä, mutta sekin oli postin vika eikä heidän. Olisivat silti lähettäneet paketin uudelleen.

Ja siinähän ne (ja kuvausrekvisiittana Tri. A.Koira). Haluan aina kiduttaa itseäni ja mitä tärkeämpi bändi sitä haluttomammin haluan kuulla uudet biisit ennen kuin olen saanut levyn itselleni. Joten about puolet biiseistä oli aivan tuntemattomia. Mutta ensifiiliksiä: Kannessa selkeästi Dallape, Suomen tanssilavojen hurmurit 30-luvulta. Eka biisi DREAMERkin oli varmasti jostain Disneyn prinsessapiirretystä.

Ihan loistolevy ja antoi varsinaisen sähköshokin mun hieman lopahtaneelle fanitukselle, vaikka en todellakaan toivo palautuvani samalle tasolle kuin puolitoista vuotta sitten. Mahtavia biisejä - ainakin JEn ystäville, koska faktahan on että eihän ne maailman parhaimpia laulajia ole eikä kappaleetkaan mitään järin mestarillisia ja syvällisiä. Mutta tuli ainakin vaihteeksi taas huikea "elämä on niiiiiin ihanaa"-fiilis jopa mun pienen henkisen alamäen aikana. Kolmen (tai mulle kahden) vuoden odotukselle annettiin hieno palkinto. Suosikikseni uusista biiseistä nousi Time, joka on Takakin säveltämä ja Daikin sovittama. Ei ihme että mä pidin siitä. Alla on biisin liveversion jostain Shokurasta. Pitäisi ehkä hieman catch up with senkin ohjelman kanssa.

Link:

Creditit Kamichanille

Isä varasti telkkarin itselleen ravien vuoksi enkä ole vielä ehtinyt katsoa DVD'tä loppuun. Tänään saapui meille uusi ja ehjä DVD-soitinkin, voisko muuten olla parempi ajoitus?

Party like it's ur birthday

Näin on asiat, ja mitään erikoista ei kuitenkaan ole luvassa. Sitten kun mullakin on tuhatkunta lukijaa niin toki järkkäisin jotain mahtavia arvontoja, mutta se on vielä aikamoista toiveajattelua... Eilen vietin synttäreitä jonka kunniaksi aion viettää tämänkin päivän iisisti ja kirjoittaa tavallista lyhyemmin. Eilinen lähti käyntiin täydellisesti Baby Babyn tahtiin, sitten apteekkiin ostamaan pari hepatiitti B rokotetta jotka määrättiin parin muun rokoitteen ohella otettaviksi ennen lähtöä japaniin. Lopulta uuvutetaan ittemme yhenttoistatunnin linnanmäkiputkella. Ihan kivaa, sweet 16 ♥ Synttärilahjat eli JUMP nro. 1 ja Ikinari! tulee sitten arviolta kuukauden päästä, jos YesAsialla ja postilla on asiat ennallaan.

Mä olen muotitietoinen

Täällä blogissa näkyy aika harvoin kuvia musta (mikä on ihan hyväkin, kamerahuorailut joutaa ihan muualle) mutta tällä kertaa ajattelin tehdä poikkeuksen ja esitellä mun superhienon paidan ihan itteni päällä. Taustalla on tietysti näkyvissä mun muutama aviomies jotka on onneks esittelykelpoisempia kuin mun punainen naama ja punaset saparot.

Mulla on kutina että EF'fällä on tapahtunu pieni tavutusvirhe noiden kanssa. Mut mitä pienistä, noi on siis pieni tuliainen (pitää kuulemma pistää päälle lentokentälle) viime maanantaisesta vaihtarikoulutuksesta jonne mun käskettiin tulla. Mä en ikinä ole mistään myöhässä, mutta tällä kertaa bussi jonka luulin tulevan ei sitten tullutkaan ja jouduin juosta reilun kilometrin korkkareilla keskustaan. Ei juokseminenkaan auttanut vaan myöhästyin seuraavasta junastakin. Lopulta saavuin Pasilaan Allianssitalolle vartin myöhästä. Siellä koulutuksessa ei hirveesti ollu mulle annettavaa, sillä se oli tarkoitettu lähinnä vaihtareille jotka olis syksyllä lähössä Britteihin. Vaikka brittifaktat olisiki ihan mielenkiintosia niin mulla harmillisesti on jo omakohtaisia kokemuksia englantilaisesta ruoasta ja halvoista vaatteista. Pääsin kuitenkin juttelemaan tauolla muiden nuorten kanssa ja ykskin oli lähössä samaan pikkukaupunkiin jossa mä vietin viime kesänä kolme viikkoa. Olin joka tapauksessa japaninmatkaajana, jolla on lähtö edessä n. 9 kuukauden päästä, aika ulkopuolinen niistä muista jotka lähtevät elokuussa ja joilla on kaikilla perheet ja koulut selvillä.

Perus EF-tyyliin myös selvisi, että yksi käsikirja ja jotkut kuukausi-infot on jäänyt taas postittamatta. Ja valmennuksenkin sijainti selvisi mulle vasta muutama tunti ennen alkua sillä taas yksi sähköposti oli unohtunut lähettää. Musta tuntuu että mä soittelen sinne toimistolle jatkuvasti puuttuvien tietojen vuoks. Ens viikolla pitää soitella puuttuvasta laskusta, ettei tarvitse maksaa taas myöhässä.

piece of info

Päivän HSJ:

Ja heidän tuleva albuminsa JUMP No. 1 joka ilmestyy meidän kuolleen Noora-koiran syntymäpäivänä, ja ainiin, päivä omien synttäreideni jälkeen eli 7.7. Levylle on tulossa kokonaisuudessaan hurjat 17 biisiä joista 7 on jo tiedossa (5 ensimmäistä singleä sekä Jounetsu JUMP ja Memories). Kuka tietää jos mr. Johnny haluaa saada haltuunsa ennätyksen maailman pisimmästä CD-julkaisusta. Viime jouluna nimittäin flumpool kahmaisi tittelin itselleen levyllään What's Flumpool!? joka kesti 2 sekunttia vajaat 80 minuuttia eli 2 sekunttia vajaa maksimin mitä levylle voidaan tallettaa. Tällä kyseisellä levyllä oli 16 raitaa, joten mikäli Jumpin biisit olisivat harvinaisen pitkiä niin tuo ennätys on helposti rikottavissa...

Yes Asia: Normal Edition & Limited Edition

(Lauantai)päivän yhyy :

Koska kaikkia kiinnostaa seurata miten minun vesimelonilimuprojektini sujuu... uskalsin käydä Manga Cafeessa sisällä ja viihdyinkin siellä yllättävän hyvin noin 45 sekunttia. Pieneltä näytti, kaakao oli 2,5€ (+piste!) ja paljon oli Hello Kittyjä. Sielläkään ei sitä limua myyty. Kuulemma on yksi melko edullinen englantilainen nettikauppa, mutten tiedä siitä mitään.

Päivän Milan:

"Serbian tyttömäisen mieslaulajan Milan Stankovicin androgyyni habitus taisi olla liikaa naapureille, koska naapuriäänet jäivät yllättävän vähiin. Lännelle sointimaailma taas oli liian outo; 13:s sija" - HS

Kaveri ilmoitti nähneensä GD'n viisuissa ja muut ihmetteli mikä Serbiajuttu mulle on tullut.

Tapoin Johnnylehmän

Time flies. Oon ollut kipeänä viime perjantaista lähtien (vaikka en osaakaan pysyä kotona kaikesta huolimatta) mutta olen keskittynyt enemmän Nintendopeleihin ja J-draamoihin. Nyt jaksoin kuitenkin vaihteeksi muokkailla kuvia ja leikkiä bloggerilla.

Viime tiistaina saapui paketti YesAsialta ja vaihteeksi taas 2 viikkoa myöhässä. Se ei kuitenkaan ole välttis YesAsian vika, varsinkin kun on ollut tuhkaongelmia sun muita mutta silti hieman ärsyttävää että paketeilla on kestänyt viime aikoina se kuukausi saapua Suomeen kun se vielä viime keväänä oli 5 päivää. Tilauksessa oli NYCin Yuuki 100% First Press Limited Edition sekä HSJ koulukalenteri. Olin muistellut että olisin ostanut tavallisenkin version mutta näköjään ajattelin hankkia sen myöhemmin (rahakriisin vuoksi ja etteivät he nousisi liikaa Oricon-listalla, olisin boikotoinut koko triioa jos olisin pystynyt). Chinenin naama on viehkeä ja ei se single muutenkaan sävähdyttänyt millään lailla mutta toisaalta se ei ollutkaan sen idea. Idea oli vain riistää rahaa pakkomielteisiltä faneilta joiden elämä ei jatku jos kokoelma ei ole täydellinen. .____.

Vieläkin ärsyttää B.I.Shadowin unohtuminen varsinkin kun he vielä virallisesti ovat junior-statuksella ja heillä ei sen kummemmin ole edes kiireitäkään toisin kuin JUMPista riistetyillä Chinenillä ja Yamadalla. DVD oli kaikinpuolin melko tylsä, lähinnä vain tylsää keskustelua kameran edessä josta en ymmärrä mitään. Silti itse Yuuki 100% ja B-raita Yume no Tane olivat molemmat todella hyviä ja pirteitä, vaikka eivät tarjoakaan mitään uutta.

Mukana oli vielä kansilehtisen välissä 3 tarraa joissa esitellään heidän hienot asukokonaisuudet (Oooh Chinen fashionista, rullatut shortsit, kalsarit ja polvisukat rullalla puolisääreen?). En edes tutkinut levyä niin tarkasti koska huomasin nämä vasta pari päivää saapumisen jälkeen. Onneksi nyt kun Hey!Say!JUMPin ensimmäinen levy on virallisesti tulossa kesällä, niin tämä "yhyy Yamada ja Chinen saa liikaa huomiota" laantuu itselläni ainakin hetkeksi. Ja unohdin sitäpaitsi mainita tästä hienosta uutisesta, mutta luultavasti kaikki aiheesta kiinnostuneet jo tietävätkin. Vaikka en sentään ole niin myöhässä kuin JaME, sillä he ilmoittavat JUMPin kuulumisista vasta n. kuukausi tiedon julkistamisesta jos ollenkaan.

Kalenteri tuli hienossa pahviboksissa ja mukana oli jännä kansioviritelmä. Ehkä saan tulevaisuudessa kanniskella siinä kaikkia tärkeitä papereitanikin. Uskottavuuspisteitä ropisee varmasti.

(Päällystysmuovi)

Harvemmin olen kajonnut mihinkään ostamaani JE-krääsään mutta nyt päätin tehdä poikkeuksen. Pidin sitä itsestään selvyytenä että en tekisi kalenterille mitään vaan laittaisin sen vain sivuun siististi kirjahyllyyni mutta koska se vain vaikutti niin...käytännölliseltä, päätin ottaa sen vakavissani käyttöön. Loliaikoinani puhuttiin aina "brändilehmistä", kalliista merkkituotteista joihin ei haluttu tehdä mitään muutoksia vaan pitää ne alkuperäisessä kunnossa vaikka mitä tapahtuisi ettei niiden jälleenmyyntiarvo romahtaisi. Tai oikeastaan siihen ei edes ollut kunnollista syytä miksei brändivaatetta olisi voinut muokata paremmaksi mutta se vain oli tabu. Nyt halusin kohdallani rikkoa tabua ja tappaa "Johnnylehmän" sillä loppujen lopuksi enemmän saan iloa laittamalla kalenterin käyttöön. Ehkä pieni keräilijä sisälläni särki sydämmensä, mutta kivempi on kantaa maailman suloisimpia poikia mukanani päivittäin.

Tietenki heruttava Daiki osuu samalle aukeamalle kuin synttärini. Vaikka en pidäkään liian vakavasta naamasta. Ja nuoruuskriisi, huhhuh enkö mä oikeastikaan ole tämän vanhempi.

Kirjoitusvirheellä mutta ehkä...iso ehkä. Mutta ainakin rahatilanne näyttää ihan kohtuulliselta nyt kun Hangry&Angry taitaa jäädä väliin ja vaihtaristipendi/rahariitelyn jälkeen naapuri lätkäsi 10€ kouraan ja sanoi osallistuvansa matkakassaan. Jeiiih.

My Lolliderella

Huuto.net on kieltämättä aika tutkimisen arvoinen paikka. Tälläkin hetkellä siellä on myynnissä kymmeniä aasialaisia levyjä, varsinkin j-rockia mutta myös JE'tä ja hinnat ovat albumeissa ja singleissä yleensä puolestatoista eurosta maksimissaan reiluun kymppiin. Mitä minä puhuinkaan viime vuonna flea market-postauksessa? Kyllä nyt saa kaikkea halvalla. Jos en tällä viikolla olisi saanut neljää pakettia postissa, niin menisin ja huutaisin hieman lisää roinaa itselleni. Kelloa vastaan taisteleminen on loppujen lopuksia aika hauskaa, vaikkakin pelottavaa: joku laittaa huudon aina kiusaksi pari minuuttia ennen sulkeutumista niin että itselle tulee hirmuinen kiire yrittää voittaa tavara itselleen. Hieman samanlaista kuin keikkalippujen hankkiminen ylisuosituille keikoille. Sen jälkeen tarvitsee aina sen puolituntisen rauhoittumissession kun koettelemus on ohi.

Siellä se pikku aarteeni on hyllyni päällä kun ei muuallekaan mahdu. Eli BIG BANGin vola kaksi Remember. Uskomattoman hienot ja epäkäytännölliset kannet jälleen!

Hologrammi siis, värit ovat päinvastaiset riippuen siitä mistä suunnasta katsoo. Olenkin ihmetellyt, miksi levynkansista on netissä näkynyt paria erilaista versiota.

Haru Harusta, Liesista sekä Last Farewellista (jonka tunnen paremmin nimellä Baby Baby) mukana oli hieman uudenlaiset versiot mikä oli tavallaan hieman tylsä juttu, sillä levyltä otetut biisit ovat useimmin parempilaatuiset kuin netistä ladatut (meinaan, olen laiska etsimään hyvälaatuista jos ensiyrittämällä en sellaista saa). Varsinkin Liessin uudesta versiosta pidän kuitenkin, sitä biisiä ei kyllä pysty pilaamaan millään.

Mukana oli myös kilokaupalla silmänruokaa, ylivärikkän ja hienon kirjasen lisäksi myös toinenkin paperilituska, tarra-arkki sekä pienet ja litteät BB-ukot. Aikamoinen herkku siis, ei haittaa vaikka jouduinkin maksamaan 16€. En siis ihan ollut ainut halukas ostamaan tätä!

Koska omistan jo normaaliversion sekä faniklubiversion Ultra Music Power-sinkusta, tämä toinen ostokseni livejournalin JE_salesista ei oikeastaan antanut mitään muuta uutta kuin...

...yhden uuden kappaleen jota ei muilla versioilla ole, sekä sen karaoke-version (Too Shy)...

...sekä muutaman söpön wet look-skidin ja hassunnäköisen Daikin. Nyt kun sain hamstrattua itselleni tämän first press regular editionin, niin eihän multa puutu kuin limited editionit heidän kolmesta ensimmäisestä sinkustaan niin omistaisin aivan kaikki heiltä ilmestyneet levyt. Hienoa, tila on melkein loppu jo nyt ainakin HSJ-levykotelostani johon Myojon mukaan pitäisi mahtua myös heidän DVD'tkin!

Ja pisteenä i:n päälle tältä päivältä vielä...

Huono kuvanlaatu, mutta tässä se on! Lollipop part. 2, kokonainen MV. My Cinderella, you're the Lolliderella...