Ensimmäinen hyppy

Jouduin viettämään koko aamupäivän kotona, kun odottelin jonkun oudon postifirman UPSin lähetystä jossa piti olla tulossa blondit hiustenpidennykset ja joitakin hoitotuotteita. Lopulta sain paketin mutta siellä ei ollutkaan sitä mitä aluksi oletin saavani, vaan Hey!Say!JUMPin albumi ja DVD. Eikä, mä olin jo tottunut että YesAsian paketeilla kestää se kuukausi saapua. Nyt ei mennyt kuin 9 päivää postituksesta, aika lähellä sitä miten nopeasti ne paketit tulivat joskus ensimmäisillä tilauskerroilla. Suosittelen paljon lämpimämmin ostamaan YesAsiasta kuin esin CDJapanista, ei tule postimaksuja ja kuten alla näkyy, merkkaavat paketit aina lahjoiksi ja arvon radikaalisti alakanttiin. Oikeasti paketin arvo oli luokkaa 60-70€, mutta merkattiin kympiksi. Muistaakseni seitsemäs kerta kun tilasin ja vain tasan kerran on tullut vähän sähläystä, mutta sekin oli postin vika eikä heidän. Olisivat silti lähettäneet paketin uudelleen.

Ja siinähän ne (ja kuvausrekvisiittana Tri. A.Koira). Haluan aina kiduttaa itseäni ja mitä tärkeämpi bändi sitä haluttomammin haluan kuulla uudet biisit ennen kuin olen saanut levyn itselleni. Joten about puolet biiseistä oli aivan tuntemattomia. Mutta ensifiiliksiä: Kannessa selkeästi Dallape, Suomen tanssilavojen hurmurit 30-luvulta. Eka biisi DREAMERkin oli varmasti jostain Disneyn prinsessapiirretystä.

Ihan loistolevy ja antoi varsinaisen sähköshokin mun hieman lopahtaneelle fanitukselle, vaikka en todellakaan toivo palautuvani samalle tasolle kuin puolitoista vuotta sitten. Mahtavia biisejä - ainakin JEn ystäville, koska faktahan on että eihän ne maailman parhaimpia laulajia ole eikä kappaleetkaan mitään järin mestarillisia ja syvällisiä. Mutta tuli ainakin vaihteeksi taas huikea "elämä on niiiiiin ihanaa"-fiilis jopa mun pienen henkisen alamäen aikana. Kolmen (tai mulle kahden) vuoden odotukselle annettiin hieno palkinto. Suosikikseni uusista biiseistä nousi Time, joka on Takakin säveltämä ja Daikin sovittama. Ei ihme että mä pidin siitä. Alla on biisin liveversion jostain Shokurasta. Pitäisi ehkä hieman catch up with senkin ohjelman kanssa.

Link:

Creditit Kamichanille

Isä varasti telkkarin itselleen ravien vuoksi enkä ole vielä ehtinyt katsoa DVD'tä loppuun. Tänään saapui meille uusi ja ehjä DVD-soitinkin, voisko muuten olla parempi ajoitus?

piece of info

Päivän HSJ:

Ja heidän tuleva albuminsa JUMP No. 1 joka ilmestyy meidän kuolleen Noora-koiran syntymäpäivänä, ja ainiin, päivä omien synttäreideni jälkeen eli 7.7. Levylle on tulossa kokonaisuudessaan hurjat 17 biisiä joista 7 on jo tiedossa (5 ensimmäistä singleä sekä Jounetsu JUMP ja Memories). Kuka tietää jos mr. Johnny haluaa saada haltuunsa ennätyksen maailman pisimmästä CD-julkaisusta. Viime jouluna nimittäin flumpool kahmaisi tittelin itselleen levyllään What's Flumpool!? joka kesti 2 sekunttia vajaat 80 minuuttia eli 2 sekunttia vajaa maksimin mitä levylle voidaan tallettaa. Tällä kyseisellä levyllä oli 16 raitaa, joten mikäli Jumpin biisit olisivat harvinaisen pitkiä niin tuo ennätys on helposti rikottavissa...

Yes Asia: Normal Edition & Limited Edition

(Lauantai)päivän yhyy :

Koska kaikkia kiinnostaa seurata miten minun vesimelonilimuprojektini sujuu... uskalsin käydä Manga Cafeessa sisällä ja viihdyinkin siellä yllättävän hyvin noin 45 sekunttia. Pieneltä näytti, kaakao oli 2,5€ (+piste!) ja paljon oli Hello Kittyjä. Sielläkään ei sitä limua myyty. Kuulemma on yksi melko edullinen englantilainen nettikauppa, mutten tiedä siitä mitään.

Päivän Milan:

"Serbian tyttömäisen mieslaulajan Milan Stankovicin androgyyni habitus taisi olla liikaa naapureille, koska naapuriäänet jäivät yllättävän vähiin. Lännelle sointimaailma taas oli liian outo; 13:s sija" - HS

Kaveri ilmoitti nähneensä GD'n viisuissa ja muut ihmetteli mikä Serbiajuttu mulle on tullut.

Kevät on aika musiikin

On aikalailla tunne vailla vertaa, kun kotiin saapuessa huomaa lattialla saapumisilmoituksen tai parhaimmillaan jo paketin odottamassa sängyllä. Pakettien odotus on tuskaa, kun saapumispäivästä ei ole takeita, mutta on vain hauskaa ylläpitää jännitystä viivyttelemällä ja avaamalla paketit hiiitaaaaaasti.

Ei edes aluksi tullut mieleenkään, että miten paketti, jossa on vain 3 levyä sekä korvakorut voisi olla noin älyttömän iso.  Ja YesAsia on huomattavasti mukavampi kuin sisarensa YesStyle, sillä se merkitsee paketit aina lahjaksi eikä kalliitkaan paketit ole koskaan joutuneet tulliin. Ja ilmaiset postarit on aina suurta plussaa (vaikka saapuu nykyään hieman hitaanpuoleisesti).

Tässäkään vaiheessa en miettinyt oudon muhkeaa ulkomuotoa. En avannut koko pakettia, vaan noukin päältä kirsikan eli ?!-korvakorut GD-tyyliin!

Huono kuva mutta kyllä sillä suunnilleen samanlaiset on Heartbreakerissa. Hinta oli alle kympin, mutta tässä vaiheessa en voi vielä sanoa onko niissä nikkeliä eli korvantappoainetta. Hienot ja ihanat livenä ja korvissakin, mutta näyttää paljon paremmilta, kun pitää toisissa rei'issä, eikä heti ensimmäisissä, jottei korvanlehdet roiku epätoivoisesti.

Tässä oli kuitenkin se suurin tilansyöjä - eli G-Dragonin Heartbreaker albumi. Ei tullut koskaan mieleenkään, että kukaan pakkaisi levyään tälläiseen pakettiin. Onhan se hieno, ja voittaa jopa sen Golf&Miken Get R3adyn kotelon jota vähän aikaa sitten ylistin jännimmiksi levynkansiksi ikinä. Ei vain hajua, mihin tälläisen valtavan paketin tunkee. Toistaiseksi se on levyhyllyni päällä uchiwoiden ja erään toisenkin tilaihmeen kanssa, mutta tuo itkevä naama on vain niin ruma, etten haluaisi tuijotella sitä päivittäin!

Lehtinen on kuitenkin uskomattoman hieno ja iso, samoin kuin itse levykin. Paljon hienoa visuaalista taidetta ft. GD.

Lopulta kuitenkin odotetuin osa - 瞳のスクリーン eli Hitomi no Screen! Kuulin vihdoin kunnolliset audiot ja näin making offin. Sääli huomata poikien kasvaneen jo sen verran, ettei lapsellista sekoilua löydy juurikaan kuin vakiopelle Hikarulta. Vaikka tanssitreenejen seuraaminen on aina ollut hauskaa, niin oikeastaan koreografioitujen taistelukohtausten harjoittelun seuraaminen vielä hauskempaa. Se näytti oikeasti hienolta...

Miksiköhän ostan levyjä aina hirmuistesti varsinkin keväisin? Viime keväänä hankin suurimman osan JE-krääsästäni, ja nytkin on taas 3 pakettia tulossa postissa. Ei pelkkää musiikkia, mutta silti. 

Eri kielellä

Taitaa tälle käydä ihan samalla lailla kuin tolle mun toisellekin blogille, että en vain yksinkertaisesti jaksa kirjoittaa pelkästään englanniksi, vaan mun on ihan oman mukavuuteni vuoksi vaihdettava kieli Suomeksi. Mikäli tämä blogi aikoo toimia mun päiväkirjan korvikkeena vaihtarivuonna, niin enemmän tästä irti saadaan kun kielenä on tuttu ja turvallinen Suomi.

Tässä taas niitä harvinaisia kertoja jolloin satun olemaan kotona silloin kun postimies saapuu tuomaan pakettia. Tää paketti oli sen verran speciaalimpi, kun paketissa ei ollutkaan mitään itse tilaamaani, vaan paketti eräältä japanilaiselta tytöltä, joka lähetti lahjana pari Johnnylehteä sekä myös kaverilleni pientä sälää. Ihmetteleehän hän kovasti, että miten kukaan suomalainen voi olla Johnny's fani, mutta niin mäkin ihmettelisin jos joku Japanista kuuntelisi Lauri Tähkää.

Toinen niistä lehdistä jonka sain oli tuttu ja turvallinen Myojo. Arashi on the cover ja niin edelleen.

Junior tarroja, joista harkinnan jälkeen uskalsin lätkästä A.B.C-Z'n kiinni penaaliini. Luultavasti ensimmäinen kerta kun uskalsin tehdä jotain näin radikaalia.

Hey!Say!7WESTin nimi näyttää vaihtuneen pelkäksi 7WESTiksi, mikä ainakin omasta mielestäni on suunnilleen 100 kertaa parempi, sillä koko heiseitä on mielestäni hieman yliviljelty!

Hey!Say!n tekstariphotoshoot. Tässä vaiheessa itken karvaita kyyneliä kun en ymmärrä mistä niissä puhutaan. Yksinkertaista tekstiä, mutta ei vielä minun taidoilleni.

Yabu X Yamada haastattelun photoshoot oli harvinaisen kiva. Love the ilmeet.

Mukana oli myös kätsy CD kotelo, johon sain juuri sopivasti ängettyä kaikki tähän mennessä ilmestyneet sinkut. Vielä toinen lisää, niin saisin NYC boyssitkin erilleen niin tulisi vähän lisää tilaa mun CD hyllyyn. 120 (vai oliko se 160?) paikkaa on hieman liian vähän minun tarpeisiini! Kaksipuoleinen Arashin juliste jäi kuvaamatta, mutta harvinaisen ihana ja iso se oli, ja vieläpä ilman mainoksia.

Ja lisää CDitä on nyt tulossa: puolentoista vuoden odotuksen jälkeen HSJumpin seuraava single, Hitomi no Screen on tilattavissa mm YesAsiasta:

Limited Edition

Regular Edition

Ilmestymispäivä on 24.2. ja biiseistä tiedän sen verran, että tavallisessa versiossa kakkosraitana on Hey!Say!7'n laulama biisi (jonka nimeä en muista tai osaa kokonaan lukea), sekä ihanaakin ihanampi Romeo&Juliet. LE'ssä tuo mystinen biisi on korvattu tutulla Making Of DVD'llä. Sääli, että kaksi kolmesta biisistä on jo keretty kuulla aikaisemminkin, mutta ei sillä ettenkö odottaisi täysin malttamattomana noiden saapumista, sekä musavideon näkemistä!

The First Photobook

Mikä fiilis! Rakastuin taas uudelleen maailman parhaimpaan popryhmään...!

Pesin juuri hiukseni ja valmistauduin värjäämään hiuksia sinisiksi kun ovikello soi. Luulin että se olisi kaverini jonka piti tulla auttamaan, mutta sainkin sitten säikähtää kun siellä odottikin mies paketin kanssa. Minulle? Olin jo aivat varma että kuvakirjani olisivat kadonneet postissa.

Referring to your order *******, we are sorry that the package is not received and we would suspect that a shipment lost is occurred. Please confirm your shipping address by writing it back and we will arrange a reshipment for you.

Kyllä vain. Olin juuri lähettänyt postia YesAsialle, että pakettia ei ole näkynyt joten he lupauksiensa mukaisesti suostuivat lähettämään uuden. Mutta koska olen reilu ihminen sanoin, että paketti saapui sittenkin.

With reference to order *******, we are so glad that you have received the package. We hope you like the product from YesAsia and we look forward to serving you soon.

Ei hätää, tuotteenne ovat kivoja ja valikoima kiva ja postimaksuttomuus on erittäin kiva - ostan siis teiltä lisää tulevaisuudessakin

MUTTA, sitten asiaan eli JUMPiin!

BTW, kirjan kannet kimaltaa...

Jos minulta kysytään, voin puolueettomasti sanoa että kivoin asu on ehdottomasti Keiton. Ja onhan hänen rintakehänsäkin ihan hyvän näköinen...

The message DVD kesti alle puolituntia, mutta se oli silti erittäin viihdyttävä. Mutta valokuvaaja kuulosti äärimmäisen pervolta: "oh yes, mmmmmmm, yes, yeeeees, beautiful, yeeees yeees yeeees!" Keito on silti selkeästi vielä hirmusen hermostunut kameran edessa ainakin puhuessaan. Totuus kyllä on, että on helpompaa tanssia ja laulaa kameran edessä kuin puhua yksinään, ainakin mun näkökulmasta.

Ja tukeakseni heitä kannustan kaikkia ostamaan tämän. Teidän pitää nähdä se miten meidän bad_ass_Takaki istuu joka kuvassa kuin tyttö. En pysty ottamaan selkeitä kuvia ja en halua että niitä ladataa netistä. Eli ostakkee. o/



Suomeksi 10.5.2010