My story part 4.

Ja hups näin puolivuotta hurahti ja oon vasta nyt valmis jatkamaan kuivaa jupinaa ittestäni. Viimeksi jäätiin vuoden 06 lopulle ja lopullinen paraparakäänytys tapahtui jouluna, kun paketista paljastui Play it Again vol. 3 - kokoelmalevy. Jotenkin sinne oli päätynyt mukaan japanilainen eurobeatpoppisryhmä shanadoo ja heidän King Kong.

Muutamia viikkoja ennen oli juuri Anime-lehdessä näkynyt FinnParanoidsejen artikkeli paraparasta, joten biisin alussa japaninkielisen höpötyksen joukosta pisti sana "parapara" vähän korvaan. Youtubeen haku KING KONG, ja tulokseksi annettiin tunnetun Hinoi Teamin (Night of Fire, anyone? (Se missä Korikki todella aloitti tanssimaan paraparaa (kuten Seigi no Mikatan isosisko hänen käski tehdä))) versio samasta biisistä tanssimuuveineen.

Se oli menoa sitten, opettelin samalla kaikki mahdolliset muutkin Hinoin biisit ja kutosen joululoma meni lähes kokonaan tanssiessa. En itse suosittele kenellekään aloittelevalle paraajalle aloittaa tanssimista Hinoi Teamin kanssa, sillä sivustepin ei kuulu todellakaan olla noin leveä jnejnejnejnejej... Lopulta vikat puoli vuotta koristreeneissä meni enemmän parailuun kuin pelailuun. J-rockiin ihastuin lopulta An Cafen ja ayabien muodossa. Sitten tuli samalla Cyber shop, Morticia ja miniernuvaihe josta olen erittäin ylpeä. Mangaa oli vielä toistaiseksi pakko ostaa vähintään neljällä kympillä kuussa.

Oma hame, toppi, kaverin hame, kaverin huppari, kaverin mekko, kaverin huppari - Morticia

About kaikki muu mahdollinen - Cyber shop

Tässä kuva uudesta uljaasta ulkomuodostani (joka oli ehtaa lolitaa) Tampere Kupliilla maaliskuussa 2007. Kuva on revitty jostain päin nettiä, mutta varmuuden vuoksi kyklooppisoin seuralaiseni mikäli he eivät enää ole yhtä innokkaita jakamaan ernuaikaisia kuviaan. Samassa tapahtumassa tuli esille että ayabie oli tulossa Suomeen pitämään keikkaa Tavastialle. Pakko oli saada joku isukki järjestämään liput, ja lopulta 280507 oli ensimmäisen jiirukeikan vuoro. Mä olen puhunut keikasta aikaisemminkin, mutta voin vielä hieman lisäillä.

Ayabie oli silloin vielä niin ylivisual, onneksi nykyään he panostavat ulkonäköön huomattavasti vähemmän. Muistan että oltiin kaverin kanssa viimeiset jotka pääsivät nimmarijonoon, meidän jälkeemme kaikki käännytettiin jo pois. Valokuvasaalis jäi todella huonoksi, hyviä kuvia sain tasan yhden mutta nimmareiden ja kättelyiden jälkeen Anttilan turvamies tuli kysymään ollaanko faneja ja antoi meille nimmarikynät. Kiitettiin vartijaa antamalla pokkana halit. Itse sain basistin eli Intetsun kynän ja kaveri toisen kitaristin Yumehiton. Oltiin tosi jee ja tosi iloisia ja keikalla oli tosi jee vaikka mitään ei näkynyt mutta taisin rakastua silti (Y).

My story part 3.

Ei oikein ole omista jutuista kirjoittaminen maistunut läheskään niin hyvin kuin ihanista artisteista, joten en ihan omassa aikataulussani pysynyt. Yritän taas päästä kahlattua eteenpäin kylmiä väreitä aiheuttavissa muistoissa ja valokuvissa.

Welcome Kamppi, my new home. Ensimmäinen kerran sain kokea huomion hurmaa kyseisessä kauppakeskuksessa tämä asu päällä, ja aika paljon tuli kommentteja tyyliin "miksi sulla on bumerangi selässä?" Nurkissa pyöriminen alkoi, ja kun oli tarpeeksi harjoiteltu julkista esiintymistä cosplayssa oli aika kunnon tapahtumankin, eli Tampereen Traconin -06. Kaikki pitivät lupauksensa ja tekivät cosplaynsa kunnialla mummojen avustuksella, vaikka omani oli selkeästi massiivisin bumerangijutusta johtuen. Onneksi sitä ei luokiteltu vaaralliseksi styroksin vuoksi  tai ihme kyllä liian suureksikaan. Enhän mä nyt olisi ollut uskottava Sango (from Inuyasha) ilman tota juttua.

Ärsyttää tosin, että kunnon kuvamateriaalia ei juuri ole, sillä en tainnut olla niihin aikoihin yhtä pakkomielteinen kamerani kanssa kuin nykyään. Nämä kaksi kuvaa onkin sitten lähestulkoon kaikki mitä itsestäni jälkeenpäin löysin.

Vielä nytkään en ymmärtänyt mitään paneelien ja keskusteluiden päälle, vaan mielummin shoppailin koko päivän myyntipöydillä ja nautin paikan kahjosta sosiaalisesta ilmapiiristä. Vähempi kiljumista ja sekoilua kuin aikaisemmin, mutta vielä aika hysteeristä menoa. Hauskaa taisi olla ekat tunnit, mutta lopulta alkoi siinä n. 6 tunnin kohdalla hieman väsähtää. Nykyäänhän se iskee jo toisen tunnin kohdalla.

Ihme juttu, että voin myös tästäkin Naruto.fi'n miitistä sanoa, että oikeasti viihdyttävää. Otin videon kyseisestä "Uchiwaa mä metsästän" leikistä, ja se olisikin julkaisemisen arvoinen, mutta en kehtaa laittaa mitään muista ihmisistä ilman heidän lupaansa. Olin silti ainoita, jotka olivat jossain muussa kuin Naruto-cossissa, joten en vieläkään aivan täysillä ollut mukana vaikka tunsinkin jo muutamia uusia ihmisiä porukasta. En vaan muista missä kohti pidinkään viikonlopun mittaisen Naruto-maratonin ja katsoin 80 ensimmäistä jaksoa. Siihen sitten jäikin suurimmaksi osaksi animekokemukseni, sillä olin enemmän perso paperisille versioille. Tuossa vaiheessa jo seurasin n. kaikkia suomijulkaisuja, ja ostin A-luokkaistakin silloin kun rahaa oli hieman ylimääräistä. En vieläkään ymmärrä millä tuon kaiken kustansin.

Yksi jännimmistä asioista joihin vahingossa kuitenkin törmättiin, oli FinnParanoidsien vaatimaton mutta yllättävän pitkä esitys (videota on minuuttitolkulla kovalevyllä). Ensikosketus paraparaan, ja päädyinkin kotona jammailemaan ja apinoimaan noita muuveja. Hauskaa huomata, että Paranoiditkin on kehittyneet hurjasti noista päivistä, ja saaneet myös lisää jäseniä. Parailusta muodostui pitkäksi aikaa puoliaktiivinen harrastukseni, josta ehkä puhun in next ep.