Kolme vuotta yhdessä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Jos oltaisiin naimisissa vietettäisiin jo nahkahäitä.
Eli ensimmäisen klubikeikkani vuosipäivä! Kaiken kaikkiaan elämäni kolmas kerta keikalla nimenomaan 28.5, ja vähintäänkin se pakoitti menemään katsomaan Dauton konserttia Glorialle. En ollut kuunnellut paria biisiä enempää ennen keikkaa mutta livenä kuuleminen yleensä on paras tapa tutustua. About kolmen tunnin jonotuksellä pääsi helposti 3./4. riviin ja jopa 160 senttinen tappi näki melkein kaiken haluamansa ja sai jopa poimittua lattialta joko oranssihiuksisen kitaristin tai basistin plektran. Ne oikeasti hakeutuu niiden ihmisten luo jotka niitä vähiten tarttee. Mutta en mä tosta luopuisi sillä Intetsun nimmarikynää lukuunottamatta (tasan kolme vuotta sitten) en ole koskaan aikaisemmin saanut mitään. Onneksi kaveri sai basistin hikisen pyyhkeen niin ei tullu liian huono omatunto.
Keikka oli muutenkin ihan positiivinen yllätys vaikka heidän englanti oli varmasti huonointa mitä oon koskaan keikoilla kuullut. Vaatteet oli sopivan pelkistetyt mutta silti tyylikkäät ja näyttävät. Ja olihan tyypitkin hyvän näkösiä.
Mutta välillä oikeesti on pakko miettiä miten oon vieläkin keikoilla kolmen vuoden jälkeen. Enhän mä tiedä kuin enää muutaman sen aikaisista kavereista jotka yhä keikkailis. Enkä mä koskaan ees ole ollut mikään suuri fani. Mutta omaksi ja miksei muidenkin iloksi Ayabien 28.5.2007 jonovideo. Bongatkaa punamusta 12-vuotias miniernu kohdassa 2:43. Enkä mä oo toki muuttunut lainkaan, käytin vielä eilenkin samaa hattua...
Ja kolme vuotta oon pitänyt kuivunutta Snowman-tussia Snowmanin, aviomieni Aoin ja Kanan ainakin osittain väsäämän pehmolelun vieressä hyllylläni. ♥
No comments:
Post a Comment