Bling bling

Ihanaa kun on mökkijuhannus ohi ja pääsee pitkästä aikaa rentoutumaan Helsinkiin ja hiertämään rakkoja korkkareilla. En voi sanoa kuin ah, mitä euforiaa kun vihdoin muutaman humpan täyteisen mökkieristyspäivän jälkeen kuulee ensimmäiset tahdit Heartbreakerista korvissaan...

Mietin muuten todella pitkään menisinkö Versujen keikalle, mutta lopulta päätin olla fiksu ja jättäytyä (kuten huomaatte postausajasta, keikkaa on nyt ollut meneillään noin puolitoista tuntia) ja säästää reilu 30€. Luulin ihan kokoajan että keikka olisi maanantaina ja olin perunut jo kaikki menemiseni siltä päivältä jotta pääsisin sinne mikäli haluaisin, mutta sitten Nyt-liitettä vilkaistuani huomasin että päivä taisi sittenkin olla tiistai. Epäilin silti enemmän lehteä kuin mieltäni, mutta lopulta oli hyväksyttävä että olin väärässä. Lehteen oli muuten tungettu yhteen ainoaan Versuihin viittaavaan lauseeseen jo kaksi stereotypiaa: J-rokkarit on mutruhuulisia ja fanit pakkomielteisiä. En kiistä todenmukaisuutta mutta vähän tykytti takaraivossa kuitenkin.

Kävin kuitenkin tänään kuikuilemassa jonoa ja totemassa että yhyy en tunne ketään. Pukuloistoa oli joukossa vähän enemmän kuin yleensä, mutta mitä visuaalisempi bändi, sen visuaalisempi yleisö. Vähän jää harmittamaan etten pääse ihailemaan asuja livenä, mutta kai joku valokuvaaja onneksi ikuistaa ne.

Jotain uutta annettavaa Helsingillä kuitenkin oli, nimittäin juuri maanantaina avattu Purikurashop! (Purikurashop.fi) Sijainti on kaisaniemen metroasemalla heti ylhäällä ulko-ovilta tullessa eli Vuorikatu neljässätoista. Laitetta oli hieman hankala käyttää, saatiin koristeltua vain kaksi neljästä kuvasta eikä onnistuttu lähettämään niitä lainkaan kännykkään. Henkilökunta kuitenkin opasti hyvin alussa ja taisin itse jäädä koukkuun. 8€ on aika iso summa mutta tuskin kukaan haluaa niihin koppeihin yksin mennä. Puoliksi kaverin kanssa oli jo kohtuullinen 4€, vaikka kuva olikin aika pieni. Glitterin lättääminen oli kuitenkin niin terapeuttista ja miehistä puuhaa joten kaikki tutut ja tutuntutut ja miksei tuntemattomatkin mun kanssa vaan purikurailee!

Se pääsi jopa kunniapaikalle mun itseväsäämään blingbling JE shop photo kuvakansioon joka on aika tyhjä sillä ne kuvat ovat aika kalliita. Kyllä mä vielä japanissa sen kansion täyttelen, ja voisin kerätä virallisestikin kaikki purit sinne?

Ja päivän EF-vitutus - Laskua ei ole näkynyt taaskaan joten soitin sinne viime keskiviikkona ja ottivat nimen ylös ja lupasivat hoitaa laskuhämminkin ja soittaa pikaisesti takaisin. Viikko kului, soitin tänään itse, hoitivat tälläkertaa mallikkaasti ja laittoivat laskun tulemaan sähköisesti. Onneksi on enää kaksi laskua jäljellä ja sitten ei enää tartte säätää. Koska mistä vetoa sitä ei sitten seuraavallakaan kerralla kuulu ennen kuin itse otan asian hoitoon?

My story part 4.

Ja hups näin puolivuotta hurahti ja oon vasta nyt valmis jatkamaan kuivaa jupinaa ittestäni. Viimeksi jäätiin vuoden 06 lopulle ja lopullinen paraparakäänytys tapahtui jouluna, kun paketista paljastui Play it Again vol. 3 - kokoelmalevy. Jotenkin sinne oli päätynyt mukaan japanilainen eurobeatpoppisryhmä shanadoo ja heidän King Kong.

Muutamia viikkoja ennen oli juuri Anime-lehdessä näkynyt FinnParanoidsejen artikkeli paraparasta, joten biisin alussa japaninkielisen höpötyksen joukosta pisti sana "parapara" vähän korvaan. Youtubeen haku KING KONG, ja tulokseksi annettiin tunnetun Hinoi Teamin (Night of Fire, anyone? (Se missä Korikki todella aloitti tanssimaan paraparaa (kuten Seigi no Mikatan isosisko hänen käski tehdä))) versio samasta biisistä tanssimuuveineen.

Se oli menoa sitten, opettelin samalla kaikki mahdolliset muutkin Hinoin biisit ja kutosen joululoma meni lähes kokonaan tanssiessa. En itse suosittele kenellekään aloittelevalle paraajalle aloittaa tanssimista Hinoi Teamin kanssa, sillä sivustepin ei kuulu todellakaan olla noin leveä jnejnejnejnejej... Lopulta vikat puoli vuotta koristreeneissä meni enemmän parailuun kuin pelailuun. J-rockiin ihastuin lopulta An Cafen ja ayabien muodossa. Sitten tuli samalla Cyber shop, Morticia ja miniernuvaihe josta olen erittäin ylpeä. Mangaa oli vielä toistaiseksi pakko ostaa vähintään neljällä kympillä kuussa.

Oma hame, toppi, kaverin hame, kaverin huppari, kaverin mekko, kaverin huppari - Morticia

About kaikki muu mahdollinen - Cyber shop

Tässä kuva uudesta uljaasta ulkomuodostani (joka oli ehtaa lolitaa) Tampere Kupliilla maaliskuussa 2007. Kuva on revitty jostain päin nettiä, mutta varmuuden vuoksi kyklooppisoin seuralaiseni mikäli he eivät enää ole yhtä innokkaita jakamaan ernuaikaisia kuviaan. Samassa tapahtumassa tuli esille että ayabie oli tulossa Suomeen pitämään keikkaa Tavastialle. Pakko oli saada joku isukki järjestämään liput, ja lopulta 280507 oli ensimmäisen jiirukeikan vuoro. Mä olen puhunut keikasta aikaisemminkin, mutta voin vielä hieman lisäillä.

Ayabie oli silloin vielä niin ylivisual, onneksi nykyään he panostavat ulkonäköön huomattavasti vähemmän. Muistan että oltiin kaverin kanssa viimeiset jotka pääsivät nimmarijonoon, meidän jälkeemme kaikki käännytettiin jo pois. Valokuvasaalis jäi todella huonoksi, hyviä kuvia sain tasan yhden mutta nimmareiden ja kättelyiden jälkeen Anttilan turvamies tuli kysymään ollaanko faneja ja antoi meille nimmarikynät. Kiitettiin vartijaa antamalla pokkana halit. Itse sain basistin eli Intetsun kynän ja kaveri toisen kitaristin Yumehiton. Oltiin tosi jee ja tosi iloisia ja keikalla oli tosi jee vaikka mitään ei näkynyt mutta taisin rakastua silti (Y).

Mä olen muotitietoinen

Täällä blogissa näkyy aika harvoin kuvia musta (mikä on ihan hyväkin, kamerahuorailut joutaa ihan muualle) mutta tällä kertaa ajattelin tehdä poikkeuksen ja esitellä mun superhienon paidan ihan itteni päällä. Taustalla on tietysti näkyvissä mun muutama aviomies jotka on onneks esittelykelpoisempia kuin mun punainen naama ja punaset saparot.

Mulla on kutina että EF'fällä on tapahtunu pieni tavutusvirhe noiden kanssa. Mut mitä pienistä, noi on siis pieni tuliainen (pitää kuulemma pistää päälle lentokentälle) viime maanantaisesta vaihtarikoulutuksesta jonne mun käskettiin tulla. Mä en ikinä ole mistään myöhässä, mutta tällä kertaa bussi jonka luulin tulevan ei sitten tullutkaan ja jouduin juosta reilun kilometrin korkkareilla keskustaan. Ei juokseminenkaan auttanut vaan myöhästyin seuraavasta junastakin. Lopulta saavuin Pasilaan Allianssitalolle vartin myöhästä. Siellä koulutuksessa ei hirveesti ollu mulle annettavaa, sillä se oli tarkoitettu lähinnä vaihtareille jotka olis syksyllä lähössä Britteihin. Vaikka brittifaktat olisiki ihan mielenkiintosia niin mulla harmillisesti on jo omakohtaisia kokemuksia englantilaisesta ruoasta ja halvoista vaatteista. Pääsin kuitenkin juttelemaan tauolla muiden nuorten kanssa ja ykskin oli lähössä samaan pikkukaupunkiin jossa mä vietin viime kesänä kolme viikkoa. Olin joka tapauksessa japaninmatkaajana, jolla on lähtö edessä n. 9 kuukauden päästä, aika ulkopuolinen niistä muista jotka lähtevät elokuussa ja joilla on kaikilla perheet ja koulut selvillä.

Perus EF-tyyliin myös selvisi, että yksi käsikirja ja jotkut kuukausi-infot on jäänyt taas postittamatta. Ja valmennuksenkin sijainti selvisi mulle vasta muutama tunti ennen alkua sillä taas yksi sähköposti oli unohtunut lähettää. Musta tuntuu että mä soittelen sinne toimistolle jatkuvasti puuttuvien tietojen vuoks. Ens viikolla pitää soitella puuttuvasta laskusta, ettei tarvitse maksaa taas myöhässä.

Nero(patti)

+

= Bonamana

Hahahahahaaha.

(Hyviä esimerkkejä tulevan ressukan ajatuksista)

Eniten ärsyttää kaikki.

Viime sunnuntain aamupäivän käytin siihen että vahdin livenä tullutta NEXUS-konserttia netistä parin tunnin ajan. Ei oikeastaan ole mitään erikoista sanottavaa paitsi että ihan kätevä tapa levittää japsirokin sanomaa maailmalle vaikka katsojia olikin netissä vain (vai onko se "vain"?) parisen tuhatta. Keskustelu viereisessä chatissa oli runsasta ja aika ylifanittavaa ja pari kertaa vähän mietitytti että mitäs minä tässä MUCCun keikkaa katselen. Pari biisiä ainakin kuvittelin tunnistavani, koska onhan mulla niiltä yksi levykin mutta oikeasti odotin vain näkeväni Aoin sooloilun. Onneksi hän esiintyi heti toisena koska mulla ei todellakaan ollut tarkoituksena jumahtaa koneelle odottamaan koko päiväksi...

Ei ihan kamalasti iskeneet hänen biisinsä, mutta ihan hyvän näköinen ja kivat vaatteet ettei mulla ole valittelemista. Puolisen tuntia joista varmaan puolet MC'tä, mutta siinä Aoi onkin parhaimmillaan...

Eilen katoin piristykseksi JrockSuomen "eniten ärsyttää kaikki" joka oli tunnin ja vartin keskustelu (k-18 leimalla) viime vuoden Desusta jossa avauduttiin jrockfandomin vituttavuudesta. Oikeasti olisin voinut kuunnella keskustelua vaikka tuplasti enemmän, koska se oli varsin viihdyttävää. Keikkoja järjestetään tarjoamalla persettä, artistit yrittää kännissä juosta ratikoiden eteen... ooooookay? Jos kiinnostaa saada edes pientä kuvaa kulissien takaisesta elämästä niin tossa ainakin on kohtalaisen suoraa tavaraa joka ainakin kiinnosti mua kovasti.

Huomenna olisi ensimmäinen vaihto-oppilasvalmennus, ja EF on taas hoitanut asiansa niin hyvin että vaikka lupasivat ilmoittaa mulle sähköpostilla tarkkoja paikkoja ja aikoja, niin mitään ei ole vaihteeksi kuulunut ja viikonloppuisin on aika turhaa soitella. Toivottavasti huomenna koulun kansliavierailun (vaihtarijuttuja) ja lääkärivierailun (vaihtarijuttuja) jälkeen ehdin soitella ja saada edes jotain selkoa näistä jutuista. Kolmen järjestön kanssa oon yrittänyt tehdä yhteistyötä mutta missään ei asioita oikeasti osata hoitaa niin kuin lupaillaan. Eniten nyt vähän ärsyttää kaikki.

Kortsubileet

Ajattelin tässä odotella kunnes jrocksuomi laittaisi youtubeen koosteen tiistaisesta Annyeong!Partysta, mutta päädyin nyt kuitenkin tekemään postaukseni ennen sitä. Bileet oli hieman laimeat mutta silti ihan mieleenpainuvat ja olisin voinut viettää siellä enemmänkin kuin sen kolme tuntia, vaikka aluksi liian väsymyksen, nälän ja yleisvitutuksen vuoksi ei fiilis ollutkaan kovin korkealla. Paikalle saapui Ylen mukaan n. 400 henkeä ja se vaikutti Glorialla kuitenkin kohtalaisen pieneltä joukolta. Menoa piti lähinnä yllä "prinssit" ja muut puolifeimit tanssiryhmineen. Tanssiryhmät myös esiintyi muutamaan otteeseen mutta ehdin nähdä vain yhden setin, ja ihan hienoja esityksiä. Jonain päivänä mäkin perustan oman, ehdottomasti 9-henkisen ryhmäni ja ilmaannun lavoille : D 


Yle oli paikalla kuvaamassa juttua keskiviikon kuuden uutisiin. Uutiset on kuukauden ajan katsottavissa Areenalta ja k-popista puhutaan 19 minuutin kohdalla. Myös tekstiversio on saatavilla mutta videolla voi kuulla taustalla ainakin Lollipoppia ja Gossip mania. Veikkaisin että ensimmäinen kerta GD'llä, BIGBANGillä ja monella muulla Suomen mediassa, ainakin televisiossa. Laitan tässä kahta kuvaa lukuunottamatta teksin näkyville about muokkaamattomana: 


K-pop rantautuu Suomeen


Korealainen pop-musiikki eli k-pop on vähitellen rantautumassa Suomeenkin, ja pääkaupunkiseudulla on jo järjestetty muutama alan tapahtumakin. Siinä missä j-rock voi toisinaan olla kulmikasta ja vaikeastikin omaksuttavaa, solahtaa korealainen poppis 90-lukulaisine vaikutteineen korviin huomattavasti vaivattomammin - merkittävin ero länsimaiseen tanssipop-musiikkiin on oikeastaan itäaasialainen kieli. 


-Moni, joka kuulee k-poppia ensimmäisen kerran toteaa, että tämähän on ikään kuin uudenlaista Backstreet Boysia, Korea-teemaan keskittyviä Annyeong-tapahtumia järjestävä Katrin Borgersen toteaa. - Toisaalta k-popistakin löytyy runsaasti erilaisia vivahteita ja genrejä, eikä aasialaisuutta haluta mitenkään peitellä. 


Nyt muutaman kerran järjestettyihin Annyeong-tapahtumiin on saapunut keskimäärin nelisensataa alan harrastajaa. Yhteensä korealaispopin kuuntelijoita löytyy Suomesta pari tuhatta. Toisin kuin j-rockin kohdalla, k-popista ovat innostuneita myös pojat.
 - J-rockissahan on oikeastaan pelkästään miesesiintyjiä, joten ei ole ihme, että musiikkityyli vetoaa lähinnä tyttöihin. K-popissa taas mies- ja naisesiintyjiä on fifty-fifty. Lisäksi k-popista puuttuu androgynia, joka liittyy voimakkaasti japanilaiseen populaarikulttuuriin kabuki-teatterin myötä. Koreassa taas miehen ja naisen roolit ovat hyvin erillään toisistaan. 


Myös k-pop luo pukeutumis- ja ulkonäkötrendejä, ja suomalaisharrastajatkin hakevat mallia korelaisista videoista. Esimerkiksi tämän hetken SE-juttu on tyttöjen yksiväriset avokkaat, ja toisinaan korelaisia trendejä sekoitetaan surutta japanilaisiin. 
-Mielestäni k-poppiin ei varsinaisesti liity pukeutumiskoodeja, tai ehkä värikkyyden voisi laskea sellaiseksi, sekä j-rockia että k-poppia kuunteleva Jopo Kärpänen toteaa

 Sitten toisiin asioihin, eli sain postia Skeneltä (tai tarkemmin sanottuna namnam-tuotanto oyltä) ja siinä sanottiin: "Onneksi olkoon!" Tämä riittääkin jo sanomaan kaiken. Onneksi sain jalkavamman ja kävelykyky on poissa juuri nyt kun ei ole onneksi harjoitukset alkaneet mutta ärsyttää silti ihan himona.

DIY melonilimu

Leikkaa vesimeloni.

Pilko pienemmiksi palasiksi ja heitä tehosekottimeen. Siivilöi erilleen mehu ja melonimössö.

Lisää mehuun n. puolet pirkan omenan makuista hiilihapollista vettä sekä oman maun mukaan sokeria. Hienon lopputuloksen saa myös lisäämällä 60-lukuista DDR-elintarvikeväriä joka on pakkauksen mukaan myrkytöntä. 

Puolikkasta reilun 4 kilon keltaisesta vesimelonista syntyi litra varsin herkullista limua. Sain juotua alas jopa lasillisen koska makuelämys oli hieman tökkivä. Oikeasti se oli jopa yllättävän hyvää, mutta pitää juoda aika hitaasti ettei ala nousemaan takaisin ylös. Bisnestoiminta pitäisi saada aloitettua lähiaikoina ja toivottavasti myös mainoskampanja. 

Kesä

En tiiä mistä hehkuttaisin ekana, mutta ehkä kaikkien kannalta paras jos alotan oleellisimmasta ja tärkeimmästä eli mun pinkistä 10€ matkakajarista joka on Made in China ja tarvii 6 patteria toimiakseen ellei töpseliä oo lähistöllä. Eli varoituksen sana niille keitä näen kesällä, tää mahdollistaa mun popituksen missä ikinä liikunkin. 

Mut tosiaan Annyeong on ens viikon tiistaina ja täysin kokemattomana en yhtään tiiä millanen meno olis luvassa. Musiikkipuolen kyllä pitäis kelvata, toivottavasti en liikaa innostu tanssimaan. Tanssimisesta voin siirtyä seuraavaan aiheeseen eli Skeneen (eli suomen JE!) jonne hain toissapäivänä. Mun tekniikka vielä kusi varsinki joissain ihme potkusarjoissa ja muissa lattianpoikkijutuissa mutta muuten meni koreot suunnilleen nappiin ja 20 sekunnin laulukokeeseen oon varsinkin ihan tyytyväinen. Pääsin tai en oon ihan tyytyväinen. Jos pääsen, joudun jättämään nykysen tanssiseurani koska harkat menis päälekäin Skenen tanssin ja näyttelijäntyön treenejen kanssa. Ja sitten tarvitsisi vielä ylimääräiset 1500€ vuosimaksuun ja mikä voi olla vähän vaikeeta. Sain tänään kuitenkin tienattua summasta noin 2,7% olemalla rehti, auttavainen ja yhteistyökykyinen peruskoulun päättävä oppilas. Ja 7,3% pitäisi tulla mummilta palkintona ihan kohtuullisesta todistuksesta. 11 kymppiä on ihan riittävää ainakin siihen että pääsen 99% varmuudella syksyllä Umihara-Sorsan japanintunneille Ressuun.

Nyt alkaa sitten virallisesti kesä, tylsyys ja työt. Voihan tässä jotaan kivaa kehittyäkin, mutta toistaiseksi ei silti ole odotuksen kamalan korkealla seuraavallta 2,5 kuukaudelta.

Mutta ainakin tiistaita odotellessa...

Mikä koreo!