Darth Vader can't drink milk

Kova pala se mullekin on, mutta pakko on todeta se nyt ääneen: Jiniä ei enää tulla näkemään KAT-TUNissa. Siis KT-TUNissa. Jinin omilla sivuilla vielä sanotaan että hän on mukana, mutta Johnny itse sanoi että häntä tuskin enään nähdään, jolloin 95% varmuudella näin on. Taas on yksi paha poika saatu pois Japanin markkinoilta likaamasta JEn mainetta. Seuraan innoissaan mitä tästäkin tulee ja miten Jinin ura lähtee lentoon.

Innoissani seuraan myös erästä toistakin ex-Johnnys'ia eli Pain Dante Shonosukea. Muistan hänet ainoastaan erään Junior ni Q'n lopusta, ja jo silloin yritin analysoida mistä käyttäytymishäiriöstä on kyse. Nyt jo erittäin kypsään 17-vuoden ikään päässyt vilkas ja erikoinen Dante on lähtenyt pois JEltä ja perustanut oman banaaniaiheisen YouTube-kanavan. Valikoimissa varmaan kymmeniä erilaisia banaanitarinoita ja muita hänen itse väsäämiä videoitaan. Alla Dante muuttuu itse banaaniksi.

Ei mitään tulevaisuutta Johnnyna, enkä tiedä muista, mutta mulla ainakin on älyttömän hauskaa. Ihan hyvä harrastus, mutta annan täydet sympatiat hänen perheelleen. Yhden videon örinän taustalla kuulosti aivan että joku olisi juuri kattamassa ruokapöytää. Eikä äidistä varmaan ole kiva siivota keittiötä kun Darth Vader on kaatanut kupillisen maitoa lattialle.

Vihdoin saadaan vesimeloonalimu

24.7.2010 klo 00:00:42 sain tiedon, että Tokyokaniin on saapunut melonilimua. 

26.7.2010 n. klo 16:30 ryntään paikalle ostamaan omani. Hinta on 2,20€ N. klo 20.30 laitan pullon jääkaappiin. 

27.6.2010 n. klo 12:27 otan pullon jääkaapista parempaa tutkiskelua varten. Selviää, että pullossa on vain 200 ml juomaa, eikä siihen ole merkitty lainkaan ravintosisältöä. En siis voi verrata sitä lainkaan täkäläisiin tuotteisiin kuin litrahintansa puolesta (11€/litra). Väriaineet tartrasiini E102 sekä briljanttisininen E133 on mainuttu, mutta aromeja ei kerrota. He siis varjelevat reseptiään.

28.6.2010 klo 20:19 en malta enää mieltäni ja otan limun esille. Irroitan korkin muovikääreen, mutta muuten pullon avaaminen tuottaa suuria ongelmia. Klo 20:24 saan lasikuulan painettua alas, ja arvokasta limua kuohahtaa matolleni. Pakko hakea tiskirätti. Klo 20:27 otan ensimmäisen kulauksen ja totean ettei se niin erikoista olekaan. Hyvää ja eksoottista kuitenkin. Täysin erilaista kuin aikaisempi vesilimukokeiluni joka maistui vähän liikaakin aidolta vesimelonilta. Tässä on sopivan keinotekoinen maku.

Ainakin toivon ettei japanissa aina limupullot ole näin friikkejä. Onhan tämä aika lasimuotoilun ihme, muttei järin käytännöllinen. Sopii hyvin koriste-esineeksi. Pakko ostaa kyllä uudelleen, vesimelonilimu on silti vieläkin maailman cooleinta.

Type 0

Jos joku edes pikkaisenkaan miettii lähtevänsä vaihtoon, niin kannattaa todellakin miettiä tarkkaan ennenkuin pistää papereita menemään. Piikkikammoisena mulle oli jo järkytys että mulle määrättiin otettavaksi 3-5 piikkiä puolen vuoden sisään, ja koska Suomessa veriryhmä ei ole niin oleellinen tieto kuin Japanissa, jouduin ylimääräiseen verikokeeseen. Toisaalta näin parin piikin jälkeen tajusin myös että piikit eivät olekaan niin paha asia kuin aina luulin, joten tämä toimii myös loistavana siedätyshoitona... en edes itkenyt ja pystyn melkein sanomaan olleeni rentona.

Olen kuitenkin iloinen että sain sen veriryhmäni selvitettyä, sillä oon yrittänyt kalastella siitä tietoja ties kuin monta vuotta. Selvisi että olen 0+, eli maailman yleisin ja tylsin, mutta oikeasti riemastuin siitä että en ainakaan ole A eli Suomen yleisin ja tylsin (JUMPistakin vaan kolme on nollia ja viisi Aata). Heti tuntuu että oma identiteetti on vähän kirkkaampi, tiedän vihdoin kuinka NEWS luonnehtisi mua niiden Koi no ABO biisissä! Hey O! Romantisct Leader, Pride's like Everest! Wikipedia taas sanoisi että olen miellyttävä, sosiaalinen, optimistinen, töykeä ja turhamainen. Suurinosa kuvauksesta on aika osuvaa, mutta vertaisin näitä silti horoskooppeihin eli hömppää.


Watch NEWS KOI NO ABO [sub].avi in Music  |  View More Free Videos Online at Veoh.com

Sevenloadistakin on alettu näemmä poistelemaan musiikkivideoita joten pitää sortua niinkin alas kuin Veohiin...

Eh eh, nothing else I can say

Nyt pitää myötää että ei jaksaisi kirjottaa mitään, mutta olisi liikaa aiheita jotka juuri nyt tuntuu kirjoittamisen arvoiselta. En tiedä mistä aloittaa joten päätän jatkaa.

Otan siis käsittelyyn Debut & First consert Ikinari! in Tokyo Dome - DVD'n jonka parin vuoden viivyttelyn jälkeen sai vihdoin ostettua. Kyseessä on siis historian ensimmäinen keikka JUMPilla - jos ei oteta mukaan niitä yhden biisin esiintymisiä bändin julistamispäivänä ja lentopallon maailmancupissa. Ennen Domea olikin julkaistu vain yksi sinkku eli 3 biisiä, joten voisin sanoa että kyseessä on varmaan yksi randomeimmista liveistä mitä ikinä olen nähnyt. Paljon covereita edeltäneiltä Johnnyilta, Junioreiden omat esitykset, mihinkään liittyviä taistelukohtauksia ja tietysti Ultra Music Power joka esitettiin n. 7 kertaa. Aikamoinen spektaakkeli, mutta en todellakaan suosittele ensimmäiseksi JE-kokemukseksi. Itse kulutin tätä liveä puhki ennen kuin tunnistin edes ryhmän jäseniä, ja voin sanoa että tuotti jo aika paljon päänvaivaa tunnistaa pääesiintyjät taustatanssijoista. Kotititekoisen, kolmeen osaan pilkotun DVD'n sijaan on aina kannattavampaa ostaa virallinen versio, sillä tässäkin oli tunnin verran bonuksia ja bäckstagematskua joista en aikaisemmin ollut edes nähnyt kaikkea !

Watch [DVD]Hey!Say!JUMP in TOKIO DOME-005.Wars Dragon King[DVD]Hey!Say!JUMP in TOKIO DOME-005.Wars Dragon King in Music  |  View More Free Videos Online at Veoh.com

Sevenloadista poistettiin Shin Gi Tai, Jumpin historian toka biisi joka on kuultu livenä joten laitan korvaukseksi sitä edeltäneen maailman oudoimman taistelukohtauksen. Mitä sitä turhia selittelemään, katsokaa ja ihmetelkää sitä itse, mutta inspiroiduin niin pahasti että cossasin daikin päällä ollutta tyrmäävän tyylikästä asua viime vuoden Animeconissa. Oli mulla peruukkikin mutta se oli varsin ällö.

Ehkä vähän nolottaa. Ei enää ikinä cossausta ok?

Ensimmäinen hyppy

Jouduin viettämään koko aamupäivän kotona, kun odottelin jonkun oudon postifirman UPSin lähetystä jossa piti olla tulossa blondit hiustenpidennykset ja joitakin hoitotuotteita. Lopulta sain paketin mutta siellä ei ollutkaan sitä mitä aluksi oletin saavani, vaan Hey!Say!JUMPin albumi ja DVD. Eikä, mä olin jo tottunut että YesAsian paketeilla kestää se kuukausi saapua. Nyt ei mennyt kuin 9 päivää postituksesta, aika lähellä sitä miten nopeasti ne paketit tulivat joskus ensimmäisillä tilauskerroilla. Suosittelen paljon lämpimämmin ostamaan YesAsiasta kuin esin CDJapanista, ei tule postimaksuja ja kuten alla näkyy, merkkaavat paketit aina lahjoiksi ja arvon radikaalisti alakanttiin. Oikeasti paketin arvo oli luokkaa 60-70€, mutta merkattiin kympiksi. Muistaakseni seitsemäs kerta kun tilasin ja vain tasan kerran on tullut vähän sähläystä, mutta sekin oli postin vika eikä heidän. Olisivat silti lähettäneet paketin uudelleen.

Ja siinähän ne (ja kuvausrekvisiittana Tri. A.Koira). Haluan aina kiduttaa itseäni ja mitä tärkeämpi bändi sitä haluttomammin haluan kuulla uudet biisit ennen kuin olen saanut levyn itselleni. Joten about puolet biiseistä oli aivan tuntemattomia. Mutta ensifiiliksiä: Kannessa selkeästi Dallape, Suomen tanssilavojen hurmurit 30-luvulta. Eka biisi DREAMERkin oli varmasti jostain Disneyn prinsessapiirretystä.

Ihan loistolevy ja antoi varsinaisen sähköshokin mun hieman lopahtaneelle fanitukselle, vaikka en todellakaan toivo palautuvani samalle tasolle kuin puolitoista vuotta sitten. Mahtavia biisejä - ainakin JEn ystäville, koska faktahan on että eihän ne maailman parhaimpia laulajia ole eikä kappaleetkaan mitään järin mestarillisia ja syvällisiä. Mutta tuli ainakin vaihteeksi taas huikea "elämä on niiiiiin ihanaa"-fiilis jopa mun pienen henkisen alamäen aikana. Kolmen (tai mulle kahden) vuoden odotukselle annettiin hieno palkinto. Suosikikseni uusista biiseistä nousi Time, joka on Takakin säveltämä ja Daikin sovittama. Ei ihme että mä pidin siitä. Alla on biisin liveversion jostain Shokurasta. Pitäisi ehkä hieman catch up with senkin ohjelman kanssa.

Link:

Creditit Kamichanille

Isä varasti telkkarin itselleen ravien vuoksi enkä ole vielä ehtinyt katsoa DVD'tä loppuun. Tänään saapui meille uusi ja ehjä DVD-soitinkin, voisko muuten olla parempi ajoitus?

Pops in Jäämeri

Pitkän, uuvuttavan mutta loppujen lopuksi ihan mukavan autoreissun jälkeen ollaan vihdoin kotona. Helsinki-Lieksa-Oulu-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Pyhätunturi-Lieksa-Helsinki ja pienet piipahdukset Ruotsin ja Norjan puolella eli n. 4000 kilometriä autossa sai ainakin mun selän katkeemaan ja pään ylikuumenemaan liiasta musiikinkuuntelusta. Toivottavasti saan nyt viettää loppuloman autottomasti, tai ainakaan en enää ikinä halua matkustaa takapenkillä.

Toisessa majoituspaikassamme Rovaniemellä kävi paljon ulkomaalaisia vieraita joten jokaiseen mökkiin näkyi reilut 530 tv-kanavaa ympäri maailmaa. Suurimmassa osassa oli turbaanipäisiä miehiä puhumassa ties mistä mutta sieltä löytyi myös musiikkikanavia, Abu Dhabi Sportteja, ostoskanavia sekä samanlaisia bikinibeibejä juontamassa turhia tv-visailuja kuin täälläkin päin maailmaa. Suurin osa tuli jostain päin lähi-itää, mutta löysin selailtuani myös NHKn. Valitettavasti kyseessä ei ollut sama NHK'n kanava kuin se miltä Shokurat tulevat vaan kuivaakin kuivempi NHK World jossa varmaan puhuttiin politiikasta kellon ympäri.

Tokalla selauskerrallani löysin ehdottoman suosikkikanavani arirangin eli Korea's Global TVn. Kanavan pääideana vaikutti olevan Korean markkinointi ja hehkutus ulkomaalaisille. Yhdessä ohjelmassa kehuttiin hirmuisesti korealaista katuruokaa, toisessa ohjelmassa Let's Speak Korean! kohellettiin ja yritettiin opettaa käytännöllisiä fraaseja, mutta josta en oikeasti tajunnut mitään, mutta paras oli tietysti Pops in Seoul,joka nimestä päätellenkin on musiikkiohjelma. Juontajina oli U-Kissistä tutut Alexander, Kevin ja Eli jotka oikeasti puhuivat ihan selkeätä englantia, mikä tuli mulle aika järkytyksenä. Jälleen kerran aika kohellusta ja enemmän he taisivat keskittyä omenoilla säätämiseen sun muuhun, mutta kyllä siellä ihan keskusteltiinkin jostain 90-luvun loppupuolen naisartistista. Harmi, että viivyttiin tässä paikassa vaan yksi yö, koska en saanut niistä kanavista vielä tarpeekseni vaan nyt mä haluan kotiinkin parvekkeelle lautasantennin.

Rovaniemen Joulupukin pajat sai mut ihan muikeaksi ja varsinkin Joulupukin postitoimisto. Melkein kuolin ihastuksesta lueskellessani niitä ihanan viattomia kirjeitä joita oli tullut pukille ympäri maailmaa. Olisin halunnut lukea niitä paljon enemmänkin mutta valitettavasti ei ollut saatavilla. Ympäri maailmaa tulleita kuoria olisi voinut ostaa ja melkein meinasinkin mutta sitten tajusin että siellä ei olekaan kirjeitä sisällä.

Yksi toinen korealaisen lapsen kirje: 

Hei Joulupukki! Mitä kuuluu? Minä olen 5-vuotias. Minun nimeni on Junmo Kim. Lupaan, ettemme enää siskon kanssa tappele ja hoidan pikkusiskoa hyvin. Leikimme mukavasti yhdessä! Saisinko joululahjaksi pienen sähkökäyttöisen nosturin?

Lapset vaan on niin ihania.♥ Mitähän kaikilla noilla kirjeillä oikein tehdään, luetaankohan ne kaikki? Jos siellä kaivattaisiin kääntäjää, niin varmasti menisin kun vain itse olisin ensin hionut kielitaitoani.

Puarmoja

En sittenkään pysy erossa bloggerista vaan palaan ruudun ääreen vielä ainakin nyt. Oon viettänyt viikonlopun mäkärien ja paarmojen keskellä pikkusissa sukubileissä. Osasin nimetä kymmenien ihmisten juokosta about 5 tyyppiä, mutta silti kaikki tuntu olevan perillä mun lukiosta ja Japanin matkasta. Mielenkiintoista käydä samat keskustelut ihmisten kanssa, joista sä et tiedä yhtään mitään...mutta en edes kehdannut keneltäkään kysyä nimeä. Oon sentään viettäny noiden kanssa useamman kesän joten ehkä vika on vaan mussa...

Sain kuitenkin tilaisuuden katsoa loppuun mun viikolla aloittaman doraman Oh! My Girl!!. Mä en voi sanoa taas kuin että vitsin on 100. kertaa parempia keksintöjä nää tiivistetyt 9 jakson tarinat verrattuna 1000 episodin saippuasarjoihin. Vaan kourallinen ihmisiä ja oikeesti edes jonkinlainen juoni. Toivoisin joskus törmääväni täkäläisessä telkkarissakin sarjaan, joka kertoo nuoresta aloittelevasta kirjailijasta, joka yhtäkkiä joutuukin 6-vuotiaan kuuluisan diivailevan näyttelijäpenskan huoltajaksi, kun tytön äiti on päättänyt karata Hollywoodiin. Ja jossa miehetkin itkee!

Kohta fiilistelemään jalkapallon finaalia joka kiinnostaa mua niin kovasti. En vielä tiä kannustaisinko Suomea vai Koreaa.

Aioin olla ahkera.

Kun miettii mun ihanan huonotasoista huumoriani, niin ei ihmekään että aloin nauramaan kun luin tämän pienen tekstin tiistaisessa Metrossa. Varsinkin nyt kun on kuultu joka tuutista uutisia Vickanin ja Dankan prinsessatouhuiluista, niin Japanin prinsessan vierailu Suomen mustakurkku-uikkujen luo kuulostaa niin maanläheiseltä ja vaatimattomalta. Ja ps. en olisi osannut sanoa kuka on neiti Takamado ennen koko Suomen vierailua, näin hyvin mä oon sitten perehtynyt siihen kulttuuriin...

Ja koska lomalla on liikaa aika jne. pihistin mökiltä yhden Rei Shimuran johon en olekaan aikaisemmin tutustunu. Oon kuullut näistä aika paljon ja nähnytkin satoja kertoja kauppojen pokkarihyllyllä joten odotin että ihan hyvää matksua. Ja sitähän se oli - ei ihmeellistä mutta tosi loistavaa kesälukemista. Dekkareiksi nämä luokitellaan mutta ei onneksi mitään liian veristä tai ahdistavaa - ja mukaan mahtui melko paljonkin kuvausta japanilaisesta kulttuurista. Nyt kun olen lähdössä puoleksitoista viikoksi kiertämään lappia, jään päivitystauolle (mitä luultavammin, en kuitenkaan lupaa!) ja aion käyttää turhan autossa istumisen hyväksi vaikka lukemalla lisää Shimuroita ja opiskelemalla kieltä. Ahdistaa tää "moi en oo koko kesänä avannu oppikirjoja" vaikka lupasin aikaisemmin olla tosi ahkera.

Party like it's ur birthday

Näin on asiat, ja mitään erikoista ei kuitenkaan ole luvassa. Sitten kun mullakin on tuhatkunta lukijaa niin toki järkkäisin jotain mahtavia arvontoja, mutta se on vielä aikamoista toiveajattelua... Eilen vietin synttäreitä jonka kunniaksi aion viettää tämänkin päivän iisisti ja kirjoittaa tavallista lyhyemmin. Eilinen lähti käyntiin täydellisesti Baby Babyn tahtiin, sitten apteekkiin ostamaan pari hepatiitti B rokotetta jotka määrättiin parin muun rokoitteen ohella otettaviksi ennen lähtöä japaniin. Lopulta uuvutetaan ittemme yhenttoistatunnin linnanmäkiputkella. Ihan kivaa, sweet 16 ♥ Synttärilahjat eli JUMP nro. 1 ja Ikinari! tulee sitten arviolta kuukauden päästä, jos YesAsialla ja postilla on asiat ennallaan.

Bounce to you

Vihdoin on jiirurokkisuomen porukat saaneet koottua koosteen kuukausi sitten bailatuista Annyenong!Party'ista. Olin sillon niin pahasti epäedustus etten edes viitti katsoa sillä silmällä erottaako mua mistään, mutta mitä luultavimmin ei onneksi. Hyvin on kuvattu niin, että näyttäisi porukkaa olevan aivan hemmetisti, mutta tottakai tota videota katsomalla pitää jäädä hyvä vaikutelma ja jälkimaku suuhun vaikka paikanpäällä ärsyttikin välillä liika väljyys. 

Välillä osaan aina mykistyä omasta puolisokeudesta. Huusin itselleni Huuto.netistä itselleni vihdoin about kolmen vuoden vitkuttelun jälkeen Ayabien Virgin snow colorin kympillä koska mulla on pakkomielle täydellisiin levykokoelmiin ja se levy on puuttunut ikävästi siitä välistä. Paketti oli saapunut ja hengasi koko päivän keskellä eteisen lattiaa. Eteinen on yksi niistä paikoista jossa vietän ihan liikaa aikaa ison peilin vuoksi (muut on keittiö/jääkaappi sekä tietokoneen läheisyys). Miten se oli jäänyt multa niin pahasti huomaamatta että löysin sen vasta yöllä? En oo vielä kerennyt kuitenkaan kuuntelemaan (köh köh löhösin kolmeen asti ja loppupäivän tanssinu NU ABOa) kun on niin kiireistä ja mukana tullutta DVD'tä en voi soittaa koska soitin meni rikki ja kannettava on säädetty soittamaan halpoja kiinalaisversioita. 

Musta näyttäis että Intetsulla on sama vihreän juurikasvun ongelma niikun mullakin sillon kun omistin siniset hiukset. Tai kuka muuten huvikseen värjäisi tyven erilleen vihertäväksi? En muuten edes muistanut, että Yumppa ei vielä ollut ainakaan virallisesti mukana tällä levyllä ja voi vitsit mulla ei kyllä oo yhtään ikävä tota ylinäyttävää glitterisillä tekokynsillä terästettyä ulkomuotoa.

Ja päivän lol on tässä. Oikeasti kyseessä on jo aika vanha juttu mutta koska hei, elän maalla ja kaapissa mä en voi huomata ihan kaikkea. Manga ja japani ainakin myi, mutta ostaako joku oikeasti shampoota  manganeidin vuoksi? (Itse ostaisin ainoastaan muumien vuoksi.) Tovottavasti sivuvaikutuksena hiukset ei muutu pinkeiksi tai hattaransinisiksi. Tai jospa sittenkin muuttuis, oon nimittäin miettinyt hiuksiini jälleen jotain uutta ja vähemmän pigmentoivaa väriä kuin kirkkaan punainen...