Showing posts with label Shonen Club. Show all posts
Showing posts with label Shonen Club. Show all posts

21 July 2010

Ensimmäinen hyppy

Jouduin viettämään koko aamupäivän kotona, kun odottelin jonkun oudon postifirman UPSin lähetystä jossa piti olla tulossa blondit hiustenpidennykset ja joitakin hoitotuotteita. Lopulta sain paketin mutta siellä ei ollutkaan sitä mitä aluksi oletin saavani, vaan Hey!Say!JUMPin albumi ja DVD. Eikä, mä olin jo tottunut että YesAsian paketeilla kestää se kuukausi saapua. Nyt ei mennyt kuin 9 päivää postituksesta, aika lähellä sitä miten nopeasti ne paketit tulivat joskus ensimmäisillä tilauskerroilla. Suosittelen paljon lämpimämmin ostamaan YesAsiasta kuin esin CDJapanista, ei tule postimaksuja ja kuten alla näkyy, merkkaavat paketit aina lahjoiksi ja arvon radikaalisti alakanttiin. Oikeasti paketin arvo oli luokkaa 60-70€, mutta merkattiin kympiksi. Muistaakseni seitsemäs kerta kun tilasin ja vain tasan kerran on tullut vähän sähläystä, mutta sekin oli postin vika eikä heidän. Olisivat silti lähettäneet paketin uudelleen.



Ja siinähän ne (ja kuvausrekvisiittana Tri. A.Koira). Haluan aina kiduttaa itseäni ja mitä tärkeämpi bändi sitä haluttomammin haluan kuulla uudet biisit ennen kuin olen saanut levyn itselleni. Joten about puolet biiseistä oli aivan tuntemattomia. Mutta ensifiiliksiä: Kannessa selkeästi Dallape, Suomen tanssilavojen hurmurit 30-luvulta. Eka biisi DREAMERkin oli varmasti jostain Disneyn prinsessapiirretystä.



Ihan loistolevy ja antoi varsinaisen sähköshokin mun hieman lopahtaneelle fanitukselle, vaikka en todellakaan toivo palautuvani samalle tasolle kuin puolitoista vuotta sitten. Mahtavia biisejä - ainakin JEn ystäville, koska faktahan on että eihän ne maailman parhaimpia laulajia ole eikä kappaleetkaan mitään järin mestarillisia ja syvällisiä. Mutta tuli ainakin vaihteeksi taas huikea "elämä on niiiiiin ihanaa"-fiilis jopa mun pienen henkisen alamäen aikana. Kolmen (tai mulle kahden) vuoden odotukselle annettiin hieno palkinto. Suosikikseni uusista biiseistä nousi Time, joka on Takakin säveltämä ja Daikin sovittama. Ei ihme että mä pidin siitä. Alla on biisin liveversion jostain Shokurasta. Pitäisi ehkä hieman catch up with senkin ohjelman kanssa.

Link: SC 2010-07-09 Hey!Say!JUMP - Time
Creditit Kamichanille

Isä varasti telkkarin itselleen ravien vuoksi enkä ole vielä ehtinyt katsoa DVD'tä loppuun. Tänään saapui meille uusi ja ehjä DVD-soitinkin, voisko muuten olla parempi ajoitus?

27 February 2010

Ikäongelma, taas.

Sain juuri kutsun Japaniin kesälomalla, joten tällä hetkellä vertailen hysteerisenä lentoja, sekä itken sitä että lähes 100% varmuudella en pääse ilman matkaseuraa lähtemään. Ja matkaseuran hankkiminenkin on helpommin sanottu kuin tehty, kun edes Ruotsiin en TegoMassun keikan (jota ei pidetty) aikaankaan päässyt. Olisikin jo vakituinen työ ja täysi-ikäisen paperit, hmph.

Vaikka on se kolmen päivän työputkikin ihan tarpeeksi väsyttävää. Sen loppumisen juhlistuksena helmikuun toinen Shokura, jonka halusin ehdottomasti katsoa samaan aikaan kun Suomen taitoja punnittiin jääkiekossa. Säästyinpähän muiden ihmisten kitinöiltä, hahaha.


"Tukehdu pitsaas, bitch!", sanoi Daiki ja virnuili ikuisuudelta tuntuvan ajan tietokoneen ruudulta. Veinasin siinä säikähdyksissäni melkein totellakin, mutta olin liian utelias näkemään mitä uusimmassa Shokurassa tapahtuukaan. Mä oikeasti unohdin täysin, ketä oli mukana special vieraina!



Ja vaikka tulinkin tänne avautumaan siitä, miten idioottia on olla ala-ikäinen, enkä puhumaan varsinaisesti Shokurasta, niin en silti osaa pitää suutani tukossa: Onko outoa huomata, että A.B.C-Z'stä puuttuu yksi jäsen vasta kun esitys on ohi? Tai unohtaa kokonaan Fumiton nimi ja miettiä varmaan pari minuuttia että: "Ei, Goseki ei näytä tuolta!"? Mielestäni ON, enkä vieläkään keksi sille muuta selitystä kuin muutenkin loista kasvo- ja nimimuistini sekä yleinen havainnollistamiskykyni. Hasshi ja Tottsu homoili taas, ja löysin oikeasti maailman suloisimman lapsen. Oikeasti! Se voisi varmasti hoitaa juontamishommia vielä uudestaan tulevaisuudessakin. 

15 February 2010

Shonen Club 07.02.10

Musta tuntuu että suunnilleen kaikki Johnnysin musiikkivideot on poistettuna Youtubesta. Yleensäottaen oon saanut sellasen käsityksen, ettei Johnnysia ainakaan ole ylimääräinen huomio haitannut. Yamapin Lovelessista ei esimerkiksi ole mitään versiota siitä musiikkivideosta saatavilla. Unohtaakohan ne nyt, että suurin osa hankkii tietoa bändejen musiikista nimenomaan Youtuben kautta, ja tälläsestä järjestelystä kärsii kaikki.

Seuraavan Shokuran HD versiota odotellessa laitan esille muutaman screencapsin ja pikaselostukset helmikuun ensimmäisestä Shokurasta. Ja jos et tätäkään showta ole vielä nähnyt, niin liity livejournalin Shokura-yhteisöön ja lataa se täältä. Kiitokset kuuluu puppeteer8'lle, joka myöskin kirjoitti mukaan hienon puheen netin kautta jakamisesta, eli samasta aiheesta josta itsekin jatkuvasti inisen. Ehkä osin myös puolustuspuheeksi, sen verran on draamaa tässä fandomissa hänen ympärillään pyörinyt...mutta ei siitä aiheesta enenpää, en halua sekaantua asiaan! And fortunately I speak Finnish so no one can read what I'm writin' (without Google Translator).



Teemana oli "LOVE SONG", eli käytännössä ystävänpäivä. Vieraana oli Yuto, sekä NYC Boyssit jotka ovat olleet vieraina luultavasti viimeiset puoli vuotta. Alkuun esitettiin Arashin One Love, Hey!Say!JUMPin Mayonaka no Shadow boy, NEWSin Cherish sekä V6'sen Ai no Melody.



Sitten vuoroon kulunuttakin kuluneempi NYC Boys ja lähinnä vain NYC, sillä B.I.Shadow oli lähinnä vain taustatanssijoina, eikä edes mukana haastattelussa. Ihmettelen vain, että mikäli NYC Boys nyt on pysyvä ryhmä, niin miksei heillä ole vieläkään muita biisejä kesän sinkun lisäksi (nyt medleyssä esitettiin Aoi Kisetsu, Dial Up sekä NYC). Enkä meinaa välttämättä taas uutta julkaisua, mutta edes jotain uutta matskua.


Talenteista tykätään, joten Nakamaru ja Koyaman käsittelyyn pääsi tällä kertaa Snow Prince Gasshoudanin Nakamura Reia skeittilautansa kanssa. Suloinen poika, niinkuin kaikki 12-vuotiaat JE pennut. Ne sattuu aina näyttämään tossa iässä ihan marsuilta.




Tää Kisumain medley oli kyllä päivän esitys, alkuun Sennen no love song, Hiromitsun Deep in your Heart, ja lopulta Koi no ABO upeella uudella koreolla. Ja hei Miyata! Se saa aivan liian vähän huomiota niin kuin niin hirveän monet muutkin joten oli ihan loistavaa nähä se vetämässä showta. Koyamakin kävi pistäytymässä, koska kyllähän credut pitää biisistä mennä NEWSille, mut se sai lähinnä Kisumain ja Miyatan näyttämään entistä sekopäisemmiltä. Tästä mä tykkäsin, ja jos vielä saataisiin tulevaisuudessa Nikaido ja Watarukin esille niin hyvä olis.


You no o-tegami yomitai desu ja niin edelleen, sitten Nakamarun WHITE WORLD viimesimmältä KAT-TUNin levyltä. Ihanan rauhallinen ja hidas biisi, vaikka onkin jännää että tää esitetään vasta vuosi ilmestymisen jälkeen. Vai onko tää ollut aikaisemminkin Shokurassa? Taustatanssin koreo on jotenkin paikoittain älyttömän kiva, hyvä Mis Snow Man. KAT-TUNin Love yourself (vieläkin Marun esittämänä) tuli esille kuitenkin ensimmäistä kertaa.



Question? goes chipmunk, eli varsin viihdyttävät unilaput silmille ja äänenmuuntajat päälle. Tässä kohti itken taas kun en osaa sitä hiton Japania.



"Ystävänpäivälahjana" saatiin nähdä aina niin ihana Ai no Katamari, jossa ekstrana viulua ja piano. Tää biisi ei koskaan kulu, tätä tuun varmasti rakastamaan aina.





B.I.Shadowin haastattelu sekä videomateriaalia heidän steppitunneistaan. Yugo-raukka kaatu lattialle yrittäessään, eikä ne muutkaan niin loistavia olleet. Tää laukas taas mun steppausvillityksen, yritin jälleen etsiä jotain paikkaa jossa niitä tunteja voisi ottaa, mutta vieläkään ei ole sopivaa tullut. Ei ole reilua, mäkin haluan oppia steppaamaan! Sitten pojat esittelivät taitojaan livessä, nimittäin biisinä oli Chinenin ja Yuton You&You, johon tietysti Yuto liittyi tanssimaan, näin kokeneena steppaajana.


Loppubiisinä oli iloisen värikäs Raburetaa (Mitä se sitten tarkoittaa?). 
Ja nyt taas stalkkaamaan tuota lj yhteisöä kunnes eilisenkin jakso tulee hyvälaatuisena. Youtube laatuun en koske, vaikka puolivahingossa olenkin jo jotain siitä näkemään. Höh.