31 December 2009

Promises

Löysin lupaukseni, jotka tein vuosi sitten. Mielestäni onnistuin niiden pitämisessä melko hyvinkin.


1. Osta kannettava - Jep, sain sen ostettua ja vieläpä paljon aikaisemmin kuin luulin.
2. Tee PayPal-tili - Onnistuin!
3- Osta Daiki-uchiwa sekä juliste - Ostin myös Takaki-uchiwan!
4. Ompele ainakin 15 vaatetta - En tarkalleen ole laskenut, mutta ompelin aika paljon kuitenkin
5. Opiskele englantia kunnolla - Taisin todellakin opiskella, sillä päädyin Englantiin kolmeksi viikoksi, ja jaksoin pitää blogejanikin hetken in English.
6. Opiskele myös japania, äläkä muuta suunnitelmia vaihto-oppilasvuottasi koskien - Hakemukset ovat jo lähetettynä, eli muutoksia ei tullut. Myös kurssilla olen käynyt vaikka oppimistulokset ovatkin melko pohjalla.
7. Ompele ainakin 4 cossia - Kaksi ja puoli riittänee?




ENSI VUONNA LUPAAN:


1. Kirjoita ainakin 2 fanikirjetta Daikille.
2. Hanki aasialainen kirjekaveri.
3. Tue Hey!Say!JUMPpia, ja osta kaikki heidän levyt ja tavarat mitkä ilmestyvät.
4. Osta ainakin 12 japanistanialaista lehteä.
5. Osta iPod Classic
6. Työskentele ainakin 4 viikkoa kesällä
7. Älä osta paljoa vaatteita H&M'män kaltaisista kaupoista, vaan panosta enemmän laatuun tai eettisyyteen eli tue kirppareita.


26 December 2009

Otakara 2


Sitten toiseen kuvakirjaan jonka sain. En ole mikään HS7 tai paparazzikuvien fani (okei, rakastan salakuvia sillä on ihanaa nähdä heidän arkisissa vaatteissa arkisilla hiuksilla tekemässä arkisia asioita, mutta itse kuvien ottaminen ja niillä rahastaminen on väärin) mutta ostin silti tämän sillä omistanhan HSB versionkin.




Kuvia Mon7cy: konsertista. Huomatkaa Daiki ihanan oudossa asussaan: onko hän koira vai apina vai...?


Mm. tämä asu on rakkaus.


Ja läjä Horikoshin oppilaita, mutta ei tietenkään Daikia.


Vaikka onneksi hän päätyi edes joihinkin kuviin.


Ja tässä kohti olin jo erittäin iloinen että ostin tämän. Scrap Teacher oli ehkä oudoin sarja jonka olin ikinä nähnyt, mutta pidin siitä silti hurjasti. Kiitokset ihanat paparazzit.

Suomeksi 10.5.2010

23 December 2009

The First Photobook

Mikä fiilis! Rakastuin taas uudelleen maailman parhaimpaan popryhmään...!


Pesin juuri hiukseni ja valmistauduin värjäämään hiuksia sinisiksi kun ovikello soi. Luulin että se olisi kaverini jonka piti tulla auttamaan, mutta sainkin sitten säikähtää kun siellä odottikin mies paketin kanssa. Minulle? Olin jo aivat varma että kuvakirjani olisivat kadonneet postissa.

Referring to your order *******, we are sorry that the package is not received and we would suspect that a shipment lost is occurred. Please confirm your shipping address by writing it back and we will arrange a reshipment for you.

Kyllä vain. Olin juuri lähettänyt postia YesAsialle, että pakettia ei ole näkynyt joten he lupauksiensa mukaisesti suostuivat lähettämään uuden. Mutta koska olen reilu ihminen sanoin, että paketti saapui sittenkin.

With reference to order *******, we are so glad that you have received the package. We hope you like the product from YesAsia and we look forward to serving you soon.

Ei hätää, tuotteenne ovat kivoja ja valikoima kiva ja postimaksuttomuus on erittäin kiva - ostan siis teiltä lisää tulevaisuudessakin

MUTTA, sitten asiaan eli JUMPiin!
BTW, kirjan kannet kimaltaa...








Jos minulta kysytään, voin puolueettomasti sanoa että kivoin asu on ehdottomasti Keiton. Ja onhan hänen rintakehänsäkin ihan hyvän näköinen...






The message DVD kesti alle puolituntia, mutta se oli silti erittäin viihdyttävä. Mutta valokuvaaja kuulosti äärimmäisen pervolta: "oh yes, mmmmmmm, yes, yeeeees, beautiful, yeeees yeees yeeees!" Keito on silti selkeästi vielä hirmusen hermostunut kameran edessa ainakin puhuessaan. Totuus kyllä on, että on helpompaa tanssia ja laulaa kameran edessä kuin puhua yksinään, ainakin mun näkökulmasta.

Ja tukeakseni heitä kannustan kaikkia ostamaan tämän. Teidän pitää nähdä se miten meidän bad_ass_Takaki istuu joka kuvassa kuin tyttö. En pysty ottamaan selkeitä kuvia ja en halua että niitä ladataa netistä. Eli ostakkee. o/



Suomeksi 10.5.2010

22 December 2009

Flash mob

Viime kesänä vietin kolme viikkoa Englannissa EF'fän kielimatkalaisena. Paljon shoppailua, hauskanpitoa, uusia kavereita ja kokemuksia. Lyhyesti sanottuna parhaat kolme viikkoa ikinä. Ainoa ongelma vain oli, että EF ei todellakaan ollut se paras järjestö (kehottaisin menemään mielummin STS'sän kautta) kielimatkojen kanssa. Kuka ihme päättää lähteä Lontooseen 90 nuoren kanssa neljän ohjaajan voimin? Vaikka aluksi ajattelin hakevani heidän kauttaan vaihtoonkin niin päädyin silti AFS'sään. Mutta tälläkertaa EF todellakin yllätti hienolla tempauksellaan... 



Helsinki

"Record flashmob: four countries, 400 dancers, same choreography, same song, same day & time."

Sain sähköpostia, että jotain tulee tapahtumaan Helsingissä muutama tunti ennen h-hetkeä. Olen aina halunnut nähdä flash mobin tai vielä parempaa - olla sellaisessa! Nyt olen todella surullinen siitä, etten liittynyt EF Crewiin tai vastaavaa. Ehkä ryhdyn isona leaderiksi. Katsotaan, ehkä teen nyt hienon tanssin ja voitan ilmaisen kielimatkan kuten juuri käynnistyneessä kilpailussa sanotaan.

(Sain juuri muuten photobookkini, mutta puhun siitä lisää sitten huomenna kun nyt ei aika riitä!)

Translated 12.3.10

20 December 2009

Rockers

Johnny Johnny Johnny Johnny he's a regular boy
Johnny Johnny Johnny Johnny he's a regular boy
He's the best boy in the town
He's good at bowling, man
He's the best boy in the town
Yeah yeah yeah yeah yeah!

...sanoo Shonen Knife. Ei mitään tekemistä JE'n kanssa, mutta ilman tätä kirjaa en tietäisi mitään heistä tai monista muistakaan j-rockin nimistä.


Lainasin kuuluisan J-rock-kirjan kaveriltani muutama päivä sitten, ja sain sen luettua tänään. Kirjoittaja Josephine Yun ainakin kuvaili yhtyeiden musiikkia kiinnostavasti sekä kiinnostus japanilaiseen rockiin paistoi hyvin läpi. Parasta oli mielestäni alun pitkähkönpuoleinen Heikki Valkaman kirjoittama juttu ilmiöstä näin Suomessa, ja jopa Johnny's Jimusho oli mainittuna. Lähinnä vain siksi, että kirjoittaja halusi korostaa eroja aitojen muusikoiden sekä kaupallisten poppareiden välillä. Bändit sentään loivat itse musiikkinsa, sekä päättivät suurimmaksi osaksi asioistaan itse. Keskusteluja siitä, kummille kaikki musiikkimaailman arvostus kuuluu, rockareille vai poppareille, tuskin tulee koskaan loppumaan, joten parasta vain ingoorata. Idolien toimintaa, sekä "aitoja muusikoita" ei loppujen lopuksi voi millään tavalla verrata. Muusikot tekevät musiikkia, idolit showta, eikä kummassakaan ole mitään pahaa.

 Kuunteli sitten j-rockia tai ei niin lukeminen ei siltikään haittaa. Hieman puuduttavaahan voi musiikilliset kuvaukset olla, mutta ainakaan itse en kadu sitä, että sain taas hieman lisää tietoa japanilaisesta musiikista. Kirja oli siis suomeksi, mutta varmasti on saatavilla myös englanninkielinenkin painos, sillä kirjoittaja itse on amerikkalainen.


Malice Mizer

Takui

Psycho le Cemu

LUNA SEA

L'Arc en Ciel

19 December 2009

Laki sanoo niin

"Mitä sä teet? Miksä otat kuvia noista lehdistä?"
"Laitan nettiin"
"Etkä muuten laita, laki kieltää!"
"Varmasti julkaisijakin ilahtuu kun he saavat ylimääräistä ja ilmaista mainontaa"
"Et muuten siltikään laita! Mähän en mitään maksa jos oot ollut niin tyhmä ja rikkonut lakeja"
"Ei meidän mitään tarvii maksaa, tää kaikki löytyy jo netistä."

Sitten piti vain vakuutella varmaan noin tunnin ajan etten laittaisi kuvia minnekään. Nyt minua on ainakin varoitettu. Mutta olen silti sitä mieltä että JE vain hyötyy faneista jotka jakavat tavaraa netissä ja on hyvin tietoinen siitä. Ilman sitä heille ei tippuisi yhtään dollareita tai euroja. Ja jos jään kiinni, ilmiannan koko livejournalin ahahaa.

Mutta tässä on ensi Tammikuun Myojo:


Kannessa piristeenä vaihteeksi HSJ ja Yamapi taas Young Songissa.


Sivullinen HSJ tarroja. Sääli etten koskaan raaski irrottaa mitään niistä.


HSJ ja muotikuvaukset. Yamadalla oli vaihteeksi taas kokonainen oma sivu jokai ei ole tässä. Ja en veinannut edes tunnistaa Yutoa tai Takakia jostain ihmeen syystä.


Sitten kokonainen Fashion SHOW! Katsokaa Hikarua alanurhassa. Ihana.


Ja juliste jälleen, ja vieläpä yläosattomissa. Juuri sopiva heti sänkyni viereen jotta he ovat viimeinen asia minkä näen illalla, ja ensimmäinen aamulla.


Miehekäs Daiki. Ihmettelen miten osa kehtaakin luulla häntä tytöksi...

8 December 2009

TWINS?

Tulin kotiin, avasin Mesen ja sainkin linkin tähän videoon ystävältäni.

I came home, opened my Messenger and my friend sent me a link to ths video.


Huhu vain, niin kuin videollakin sanotaan. Olisihan se mahtavaa jos Chinen ja Yamada olisivat vielä duonakin, mutta ei kovin lämmitä mieltä juuri nyt kun HSJ:kaan ei ole julkaissut mitään ikuisuuksiin. Vuoteen. Pari sinkkua ja albumi, ja vasta sitten haluan lisää debuutteja. Eikä kahden suosituimman niputtaminen yhteen kuulosta kovin fiksulta. Lopputuloksena olisi luultavasti vain se, että muut jäävät taustatanssijoiksi ja alettaisiin puhua TWINSseistä ft. Hey!Say!JUMP. Mahtavia tanssijoita ja laulajia molemmat, mutta olisi liian v****maista unohtaa kaikki muut. En usko että tulee tapahtumaan.

------

As the video says, it's just a rumour. Of course it'll be awesome if Yamada and Chinen was a duo but please don't let them debut now! C'mon, HSJ hasn't relesed anything for a year. I wan't to have a CD and couple of singles before a new debut. They are already two most famous members of HSJ, and I don't want that all the others are just backdancers. TWINS ft. Hey!Say!JUMP? No thanks. Maybe in a future but not now. I'm little bit disapointed 'cause Yamada and Chinen get all the attetion, and that f**king Johnny has forget all the others. They are really amazing singers and dancers but I still think that 10 is better than 2.

And I'm still waiting for my photobooks.

7 December 2009

Nothing to talk about

Olen ollut hieman hiljainen viime viikkoina, mutta ei anneta sen häiritä. Mitään vaan ei ole tapahtunut, HSJ ei vieläkään julkaise mitään eli ei ole mitää puhuttavaa. Toivotaan sitten ensi vuodesta hieman parempaa. YesAsiakin lähetti Jumpin uusimman kuvakirjan jo kaksi viikkoa sitten, eikä sitä ole vieläkään tullut. Tilaus maksoi 50 euroa enkä todellakaan halua sen joutuneen hukkaan. D:

Mutta arvatkaas mitä? Taas yksi JE cover! Melkeen olinkin jo unohtanut tän!

Sun Boy'z - 3+1=1



KAT-TUN - Precious One

Ei varmuutta asiasta, mutta Precious One taidettiin tehdä ensin? Noin vuosi sitten kaverini sanoi eräässä yhteisössä, että hänen mielestään tuo kiinalainen versio on parempi ja sai kaikkien KAT-TUN fanien vihat päälleen. Älkää te nyt vihatko minua, sillä olen samaa mieltä. En ole koskaan pitänyt juurikaan Precious One'sta, mutta Sun Boy'zien versio oli ihan mukava.

Finnish translation 24.2.10

22 November 2009

Om nom nom

PITI postata nämä jo maanantaina, mutta olin hieman laiska. Valehtelisin jos väittäisin, ettei olisi ollut aikaa. Eli Hey!Say!Seiskan jouluinen suklaamainos joka vähän niinkun sai minutkin himoitsemaan makeaa.



Link: HS7 Lotte Ghana 2 CMs







Flea market


Jostain kumman syystä, ostin itselleni Dir en Gren levyn. Ehkä siksi koska se maksoi vain yhden euron?

Tässä hyvä esimerkki siitä, että jokin on muuttunut täkäläisessä fanikulttuurissa. J-rockilla on selkeästi vähemmän faneja kuin muutama vuosi sitten. Aikaisemmin levyjä myytiin fanilta fanille varsinkin netin kautta, ja levyn sai nopeastikin myytyä jos hinnaksi laittoi alle 20€. Ei varmaan kenellekään olisi tullut mieleenkään myydä niitä kirpputorila, aivan kuin en itsekään laittaisi HSJ'n levyjä kirpparille vaan kokeilisin ensin esim. livejournalia. Joten olin hieman yllättynyt löytäessäni tämän levyn, vaikka suurin osa minunkin tutuista, jotka tapasivat kuunnella japanilaista rock-musiikkia ja käydä keikoilla, ovat lopettaneet koko touhun. Mutta siitä huolimatta, kirpputori kuulostaa jo niin epätoivoiselta (Ja muuten kadun sitä, etten ostanut sitä toista tuntematonta japanilaista levyä).

Jotenkin taidan itse kuulua johonkin omaan kategoriaani. Vaikka en enää ole into J-rock, niin en silti ole ryhtynyt kuuntelemaan paljoa länsimaistakaan. 

15 November 2009

Myojo Spam

Mitään ei ole tapahtunut, joten puhutaan uusimmasta Myojosta.


Kannessa: Hey!Say!JUMP söpösti ja Takaki on värjännyt hiuksensa? Paljon paremmat ja seksikkäämmät sanoisin.


Sitten mielenkiintoinen extra: Tarroja. Suhtaudun JE tarroihin aina ristiriitaisesti, sillä ne on kivoja mutta mitä hyötyä niistä on ellen halua irroittaa niitä. Tiedän mihin voisin niitä laittaa mutta toisaalta en taas halua...


Nää asusteet on ehkä pari astetta liian söpöjä noille. Koyaman rusetti ja Nakakenin pinkki villamyssy <3. B.I.Shadow on aina niin söpöinä, varsinkin Fuma rusettipäänä ja Hokuto tiaran kanssa. Mielellään voisivat käyttää niitä ihan vakituisestikin. Takana oli HSJ juliste mutta unohdin tietysti kuvata.


Tämä numero oli hieman tylsä sillä tähän vaadittaisiin japanintaitoa. Ideana on varmaan tunnistaa tyypit noista pikkukuvista. En osaa, yhyy.



Syöttökuvia. Naamat ja ilmeet olisi kiva saada näkymään paremmin, on se verran jännät.


PikkuDaiki.


Hasshin hienot kengät: mullekin tollaset punasena!


Akito Kiriyama pandana<3


Eikä mitään ideaa mitä tekemistä 7WESTillä on irtokynsien kanssa


Käännös 13.5.2010

8 November 2009

Ya-Ya-yah is back

Jos jotain henkilöä tässä fandomissa haluan ihailla, niin se on Kamichan. Vaikka hän jonkin aikaa sitten sanoikin, ettei aio ladata Ya-Ya-yaheja uudelleen muitten ladattavaksi, niin hän silti muutti mielensä. Nyt kaikki jaksot ovat taas esillä hänen sivuillansa. Itsekin aloitin niiden lataamisen, mutta lähes 250 jaksoa on paljon, joten tuskin jaksan koskaan katsoa läheskään kaikkia. Aloitin urakkani viimeisimmästä jaksosta, joka esitettiin televisiossa kaksi vuotta sitten. Se oli kieltämättä viihdyttävä, eikä juurikaan haitannut etten osaa japania kovin hyvin. Jaksoon oli koottu kaikki parhaimmat kohtaukset vuosien varrelta, ja muutamaan kertaan nauroinkin katketakseni. Lopussa jopa mainostettiin Hi!Hey!Say!'ta (sekä Hey!Say!JUMPia), mutta tuskin koskaan tulemme näkemään yhtä loistavaa ohjelmaa kuin Ya-Ya-yah.

Jotenkin outoa todeta, että itsekin kaipaan Ya-Ya-yahia sekä J.J.Expressiä, sillä en vielä niiden aikoihin ollut edes kuullut Johnny'seista. Tai olin kuullut, mutta en lankaan kiinnostunut. Mutta kiitos niiden hienojen ihmisten, jotka jaksavat jakaa TV ohjelmia ja niistä ripattuja musiikkitiedostoja, jopa vanhat junior ryhmätkin elävät vielä.