Synttärisankaria ei naurata

Ei naurata ei, vaikka hiukset onkin molemmilla hienommat kuin silloin kun viimeksi nähtiin.

Asia alkaa olla aika huolestuttava jos Daikin synttäreitä ei muista kuin kännykän muistutuksen avulla. Onneksi se oli sentään säädetty jo eilisiltaan kello kuudeksi kun vuorokausi vaihtuu Japanissa, niin voin sanoa olevani ajoissa ainakin Suomen aikaan. Eli onnea täysi-ikäiselle! Mitään kakkubileitä ei tänä vuonna kuitenkaan ole tarjolla, sillä olen ilmaistyövoimana tästä viikonlopusta n. 30 tuntia ja siihen vielä treenit päälle, mut jospa jonkun donitsin ostaisi.

Eilen nukkumaan mennessä sain mukavan ylläyksen, kun joku oli taas piilottanut Yesasian paketin heti mun oven viereen josta sitä ei ainakaan huomaa. Siellä oli uusin HSJ-kalenteri sekä Arigaton Hongkong LE-versio. Mä en niihin ole vielä ehtinyt lainkaan tutustumaan, koska kello on nytkin 7 ja bussi lähtee vartin päästä, mä en niistä paljoa ehi kirjottamaankaan.

Kaksi kesää putkeen

Parissa viikossa oon ehtiny pistää lähes puolenvuoden suunnitelmat kokonaan uusiksi. Normaalitapauksessa olisin mitä luultavimmin jo tutustunut mun isäntäperheeseen ja kaupunkiin ja pian varmasti uuteen kouluunkin. Mut nyt makoilenkin mummini kämpässä kirjotellen blogiin ja kiroten sitä, että pitäis lukea bilsan kokeeseen. Lähtö siirty vähän pidemmälle kuin mä olisin uskonut, tai halunnut uskoa: eli ensi elokuulle! Eikun tekemään lukion kurssivalintoja ja lähettämään kesätyöpapereita.

Onneksi mun yli-ihanat kaverin päätti lohduttaa mua ostamalla maailman tarpeellisimman lahjan jotta en aivan masentuisi, eli ylisuuren vaaleanpunaisen Charmmy Kitty-suklaamunan. Sen sisällä oli ehdottomasti maailman tarpeellisin rannekoru jota tuun varmasti käyttämään ihan hirmuisesti.

Alkujärkytyksen jälkeen oikeestaan tää viivytys näyttääkin melkein positiiviselta jutulta. Mä muistan jossaan kohti ajatelleenikin, että miks ihmeessä en alunperinkään halunnut lähteä mielummin syksyllä, mutta kaipa mä olin niin malttamaton, että en mitenkään olisi jaksanut odottaa muutamaa kuukautta pidemmälle.

+ Pääsen esiintymään musikaaliporukkani sekä tanssikouluni kevätjuhliin

+Saan viettää kaksi kesää peräkkäin Suomessa. Kaverit! Loma! Fun!

+ Ehdin nähdä telkkarista Stagen

+ Saan nyt viettää sekä ystävänpäivän että white dayn Japanissa

+ Kuuman ja kostean ja homehtuneiden vaatteiden sijaan näenkin keväällä kirsikankukat

- Joudun nyt kesällä puoleksitoista viikoksi sisäoppilaitokseen toiselle puolelle Suomea suorittamaan pari lukiokurssia

+ mutta sekin voi olla kivaa

- Saatan missata Skenen (musikaalikoulutusohjelma) alkukesällä järjestettävät pääsykokeet, tai ainaan en ehdi herättämään ruostuneita tanssitaitoja.

- Tein hienon kalenterin jonka ajattelin ottaa mukaan Japaniin ja sen olisi ollut tarkoitus kestää koko vaihdon verran. Nyt joudun tekemään toisen!

- Valehtelin Daikille kun ilmoitin sille vuosi sitten, että hänen seuraavana syntymäpäivänä olisinkin Japanissa.

Plussat menee vakavuusasteellaan aika reippaasti miinusten ohi, vaikka toki mua silti ärsyttää matkan siirtyminen.

Ja oon nolo, mä huomasin vasta nyt, että Hey!Say!JUMPilta on ilmestynyt uusi sinkku tammikuussa. Kyllä mä oon yrittänyt säännöllisen epäsäännöllisesti tarkistella onko niiltä tullut mitään uutta, mut toi on mennyt todella pahasti multa ohi. Tilasin nyt yhen version siitä sinkusta ja uuden kalenterin vaikka olis näköjään ostettavissa Summary 2010 ja Big Bangiakin. Mä oon kyllä niin vakavastiotettava fanityttö.

Pari viikkoa sitten olin viettämässä aikaa vähän taas erilaisen musiikin parissa, eli My Chemical Romancen. Mähän olin niiden fanityttö kaksitoistavuotiaana, samaan aikaan kun olin ernuimmillani. Aika ernua porukkaa oli nytkin suurin osa yleisöstä, vaikka emojen ja ernujen kultakausi on (onneksi) jo ohitse. Ihan kiva kaikka, ja vaikka tätä biisiä ei siellä esitettykään niin pistän sen tähän täytteeksi kun sopii niin hyvin teemaankin.

Eh eh, nothing else I can say

Nyt pitää myötää että ei jaksaisi kirjottaa mitään, mutta olisi liikaa aiheita jotka juuri nyt tuntuu kirjoittamisen arvoiselta. En tiedä mistä aloittaa joten päätän jatkaa.

Otan siis käsittelyyn Debut & First consert Ikinari! in Tokyo Dome - DVD'n jonka parin vuoden viivyttelyn jälkeen sai vihdoin ostettua. Kyseessä on siis historian ensimmäinen keikka JUMPilla - jos ei oteta mukaan niitä yhden biisin esiintymisiä bändin julistamispäivänä ja lentopallon maailmancupissa. Ennen Domea olikin julkaistu vain yksi sinkku eli 3 biisiä, joten voisin sanoa että kyseessä on varmaan yksi randomeimmista liveistä mitä ikinä olen nähnyt. Paljon covereita edeltäneiltä Johnnyilta, Junioreiden omat esitykset, mihinkään liittyviä taistelukohtauksia ja tietysti Ultra Music Power joka esitettiin n. 7 kertaa. Aikamoinen spektaakkeli, mutta en todellakaan suosittele ensimmäiseksi JE-kokemukseksi. Itse kulutin tätä liveä puhki ennen kuin tunnistin edes ryhmän jäseniä, ja voin sanoa että tuotti jo aika paljon päänvaivaa tunnistaa pääesiintyjät taustatanssijoista. Kotititekoisen, kolmeen osaan pilkotun DVD'n sijaan on aina kannattavampaa ostaa virallinen versio, sillä tässäkin oli tunnin verran bonuksia ja bäckstagematskua joista en aikaisemmin ollut edes nähnyt kaikkea !

Watch [DVD]Hey!Say!JUMP in TOKIO DOME-005.Wars Dragon King[DVD]Hey!Say!JUMP in TOKIO DOME-005.Wars Dragon King in Music  |  View More Free Videos Online at Veoh.com

Sevenloadista poistettiin Shin Gi Tai, Jumpin historian toka biisi joka on kuultu livenä joten laitan korvaukseksi sitä edeltäneen maailman oudoimman taistelukohtauksen. Mitä sitä turhia selittelemään, katsokaa ja ihmetelkää sitä itse, mutta inspiroiduin niin pahasti että cossasin daikin päällä ollutta tyrmäävän tyylikästä asua viime vuoden Animeconissa. Oli mulla peruukkikin mutta se oli varsin ällö.

Ehkä vähän nolottaa. Ei enää ikinä cossausta ok?

Ensimmäinen hyppy

Jouduin viettämään koko aamupäivän kotona, kun odottelin jonkun oudon postifirman UPSin lähetystä jossa piti olla tulossa blondit hiustenpidennykset ja joitakin hoitotuotteita. Lopulta sain paketin mutta siellä ei ollutkaan sitä mitä aluksi oletin saavani, vaan Hey!Say!JUMPin albumi ja DVD. Eikä, mä olin jo tottunut että YesAsian paketeilla kestää se kuukausi saapua. Nyt ei mennyt kuin 9 päivää postituksesta, aika lähellä sitä miten nopeasti ne paketit tulivat joskus ensimmäisillä tilauskerroilla. Suosittelen paljon lämpimämmin ostamaan YesAsiasta kuin esin CDJapanista, ei tule postimaksuja ja kuten alla näkyy, merkkaavat paketit aina lahjoiksi ja arvon radikaalisti alakanttiin. Oikeasti paketin arvo oli luokkaa 60-70€, mutta merkattiin kympiksi. Muistaakseni seitsemäs kerta kun tilasin ja vain tasan kerran on tullut vähän sähläystä, mutta sekin oli postin vika eikä heidän. Olisivat silti lähettäneet paketin uudelleen.

Ja siinähän ne (ja kuvausrekvisiittana Tri. A.Koira). Haluan aina kiduttaa itseäni ja mitä tärkeämpi bändi sitä haluttomammin haluan kuulla uudet biisit ennen kuin olen saanut levyn itselleni. Joten about puolet biiseistä oli aivan tuntemattomia. Mutta ensifiiliksiä: Kannessa selkeästi Dallape, Suomen tanssilavojen hurmurit 30-luvulta. Eka biisi DREAMERkin oli varmasti jostain Disneyn prinsessapiirretystä.

Ihan loistolevy ja antoi varsinaisen sähköshokin mun hieman lopahtaneelle fanitukselle, vaikka en todellakaan toivo palautuvani samalle tasolle kuin puolitoista vuotta sitten. Mahtavia biisejä - ainakin JEn ystäville, koska faktahan on että eihän ne maailman parhaimpia laulajia ole eikä kappaleetkaan mitään järin mestarillisia ja syvällisiä. Mutta tuli ainakin vaihteeksi taas huikea "elämä on niiiiiin ihanaa"-fiilis jopa mun pienen henkisen alamäen aikana. Kolmen (tai mulle kahden) vuoden odotukselle annettiin hieno palkinto. Suosikikseni uusista biiseistä nousi Time, joka on Takakin säveltämä ja Daikin sovittama. Ei ihme että mä pidin siitä. Alla on biisin liveversion jostain Shokurasta. Pitäisi ehkä hieman catch up with senkin ohjelman kanssa.

Link:

Creditit Kamichanille

Isä varasti telkkarin itselleen ravien vuoksi enkä ole vielä ehtinyt katsoa DVD'tä loppuun. Tänään saapui meille uusi ja ehjä DVD-soitinkin, voisko muuten olla parempi ajoitus?

Mä olen muotitietoinen

Täällä blogissa näkyy aika harvoin kuvia musta (mikä on ihan hyväkin, kamerahuorailut joutaa ihan muualle) mutta tällä kertaa ajattelin tehdä poikkeuksen ja esitellä mun superhienon paidan ihan itteni päällä. Taustalla on tietysti näkyvissä mun muutama aviomies jotka on onneks esittelykelpoisempia kuin mun punainen naama ja punaset saparot.

Mulla on kutina että EF'fällä on tapahtunu pieni tavutusvirhe noiden kanssa. Mut mitä pienistä, noi on siis pieni tuliainen (pitää kuulemma pistää päälle lentokentälle) viime maanantaisesta vaihtarikoulutuksesta jonne mun käskettiin tulla. Mä en ikinä ole mistään myöhässä, mutta tällä kertaa bussi jonka luulin tulevan ei sitten tullutkaan ja jouduin juosta reilun kilometrin korkkareilla keskustaan. Ei juokseminenkaan auttanut vaan myöhästyin seuraavasta junastakin. Lopulta saavuin Pasilaan Allianssitalolle vartin myöhästä. Siellä koulutuksessa ei hirveesti ollu mulle annettavaa, sillä se oli tarkoitettu lähinnä vaihtareille jotka olis syksyllä lähössä Britteihin. Vaikka brittifaktat olisiki ihan mielenkiintosia niin mulla harmillisesti on jo omakohtaisia kokemuksia englantilaisesta ruoasta ja halvoista vaatteista. Pääsin kuitenkin juttelemaan tauolla muiden nuorten kanssa ja ykskin oli lähössä samaan pikkukaupunkiin jossa mä vietin viime kesänä kolme viikkoa. Olin joka tapauksessa japaninmatkaajana, jolla on lähtö edessä n. 9 kuukauden päästä, aika ulkopuolinen niistä muista jotka lähtevät elokuussa ja joilla on kaikilla perheet ja koulut selvillä.

Perus EF-tyyliin myös selvisi, että yksi käsikirja ja jotkut kuukausi-infot on jäänyt taas postittamatta. Ja valmennuksenkin sijainti selvisi mulle vasta muutama tunti ennen alkua sillä taas yksi sähköposti oli unohtunut lähettää. Musta tuntuu että mä soittelen sinne toimistolle jatkuvasti puuttuvien tietojen vuoks. Ens viikolla pitää soitella puuttuvasta laskusta, ettei tarvitse maksaa taas myöhässä.

Tapoin Johnnylehmän

Time flies. Oon ollut kipeänä viime perjantaista lähtien (vaikka en osaakaan pysyä kotona kaikesta huolimatta) mutta olen keskittynyt enemmän Nintendopeleihin ja J-draamoihin. Nyt jaksoin kuitenkin vaihteeksi muokkailla kuvia ja leikkiä bloggerilla.

Viime tiistaina saapui paketti YesAsialta ja vaihteeksi taas 2 viikkoa myöhässä. Se ei kuitenkaan ole välttis YesAsian vika, varsinkin kun on ollut tuhkaongelmia sun muita mutta silti hieman ärsyttävää että paketeilla on kestänyt viime aikoina se kuukausi saapua Suomeen kun se vielä viime keväänä oli 5 päivää. Tilauksessa oli NYCin Yuuki 100% First Press Limited Edition sekä HSJ koulukalenteri. Olin muistellut että olisin ostanut tavallisenkin version mutta näköjään ajattelin hankkia sen myöhemmin (rahakriisin vuoksi ja etteivät he nousisi liikaa Oricon-listalla, olisin boikotoinut koko triioa jos olisin pystynyt). Chinenin naama on viehkeä ja ei se single muutenkaan sävähdyttänyt millään lailla mutta toisaalta se ei ollutkaan sen idea. Idea oli vain riistää rahaa pakkomielteisiltä faneilta joiden elämä ei jatku jos kokoelma ei ole täydellinen. .____.

Vieläkin ärsyttää B.I.Shadowin unohtuminen varsinkin kun he vielä virallisesti ovat junior-statuksella ja heillä ei sen kummemmin ole edes kiireitäkään toisin kuin JUMPista riistetyillä Chinenillä ja Yamadalla. DVD oli kaikinpuolin melko tylsä, lähinnä vain tylsää keskustelua kameran edessä josta en ymmärrä mitään. Silti itse Yuuki 100% ja B-raita Yume no Tane olivat molemmat todella hyviä ja pirteitä, vaikka eivät tarjoakaan mitään uutta.

Mukana oli vielä kansilehtisen välissä 3 tarraa joissa esitellään heidän hienot asukokonaisuudet (Oooh Chinen fashionista, rullatut shortsit, kalsarit ja polvisukat rullalla puolisääreen?). En edes tutkinut levyä niin tarkasti koska huomasin nämä vasta pari päivää saapumisen jälkeen. Onneksi nyt kun Hey!Say!JUMPin ensimmäinen levy on virallisesti tulossa kesällä, niin tämä "yhyy Yamada ja Chinen saa liikaa huomiota" laantuu itselläni ainakin hetkeksi. Ja unohdin sitäpaitsi mainita tästä hienosta uutisesta, mutta luultavasti kaikki aiheesta kiinnostuneet jo tietävätkin. Vaikka en sentään ole niin myöhässä kuin JaME, sillä he ilmoittavat JUMPin kuulumisista vasta n. kuukausi tiedon julkistamisesta jos ollenkaan.

Kalenteri tuli hienossa pahviboksissa ja mukana oli jännä kansioviritelmä. Ehkä saan tulevaisuudessa kanniskella siinä kaikkia tärkeitä papereitanikin. Uskottavuuspisteitä ropisee varmasti.

(Päällystysmuovi)

Harvemmin olen kajonnut mihinkään ostamaani JE-krääsään mutta nyt päätin tehdä poikkeuksen. Pidin sitä itsestään selvyytenä että en tekisi kalenterille mitään vaan laittaisin sen vain sivuun siististi kirjahyllyyni mutta koska se vain vaikutti niin...käytännölliseltä, päätin ottaa sen vakavissani käyttöön. Loliaikoinani puhuttiin aina "brändilehmistä", kalliista merkkituotteista joihin ei haluttu tehdä mitään muutoksia vaan pitää ne alkuperäisessä kunnossa vaikka mitä tapahtuisi ettei niiden jälleenmyyntiarvo romahtaisi. Tai oikeastaan siihen ei edes ollut kunnollista syytä miksei brändivaatetta olisi voinut muokata paremmaksi mutta se vain oli tabu. Nyt halusin kohdallani rikkoa tabua ja tappaa "Johnnylehmän" sillä loppujen lopuksi enemmän saan iloa laittamalla kalenterin käyttöön. Ehkä pieni keräilijä sisälläni särki sydämmensä, mutta kivempi on kantaa maailman suloisimpia poikia mukanani päivittäin.

Tietenki heruttava Daiki osuu samalle aukeamalle kuin synttärini. Vaikka en pidäkään liian vakavasta naamasta. Ja nuoruuskriisi, huhhuh enkö mä oikeastikaan ole tämän vanhempi.

Kirjoitusvirheellä mutta ehkä...iso ehkä. Mutta ainakin rahatilanne näyttää ihan kohtuulliselta nyt kun Hangry&Angry taitaa jäädä väliin ja vaihtaristipendi/rahariitelyn jälkeen naapuri lätkäsi 10€ kouraan ja sanoi osallistuvansa matkakassaan. Jeiiih.

Daiki-Day

Kakusta piti tulla iso ja mehevä mutta lopputulos muistutti lähinnä jonkinlaista suklaahyytelöä. En olekaan ennen feilannut niin pahasti leipomuksissa mutta ei se haittaa, hauskaa oli ja lopputulos oli jopa ihan syötävä. Hieman ylisuklainen tosin!

Perhekuva vasemmalta oikealle: Tri A.Koira, herra Ikiad Akoira, Neiti A. Koira, Pikku Myy.

Päivänsankarikin saapui paikalle. Njoo, ei yhtä isot bileet kuin vuosi sitten (olisipa kerrankin edes viikonloppu) mutta ajatushan on tärkein. Eli onnea 19 vuotiaalle Daikille, sillä vuorokausihan vaihtui kuuden aikaan Japanissa. Vuosi täysi-ikäisyyteen ja lailliseen biletykseen, sekä meidän ensitapaamiseen, tietysti!

Ja synttärikirje lähti postiin tuttuun tapaan viime viikon maanantaina, toivottavasti osoite ei ole ihan väärä (en nimittäin tarkistanut) ja saapuu perille ja jonaan kauniina päivänä hän lukisikin kirjeen. Hah, tälläkertaa luvassa ei ollut kimaltavia keltaisia pulupiirustuksia, mutta sydäntä riipaiseva rakkauskirje kuitenkin. Tai sitten ei anyway... <3

My Lolliderella

Huuto.net on kieltämättä aika tutkimisen arvoinen paikka. Tälläkin hetkellä siellä on myynnissä kymmeniä aasialaisia levyjä, varsinkin j-rockia mutta myös JE'tä ja hinnat ovat albumeissa ja singleissä yleensä puolestatoista eurosta maksimissaan reiluun kymppiin. Mitä minä puhuinkaan viime vuonna flea market-postauksessa? Kyllä nyt saa kaikkea halvalla. Jos en tällä viikolla olisi saanut neljää pakettia postissa, niin menisin ja huutaisin hieman lisää roinaa itselleni. Kelloa vastaan taisteleminen on loppujen lopuksia aika hauskaa, vaikkakin pelottavaa: joku laittaa huudon aina kiusaksi pari minuuttia ennen sulkeutumista niin että itselle tulee hirmuinen kiire yrittää voittaa tavara itselleen. Hieman samanlaista kuin keikkalippujen hankkiminen ylisuosituille keikoille. Sen jälkeen tarvitsee aina sen puolituntisen rauhoittumissession kun koettelemus on ohi.

Siellä se pikku aarteeni on hyllyni päällä kun ei muuallekaan mahdu. Eli BIG BANGin vola kaksi Remember. Uskomattoman hienot ja epäkäytännölliset kannet jälleen!

Hologrammi siis, värit ovat päinvastaiset riippuen siitä mistä suunnasta katsoo. Olenkin ihmetellyt, miksi levynkansista on netissä näkynyt paria erilaista versiota.

Haru Harusta, Liesista sekä Last Farewellista (jonka tunnen paremmin nimellä Baby Baby) mukana oli hieman uudenlaiset versiot mikä oli tavallaan hieman tylsä juttu, sillä levyltä otetut biisit ovat useimmin parempilaatuiset kuin netistä ladatut (meinaan, olen laiska etsimään hyvälaatuista jos ensiyrittämällä en sellaista saa). Varsinkin Liessin uudesta versiosta pidän kuitenkin, sitä biisiä ei kyllä pysty pilaamaan millään.

Mukana oli myös kilokaupalla silmänruokaa, ylivärikkän ja hienon kirjasen lisäksi myös toinenkin paperilituska, tarra-arkki sekä pienet ja litteät BB-ukot. Aikamoinen herkku siis, ei haittaa vaikka jouduinkin maksamaan 16€. En siis ihan ollut ainut halukas ostamaan tätä!

Koska omistan jo normaaliversion sekä faniklubiversion Ultra Music Power-sinkusta, tämä toinen ostokseni livejournalin JE_salesista ei oikeastaan antanut mitään muuta uutta kuin...

...yhden uuden kappaleen jota ei muilla versioilla ole, sekä sen karaoke-version (Too Shy)...

...sekä muutaman söpön wet look-skidin ja hassunnäköisen Daikin. Nyt kun sain hamstrattua itselleni tämän first press regular editionin, niin eihän multa puutu kuin limited editionit heidän kolmesta ensimmäisestä sinkustaan niin omistaisin aivan kaikki heiltä ilmestyneet levyt. Hienoa, tila on melkein loppu jo nyt ainakin HSJ-levykotelostani johon Myojon mukaan pitäisi mahtua myös heidän DVD'tkin!

Ja pisteenä i:n päälle tältä päivältä vielä...

Huono kuvanlaatu, mutta tässä se on! Lollipop part. 2, kokonainen MV. My Cinderella, you're the Lolliderella...

Ikäongelma, taas.

Sain juuri kutsun Japaniin kesälomalla, joten tällä hetkellä vertailen hysteerisenä lentoja, sekä itken sitä että lähes 100% varmuudella en pääse ilman matkaseuraa lähtemään. Ja matkaseuran hankkiminenkin on helpommin sanottu kuin tehty, kun edes Ruotsiin en TegoMassun keikan (jota ei pidetty) aikaankaan päässyt. Olisikin jo vakituinen työ ja täysi-ikäisen paperit, hmph.

Vaikka on se kolmen päivän työputkikin ihan tarpeeksi väsyttävää. Sen loppumisen juhlistuksena helmikuun toinen Shokura, jonka halusin ehdottomasti katsoa samaan aikaan kun Suomen taitoja punnittiin jääkiekossa. Säästyinpähän muiden ihmisten kitinöiltä, hahaha.

"Tukehdu pitsaas, bitch!", sanoi Daiki ja virnuili ikuisuudelta tuntuvan ajan tietokoneen ruudulta. Veinasin siinä säikähdyksissäni melkein totellakin, mutta olin liian utelias näkemään mitä uusimmassa Shokurassa tapahtuukaan. Mä oikeasti unohdin täysin, ketä oli mukana special vieraina!

Ja vaikka tulinkin tänne avautumaan siitä, miten idioottia on olla ala-ikäinen, enkä puhumaan varsinaisesti Shokurasta, niin en silti osaa pitää suutani tukossa: Onko outoa huomata, että A.B.C-Z'stä puuttuu yksi jäsen vasta kun esitys on ohi? Tai unohtaa kokonaan Fumiton nimi ja miettiä varmaan pari minuuttia että: "Ei, Goseki ei näytä tuolta!"? Mielestäni ON, enkä vieläkään keksi sille muuta selitystä kuin muutenkin loista kasvo- ja nimimuistini sekä yleinen havainnollistamiskykyni. Hasshi ja Tottsu homoili taas, ja löysin oikeasti maailman suloisimman lapsen. Oikeasti! Se voisi varmasti hoitaa juontamishommia vielä uudestaan tulevaisuudessakin. ♥

Arashikukkia ja silmäpusseja

Kilometripostaus niin kuin aina silloin, kun ei ole mitään muuta asiaa kuin picspam. Jos nyt yritän jotain asiaakin ujuttaa väliin, niin Hitomi no Screenin ennakkotilaukset jäivät sopivasti Mayonakan ja Dreams come true'n väliin, joten myyntilukematkin ovat luultavasti ihan hyvät.

Suomen markkinoiden uusin Myojo-julkaisu eli 3/2010 sekä mukana tullut Young Song. Kannessa vähän sekalaista sakkia, eli Yamada, Chinen (Hey!Say!JUMP, NYC Boys), Nakayama Yuma (Jr's, NYC Boys) sekä Shintaro ( Jr's, Snow Prince Gasshoudan), sekä Arashikukkia. Yllättävästi KAT-TUN pääsi komeilemaan Young Songiin uuden sinkun myötä.

Silmäpussit grr. 

Kaikkien iloksi mukana oli myös - yllätys yllätys - Yamada juliste! Ja paidattomana tietysti. 

Onkohan tarra-arkit nyt muodostuneet ihan vakioksi, glossy pin upin lähdön jälkeen? Ei ainakaan itseäni haittaa, ja vaikka tuskin minnekään liimaan isoa Shintarotarraa, mutta vähintäänkin saan tuosta hieman apua uusien pikkujunnujen tunnistukseen.

Isommat junnut veti hieman homoksi omat shoottinsa.

Lehtien taiteellisimmat osiot on yleensä aina Arashin. Niiden kuvat vaan on niin hienoja, että unohdan jopa ärsyyntyä siitä etten pysty lukemaan lehden haastatteluja. Suorastaan taidetta, voisin vaikka maksaa koko lehden hinnan pelkästään vain noista kuvista!

HeySayn etsiväteemainen photoshoot, eikä idea ainakaan tullut Yamada uudesta doramasta. 

En ole vieläkään ymmärtänyt, miten 18-vuotias voi millään tapaa näyttää tuolta. Se ei vaan ole mahdollista!

Non-johnny'seista vakiosuosikit Miura ja Takeru. Heh, silmänruokaa, vaikka en niiden näyttelijänurasta hirveästi tiedäkään. Miuraakin olen nähnyt vain Bloody Mondayssa ja Gokusenissa. Oon vaan niin superlaiska kattomaan mitään sarjoja.

Pikku-Teppei. Ihana, vaikka onkin lyhyt ja lauluääni on kuin kuristetulla kissalla. Joo, tykkään silti kuunnella!

Maki Horikita on oikeasti yksi maailman kauneimmista naisista, ja Sho yksi parhaimmista miehistä (huom, miehistä), joten heitä on kiva nähdä kahdestaa. 

Ja jos en ole koskaan maininnut, niin Myojoa saa tutusta ja turvallisesta Tokyokanista. Uusi numero ilmestyy sinne suunnilleen 10. päivän aikaan ja kuukauden toisella viikolla. Hinta on n. 16-17€. Jossain kohti lehdet menivät todella nopeasti, joten itsekin pyrin aina puhelimella varaamaan lehden sen ilmestyessä, mutta nyt yleensä on vielä jäljellä edellisenkin kuukauden lehtiä. Uskallan siis patistaa muitakin ostamaan (ostakaa ostakaa!), sillä olen aika varma, että ehdin kyllä ostaa omani. Vuoden ajan lehteä on myyty, enkä ole vielä missannut yhtäkään, jee. 

Jos joku ei ole käynyt Tokyokanissa, niin kauppa sijaitsee Annankatu 24'ssa, eli Kampilta Marimekon viereisiltä ovilta vain suoraan eteenpäin. Niin kuin nettisivuilla sanotaan, niin saatavilla on suuret kasat japanilaista ruokaa, keittiötarvikkeita, yukatoja, lehtiä yms.