Why Jumping?

Pieni tauko päivityksissä jälleen kerran. Viime viikonloppuna olisi ollut aikaa mutta en pystynyt käyttää lainkaan nettiä.

Tässä on kuitenkin uusimmat Hi!Hey!Say!n loppubailut. Oikeastaan kyseessä ovat viimeiset, sillä tästä lähtien koko ohjelmaa ei nimittäin edes esitetä. Tilalle tulee kuitenkin uusi eli 週末 YY JUMPing. Shuumatsu eli viikonloppu, YY eli Yabu ja Yaotome tai vaihtoehtoisesti waiwai, joka tarkoittaa metelöimistä. Ohjelma tulee vieläpä samaan aikaan joten oikeasti mitään uutta ei ole luvassa kuin nimi.

Hikarun uusi soolo on ihana. Varsinkin lausuminen, sillä eihän sitä edes tunnista englanniksi.

School Kakumeissa Chinen oli selkeästi leikauttanut hiuksensa. Perinteinen k-pop look. 

Ja vielä lisäksi Yamapi julkaisee toisen sinkkunsa. Nimeksi tulee Loveless ja uskon että siitä tulee mahtava. Myös NEWSin Winter Party Diamond konsertti julkaistaan n. vuoden jälkeen. Hehän heittivät konsertit ennen JUMPing touria ja siitäkin julkaisiin DVD jo meilkein puoli vuotta sitten.

Happy Birthday!

Happy Birthday Hey!Say!JUMP!!

Kaksi vuotta debuutista!

Arashi and All the BEST!

Arashi's "All the BEST! 1999-2009" has just captured the crown for the highest sales of any album in 2009. The collection has now sold 1.240 million copies, barely passing Mr.Children's "SUPERMARKET FANTASY."

"All the BEST!" sold 753,000 copies in the first week after its release on August 19, setting this year's record for first-week sales. Now, in its fifth week, it sold 40,000 more copies to push it past the 1.239 million total of Mr.Children's album. That one, however, has been on sale for 41 weeks, starting in December 2008.


Arashi already holds this year's current highest selling single ("Believe / Kumori Nochi, Kaisei" with 655,000 copies) and music DVD ("ARASHI AROUND ASIA 2008 in Tokyo" with 401,000 copies).

- Tokyograph



Woah that's... amazing. Arashi really solds so well that it's nearly unfair to other groups (I'm bad person 'cause I often think that "If Arashi wouldn't sell that well HSJ would release singles often"). But they really deserve it 'cause they are so fucking awesome. I'm little suprised that Believe/Kumori Nochi, Kaisei sold just ~650 copies, and it's still the most sold single this year. Even I bought the single because it was so...amazing. One of my favorite songs in the whole world.



And oh I forget. I'm not sure, but I think that today it has passed 8 years since Yabu and Inoo came to Johnny's. That's amazing, too.

Nounai Dance

En edes tiennyt/muistanut että Seiskoilla oli taas uusi biisi joten en olettanut että saataisiin mitään uutta School Kakumeissa. Kappaleen nimi on "Nounai Dance" ja todellakin haluan että joku tekee käännökset, sillä sanat ainakin kuulostivat aika mielenkiintoiselta mitä nyt omilla taidoillani ymmärsin... Seuraavassa Shokurassa nähdään kipale uudelleen, jee. Watch the show.

Käännös 13.5.10

Wish I had an angel

Yesterday evening I saw one of my favourite bands. I was at the gig with my dad just like 2 years ago when they started their tour. This was the last gig of the tour, and now they'll start making a new CD which will take maybe...2 years!

But althought I have ruined my brains and ears by JE and pop music, I'm still Finnish and Finnish people just often like heavy metal. I don't make a difference. I've been listening this band, Nightwish, since I was 10. My dad borrowed me a CD and then I fell in love with the music. Some weeks ago there was a TV program where people were talking about this Finnish metal culture. In other countries it wouldn't be like that families, moms, dads, little girls and boys and even granparents would go to a heavy metal consert (there was fan stuff like small tank tops for little children aged ~5).  But here it is normal. The first row was grounded with crying teen girls, just like at any Johnny's conserts.



A little clip I recorded (the song is "The Islander"). It wasn't allowed to have cameras (I had to hide my camera 'cause I didn't want to leave it anywhere) but everyone has a camera in their cellphones, so of course everyone took pictures. It was quite funny how the security check was stricter with childs than adults. Yeah, they took my disinfectant. They thought that I'll drink it.

But Nighwish is the most famous Finnish band, and I loved the international feeling there. There was a lot of people from other countries. And they got a little bit attention, of course:

...Here are people from Sweden, Italy, France, and few Japanese. So, ありがとう.

I have to hurry

Niin kuin minä tahansa aamuna söin aamupalaa ja luin lehteä kunnes huomasin artikkelin erilaisista vaihto-oppilasjärjestöistä. Siinä oli selkeästi vertailtu eri osa-alueita järjestöjen välillä, kuten hinta, vakuutukset, valmennus... vaikka olenkin ns. EF-student niin tajusin etten haluakaan lähteä heidän kauttaan vaihtoon. AFS kuulosti parhaimmalta, mutta hakupaperit vaikuttivat haastavimmilta. 

Ainakin pitäisi tehdä nämä:

- kansi jossa on hymyilevä kasvokuva minusta

- kirjoittaa ylös yhteystiedot, allergiat yms.

- lääkärin todistuksent siitä että olen terve

- kaksi A4'sta pitkä kirje tulevalle isäntäperheelleni

- 6-10 kuvaa itsestäni harrastuksissa, perheen kanssa yms.

- vanhempien luvat ja suositukset

- opettajan suositukset ja rehtorin allekirjoitus

- 3 vuoden arvosanat

Ja kaikki luonnollisesti englanniksi. Vanhempani eivät osaa puhua tai kirjoittaa englanniksi joten pääsen sitten käännönhommiin. Ja kaikki pitäisi luultavasti olla tehtynä kolmessa kuukaudessa.

Sparkly!

Pitää myöntää, että JE on vaikuttanut jopa vaatevalintoihini. Pari vuotta sitten pukeuduin sweet lolitaan joka päivä, mutta kun JE tuli elämääni, se yhtäkkiä loppui ja olin melko normaali. Mutta nykyään lähes jokaisessa vaatteessa tai asusteessa jonka ostan on jotain kimaltavaa. On takkeja, kenkiä, mekkoja yms. jotka ovat koristeltu paljetein ja timantein. Tänäänkin olin shoppailemassa, ja paljetteja löytyi siitäkin mekosta jonka ostin. Tunnen itseni kuin harakaksi, haluan kaikkea säihkyvää. Rakastan siis aivan hulluna kaikkia kimaltavia sekä outoja asuja joita Johnny'sissa näkee jatkuvasti. Kaikkien aikojen suosikkini on kuitenkin tämä, mikä Matsujunilla on päällä Yabai-Yabai-Yabain liveversiossa:

[credits: chyuu, who credits jinnyss@lj]

Se on niin friikki, vaan niin mahtava.

Ja olen ennenkin ihmetellyt sitä, että josko Johnnyllä on oma kanatarhakin. Vai mistä muualta he voivat saada niin julmetun läjän höyheniä kaikkiin pukuihinsa? Ehkä heillä vain on sopimus paikallisten maatilojen kanssa.

Ylikallista

Tänään oli vuoden toinen japanintunti. Aloitin opiskelun 2 vuotta sitten, laiskistuin ja jätin yhden vuoden välistä ja nyt aloitin uudelleen. Tällä kertaa fiilis on kuitenkin kuin ihan oikeasti oppisin edes jotain. Viime kurssilla opettajana oli nuori tyttö jonka kimitystä ei millään kestänyt kuunnella varsinkaan kun hän puhui japania. Aika lähellä Hello!Projectin tyttöjä jos tiedätte mitä tarkoitan. Hän kävi aika pahasti hermoilleni ja lopulta lintsasin suurimman osan tunneista vaikka osasyynä oli myös entinen "poikaystäväni" ja olin liian lapsellinen työskentelemään hänen tai kenen muunkaan kanssa. Mutta tällä kertaa opettajana on mies joka osaa opettaa huomattavasti paremmin vaikka unohtaakin nimeni jatkuvasti. Yksi ongelma on silti matkassa eli oppikirjat: aivan liian kallista. Äitini joutui ostamaan toisen oppikirjoista sillä Visa Elektronilla ei pysty maksamaan kalliita ostoksia ilman henkkareita. Vielä on kuitenkin toinen kirja jäljellä mutta sitä ei tunnu löytyvän mistään. Soitin läpi useita kirjakauppoja ja pian alkaa näyttää siltä että pitää tilata se Amerikasta mikäli en löydä sitä ensi viikonloppuna. Ja se olisi liian kallista minulle. 

Viime viikolla olin kuitenkin töissä Postilla. Oli hieman masentavaa käsitellä paketteja, ja varsinkin niitä mitkä olivat tulossa Aasiasta (yhdessä oli jopa Ranma-postimerkkejä). Viimeksi kun sain yhtään mitään oli kesällä kun tilasin Yuman, B.I.Shadowin ja NYC Boyssin yhteissinkun. Jos vain ei olisi rahasta kiinni nin ostaisin jotain. Onneksi viimeistään marraskuussa ilmestyy HSJ'n uusin kuvakirja ja voisin ehkä tilata jonkun näistä kalentereista vaikka ne eivät olekaan virallisia.

Käännös 14.5.10

Myojo Time

Every month, around the 10th day I'll go to the capital of my country. It takes about an hour to get there. Then I'll search the shop which is the only place where it's possible to buy Myojos. I't would be cheeper if I ordered my magazines from Japan and maybe I could get then earlier than this way. But for me it's a tradition, and I won't get rid of it.

And as you can see, Arashi is on the cover and there was a small poster too.

And a lot of handsome photos of Sho....!
I reallu could pay anything if I would get poster like this:

Crappy picture and it's an advertisement! (That'll be a good reason enough to buy au's cellphone someday...)
But I really love these photos!

...And my boyfriend keeps saying that it's useless to spend money to stuff like this. He doesn't understand, does he? I asked him today that should I join offical HSJ fan club and he said that "You don't make any sense. An old strange man will get all your money and then you will be happy? I't doesn't worth it".
I know it. "An old man" called Johnny will get all my money but at least I can be happy that I have supported my precious boys. I can't read the newsletters and I can't go to their conserts but...
I'll join someday!

Liian laiska

Onnea Hey!Say!JUMP!! Olette siis pitäneet keikkoja jo yli miljoonalle ihmiselle. Ei ihme ettei julkaisuja kuulu kun teitä pidetään niin kiireisinä kiertueilla.

En valittaisi jos voisin käydä heidän keikoillaan tai katsoa TVtä. Enkä tarkoita ettenkö omistaisi telkkaria, mutta en ole tarpeeksi kärsivällinen katsomaan draamoja ja muita ohjelmia netistä kökkölaadulla tai lataamaan. En vaikka ne olisivat täynnä suloisia ja komeita poikia. Yuto, Yamada sekä Takada Sho aikovat taas näytellä jossain sarjassa jälleen, mutta vaikka haluaisin nähdä ja vaikka hei kuinka ovat hyviä näyttelijöitä niin en vain jaksa.

Tänään on muuten miyavin syntymäpäivä mikäli muistan oikein. 28 vuotta? Olin hänen faninsa eikä siitä edes ole kauaa aikaa. Viime vuoden kesällä olin hänen keikallaankin mutta siellä tapahtui jotain odottamatonta ja kuulin ensimmäisen kerran Hey!Say!JUMPista sekä Yamada Ryosukesta. Oikeastaan se oli keikan jälkeinen päivä jolloin odotin kaverini seurana toisen keikan alkua ja hänellä oli mukanaan Yamada uchiwa sillä oli kuuma ja fanikrääsäheruttelu on kivaa. Itse väänsin pervoja vitsejä miyavimuovipussista ja uchiwasta "yhyy Yamada ei mahdu miyavin sisään". Jälkeenpäin idiootti fiilis että tämä on ensimmäinen muistoni JUMPista. Mutta tapahtuneesta kului vain muutama viikko ja olin muutaman vahingon kautta löytänyt itselleni uuden fandomin ja unohdinkin lähes täysin rock-musiikin sillä JE tarvitsi enemmän tilaa. Eli kiitos vain miyavi!

Käännös 13.5.10

How many years to go?

Tsjjaaa. Ei sitten auta vaikka miten odottaa, niin silti tuli taas "huonoja" uutisia kaikille Hey!Say!JUMPin faneille. Vaikka miten oltiin varmoja että heidän kiertueensa aikana ilmoitettaisiin viidennestä sinkusta tai ensimmäisestä albumista niin ei sitten niin tehtykään. Ilmoitettiin vain uudesta kiertueesta (joka pitää pojat kiireisinä taas jonkin aikaa) sekä kuvakirjasta jonka mukana tulee DVD. Ei sentään jääty tyhjin käsin, hieno juttu, mutta mitä voi odottaa kirjalta joka maksaa alle parikymppiä. Ja kiertuekin tarkoittaa taas uusia biisejä joita saadaan kuunnella huonolaatuisina. "How many years to go?" niinkuin Chinen totesi vastikään School Kakumeissa uudessa biisissä You & You. Hyvä biisi, vielä vähän parempi jos ilmestyisi levyllä.

Mutta jotain iloisempia uutisia - V6'n Inohara Yoshihinosta tulee isukki. Kuka tietää, vaikka hänen lapsensa (olettaen että hän on poika) jatkaisi vielä jonain päivänä isänsä työtä JE'n parissa.

Trans. 19.6.10

The First Post

Tervettuloa upouuteen blogiini. Kieli, sekä blogin ideakin muuttui puoliksi kesken kaiken. Nykyään siis pääkielenäni on suomi, mutta vanhat kirjoitukseni ovat vielä englanniksi. Auki on myös mahdollisuus, että jonain päivänä kirjoituksia tulisi useammallakin kielellä kuin vain kaksi edellä mainittua.

Minulla on kaksi pääaihetta blogissani - Ensimmäiseksi JE, sekä muu aasialainen musiikkibisnes. Toiseksi tavoitteeni päästä vaihtoon. Kirjoitan myös siitä, miten japanilainen nuorisokulttuuri esiintyy Suomessa, sekä omiakin mielipiteitä. Yritän silti pitää kaiken turhan henkilökohtaiseen elämääni liittyvän poissa, ja keskittyä vain olennaiseen. Sellaista varten itselläni on ollut ja tulee vielä olemaankin livejournal, vaikka olenkin blogieni myötä hiljentynyt siellä huomattavasti.

Heti alkuun haluan silti sanoa/myöntää, että olen iältäni vielä erittäin nuori. En hae blogillani huomiota, vaan pidän tätä vain omaksi ilokseni. 2010-luvun teinin päiväkirjan korvike. En siis alatusmaailmaltani yllä tunnettujen JE-filosofien tasolle, vaan olen vielä luokiteltavissa lapseksi.

Tokyo スーパースター ★?

Niille, jotka eivät osaa lukea katakanoja (tai eivät muuten vain toimi koneella), niin länsimaalaisesti kirjoitettuna blogini nimi on Tokyo Suupaa Sutaa, eli Tokyo Super Star. Nimi on johdettu kahdesta asiasta - ensimmäiseksi eräästä ruotsailaisesta TV ohjelmasta nimeltä Tokyo Super Stars. Kolmisen vuotta sitten esitetty ohjelma kertoi Johnny's Entertainmentista sekä parista ruotsalaisesta säveltäjästä, jotka tekivät biisejä JE'lle. Toiseksi  スーパースター ★ on tämän hetkimmän vanhimman JE-ryhmän, SMAPin uusimpia biisejä.

Jos silti olet kiinnostunut kirjoituksistani, niin tutustu vapaasti blogiini. Kommentteja saa jättää, vaikka mitään en teiltä vaadi!

Translated 28.02.10. Blogger sekoilee edelleen.