Kaunis krapula

Viimeiset reilu puoli vuotta ollaan suunniteltu enon kanssa sushittelua, mutta saatiin se toteutettua vasta viime sunnuntaina. Päivä ja kellonaika ei ollut mikään paras, sillä niistäkin paikoista jotka edes olivat auki sunnuntaisin, suurinosa oli kiinni vielä alkuiltapäivästä. Espanpuiston ja Kauppatorin vierestä bongattiin mukava pieni ruokapaikka joka aukesi sentään kahdelta. Paikka oli  Sushi Togo, tilat olivat luonnollisesti pienet mutta hyvin siistit, ruoka oli hyvää eikä mitenkään hirmuisen kallistakaan. Kala on varmasti ainakin tuoretta, kun sijainti on niin lähellä Kauppatoria. Sen tuoreempaa on vaikea mistään saada.

Paikka löytyy siis heti läheltä rantaa Unioninkatu 24:sta...

...ihan Japanin suurlähetystön vierestä...

...Ja läheltä leipomo Eromangaa. Mä en ehkä välttämättä haluaisi että mun leipomo yhdistettäisiin eroottisiin sarjakuviin. Ja joo, kuvaan kadulla kuppiloita ja kylttejä.

Ja taas kunnon aiheeseen, vaikka oon aina himpun verran myöhässä julkaisujen suhteen niinkun oon monesti aikasemminki maininnu, mut eihän tää musiikkivideokaan oo kuin reilu pari viikkoa sitten ilmestyny. Mut nyt ei auttanut KoMEt eikä Youtuben subscribetkää vaan tajusin missanneeni jotaan vasta kun tarkistin oriconin listat ja bongasin BIG BANGin uudella sinkullaan. Pari miinusta tästä videosta: 1) Pillereitä 2) Ei tanssia?! Mut sitten voisinkin vastapainoks sanoa parituhatta plussaa jos vaan suinkin jaksaisin. Ja koreonkin voisin suunnitella ihan mielellään ite. Lyhyesti tiivistettynä tää video muistuttaa taas mua miks BB on ehdottomasti mun favourite mitä ainaki musiikkiin tulee.

Party like it's ur birthday

Näin on asiat, ja mitään erikoista ei kuitenkaan ole luvassa. Sitten kun mullakin on tuhatkunta lukijaa niin toki järkkäisin jotain mahtavia arvontoja, mutta se on vielä aikamoista toiveajattelua... Eilen vietin synttäreitä jonka kunniaksi aion viettää tämänkin päivän iisisti ja kirjoittaa tavallista lyhyemmin. Eilinen lähti käyntiin täydellisesti Baby Babyn tahtiin, sitten apteekkiin ostamaan pari hepatiitti B rokotetta jotka määrättiin parin muun rokoitteen ohella otettaviksi ennen lähtöä japaniin. Lopulta uuvutetaan ittemme yhenttoistatunnin linnanmäkiputkella. Ihan kivaa, sweet 16 ♥ Synttärilahjat eli JUMP nro. 1 ja Ikinari! tulee sitten arviolta kuukauden päästä, jos YesAsialla ja postilla on asiat ennallaan.

Kortsubileet

Ajattelin tässä odotella kunnes jrocksuomi laittaisi youtubeen koosteen tiistaisesta Annyeong!Partysta, mutta päädyin nyt kuitenkin tekemään postaukseni ennen sitä. Bileet oli hieman laimeat mutta silti ihan mieleenpainuvat ja olisin voinut viettää siellä enemmänkin kuin sen kolme tuntia, vaikka aluksi liian väsymyksen, nälän ja yleisvitutuksen vuoksi ei fiilis ollutkaan kovin korkealla. Paikalle saapui Ylen mukaan n. 400 henkeä ja se vaikutti Glorialla kuitenkin kohtalaisen pieneltä joukolta. Menoa piti lähinnä yllä "prinssit" ja muut puolifeimit tanssiryhmineen. Tanssiryhmät myös esiintyi muutamaan otteeseen mutta ehdin nähdä vain yhden setin, ja ihan hienoja esityksiä. Jonain päivänä mäkin perustan oman, ehdottomasti 9-henkisen ryhmäni ja ilmaannun lavoille : D 


Yle oli paikalla kuvaamassa juttua keskiviikon kuuden uutisiin. Uutiset on kuukauden ajan katsottavissa Areenalta ja k-popista puhutaan 19 minuutin kohdalla. Myös tekstiversio on saatavilla mutta videolla voi kuulla taustalla ainakin Lollipoppia ja Gossip mania. Veikkaisin että ensimmäinen kerta GD'llä, BIGBANGillä ja monella muulla Suomen mediassa, ainakin televisiossa. Laitan tässä kahta kuvaa lukuunottamatta teksin näkyville about muokkaamattomana: 


K-pop rantautuu Suomeen


Korealainen pop-musiikki eli k-pop on vähitellen rantautumassa Suomeenkin, ja pääkaupunkiseudulla on jo järjestetty muutama alan tapahtumakin. Siinä missä j-rock voi toisinaan olla kulmikasta ja vaikeastikin omaksuttavaa, solahtaa korealainen poppis 90-lukulaisine vaikutteineen korviin huomattavasti vaivattomammin - merkittävin ero länsimaiseen tanssipop-musiikkiin on oikeastaan itäaasialainen kieli. 


-Moni, joka kuulee k-poppia ensimmäisen kerran toteaa, että tämähän on ikään kuin uudenlaista Backstreet Boysia, Korea-teemaan keskittyviä Annyeong-tapahtumia järjestävä Katrin Borgersen toteaa. - Toisaalta k-popistakin löytyy runsaasti erilaisia vivahteita ja genrejä, eikä aasialaisuutta haluta mitenkään peitellä. 


Nyt muutaman kerran järjestettyihin Annyeong-tapahtumiin on saapunut keskimäärin nelisensataa alan harrastajaa. Yhteensä korealaispopin kuuntelijoita löytyy Suomesta pari tuhatta. Toisin kuin j-rockin kohdalla, k-popista ovat innostuneita myös pojat.
 - J-rockissahan on oikeastaan pelkästään miesesiintyjiä, joten ei ole ihme, että musiikkityyli vetoaa lähinnä tyttöihin. K-popissa taas mies- ja naisesiintyjiä on fifty-fifty. Lisäksi k-popista puuttuu androgynia, joka liittyy voimakkaasti japanilaiseen populaarikulttuuriin kabuki-teatterin myötä. Koreassa taas miehen ja naisen roolit ovat hyvin erillään toisistaan. 


Myös k-pop luo pukeutumis- ja ulkonäkötrendejä, ja suomalaisharrastajatkin hakevat mallia korelaisista videoista. Esimerkiksi tämän hetken SE-juttu on tyttöjen yksiväriset avokkaat, ja toisinaan korelaisia trendejä sekoitetaan surutta japanilaisiin. 
-Mielestäni k-poppiin ei varsinaisesti liity pukeutumiskoodeja, tai ehkä värikkyyden voisi laskea sellaiseksi, sekä j-rockia että k-poppia kuunteleva Jopo Kärpänen toteaa

 Sitten toisiin asioihin, eli sain postia Skeneltä (tai tarkemmin sanottuna namnam-tuotanto oyltä) ja siinä sanottiin: "Onneksi olkoon!" Tämä riittääkin jo sanomaan kaiken. Onneksi sain jalkavamman ja kävelykyky on poissa juuri nyt kun ei ole onneksi harjoitukset alkaneet mutta ärsyttää silti ihan himona.

My Lolliderella

Huuto.net on kieltämättä aika tutkimisen arvoinen paikka. Tälläkin hetkellä siellä on myynnissä kymmeniä aasialaisia levyjä, varsinkin j-rockia mutta myös JE'tä ja hinnat ovat albumeissa ja singleissä yleensä puolestatoista eurosta maksimissaan reiluun kymppiin. Mitä minä puhuinkaan viime vuonna flea market-postauksessa? Kyllä nyt saa kaikkea halvalla. Jos en tällä viikolla olisi saanut neljää pakettia postissa, niin menisin ja huutaisin hieman lisää roinaa itselleni. Kelloa vastaan taisteleminen on loppujen lopuksia aika hauskaa, vaikkakin pelottavaa: joku laittaa huudon aina kiusaksi pari minuuttia ennen sulkeutumista niin että itselle tulee hirmuinen kiire yrittää voittaa tavara itselleen. Hieman samanlaista kuin keikkalippujen hankkiminen ylisuosituille keikoille. Sen jälkeen tarvitsee aina sen puolituntisen rauhoittumissession kun koettelemus on ohi.

Siellä se pikku aarteeni on hyllyni päällä kun ei muuallekaan mahdu. Eli BIG BANGin vola kaksi Remember. Uskomattoman hienot ja epäkäytännölliset kannet jälleen!

Hologrammi siis, värit ovat päinvastaiset riippuen siitä mistä suunnasta katsoo. Olenkin ihmetellyt, miksi levynkansista on netissä näkynyt paria erilaista versiota.

Haru Harusta, Liesista sekä Last Farewellista (jonka tunnen paremmin nimellä Baby Baby) mukana oli hieman uudenlaiset versiot mikä oli tavallaan hieman tylsä juttu, sillä levyltä otetut biisit ovat useimmin parempilaatuiset kuin netistä ladatut (meinaan, olen laiska etsimään hyvälaatuista jos ensiyrittämällä en sellaista saa). Varsinkin Liessin uudesta versiosta pidän kuitenkin, sitä biisiä ei kyllä pysty pilaamaan millään.

Mukana oli myös kilokaupalla silmänruokaa, ylivärikkän ja hienon kirjasen lisäksi myös toinenkin paperilituska, tarra-arkki sekä pienet ja litteät BB-ukot. Aikamoinen herkku siis, ei haittaa vaikka jouduinkin maksamaan 16€. En siis ihan ollut ainut halukas ostamaan tätä!

Koska omistan jo normaaliversion sekä faniklubiversion Ultra Music Power-sinkusta, tämä toinen ostokseni livejournalin JE_salesista ei oikeastaan antanut mitään muuta uutta kuin...

...yhden uuden kappaleen jota ei muilla versioilla ole, sekä sen karaoke-version (Too Shy)...

...sekä muutaman söpön wet look-skidin ja hassunnäköisen Daikin. Nyt kun sain hamstrattua itselleni tämän first press regular editionin, niin eihän multa puutu kuin limited editionit heidän kolmesta ensimmäisestä sinkustaan niin omistaisin aivan kaikki heiltä ilmestyneet levyt. Hienoa, tila on melkein loppu jo nyt ainakin HSJ-levykotelostani johon Myojon mukaan pitäisi mahtua myös heidän DVD'tkin!

Ja pisteenä i:n päälle tältä päivältä vielä...

Huono kuvanlaatu, mutta tässä se on! Lollipop part. 2, kokonainen MV. My Cinderella, you're the Lolliderella...

Karkkivärejä

Se on hyvä että JE'ssä toimitaan tänäpäivänä niin loogisesti. Ensin juhlallisesti julistetaan NYC Boys viralliseksi ja pysyväksi ryhmäksi, sitten kahden kuukauden päästä kerrotaan että NYC Boyssin erikoisryhmä NYC julkaisee singlen. Siis mitä ihmettä? Parempi sekin että edes teeskennellään, että BIS olisi jotenkin mukana ryhmän toimissa, kuin että avoimesti todetaan että heidät on jätetty ulkopuolelle. 

Single, joka jo on nyt ennakkotilattavissa sekä CDJapanista että YesAsiasta, on tietysti Yuuki100%. Se sama biisi, joka oli aluksi Hikaru GENJIN (1993), Ya-Ya-yahin (2002) ja jota kaavailtiin vuosi sitten Hey!Say!JUMPinkin julkaistavaksi. En haluaisi ostaa, sillä en tässä tapauksessa ole tippaakaan kiinnostunut tukemaan Johnnya. Silti tiedän, että en pysty boikottiin, vaan tilaan molemmat versiot kuitenkin. Hiton CD-keräilijä. Älkää te muut kuitenkaan olko yhtä tyhmiä kuin minä!

Silti vastapainoksi sain hieman ilahduketta BIG BANGin uusimman biisin Lollipop kakkosen mainosjutuista. Ehkä pian saadaan nähdä koko musiikkivideokin?

I love the kuvanlaatu.

Se on hassua, miten johonkin ryhmään voi rakastua niin kovasti parin kuukauden aikana. Varsinkin stylistit ovat tehneet niin huipputyötä. Värien rikkautta, ah - oon vihdoinkin iloinen siitä että omistan värillisiä farkkuja useissa väreissä, sekä siitä että omistan vaatteiden tekemisen jalon taidon. Pakko ainakin mm. liukuvärjätä itselle farkkulegginssit sekä tuollainen hymypaita, Breathesta tuttujen hymysormikkaiden kaveriksi. Biisiäkin on tullut huudatettua niin laittoman monta kertaa. Ja mä niin yritin estää itseäni koukuttumasta korealaispoppareihin, koska se on menoa nyt.

Ja olen nyt alkanut vakavasti miettiä, että tarttenkohan lainkaan Junioreiden kalenteria. Kolmekymmentä euroa hmm.

Don't be stupid, guys!!!

Noin viikko sitten puhuin täällä Big Bangin esityksestä Japanin Music Stationin Superlivessä. En ole vielä mikään fani, mutta olen viime aikoina kuunnellut melko paljonkin heidän musiikkiaan ja varsinkin G-D'tä. Ja kaikkien skandaalien ja uutisten vuoksi olen vielä enemmän tullut kiinnostuneemmaksi heistä. Yhdessä härössä keikassa ja vihjailevissa biiseissä ei ole tarpeeksi syitä laittaa G-D vankilaan. Tiedän katsovani kaikkea pilaantunen länsimaalaisen näkökulmasta, mutta verrattuna esimerkiksi amerikkalaisiin, G-D'n sanoituksia ei edes voida luokitella likaisiksi. Mielestäni 19 vuoden ikäraja on aika kova hänen albumilleen, ja ainoastaan kahden biisin vuoksi (Korean Dream & She' Gone). Ikävä kyllä esimerkkivideoni She's Gone'n käännöksestä poistettiin, mutta itse en nuoresta iästäni huolimatta kovinkaan järkyttynyt.

Alla olevan videon tytöllä on hyvä kannanotto asiaan (englanniksi kylläkin), jota en voi kuin myötäillä - murhaajat, pedofiilit ja raiskaajat ovat huomattavasti vaarallisempia kuin muusikot. Tai ainakin vaarallisempia kuin G-Dragon.

Suurin syy koko kohulle on hänen ensimmäinen soolokonserttinsa ja varsinkin hitin Breathe liveversio. Vau, voin sanoa että fancamien mukaan kieltämättä aika hot, mutta riittääkö se syyksi vankilalle? Fanit kirkuvat, luultavasti mustasukkaisuudesta Aimee Lee Lucasille (nainen sängyssä) ja hyvästä showsta eikä siitä, että heidän silmänsä palaisivat.

Kaikkien pitäisi nyt vain allekirjoitella adresseja, pitää haloota asiasta, sillä sen enempään ei fanit pysty. Ja aion varmasti ostaa Hearthbreaker-albumin heti (koska G-D rocks), kun HSJ vain julkaisee seuraavan singlensä. Sääli vain, että Korean johtoa tuskin haittaa, että alaikäinen suomalaisnuori ostaa kyseisen levyn. 

Finnish translation made on 21th February.

4 hours of superstars

Nyt se on vihdoin virallista että HSJ julkaisee uuden sinkun nimeltä Hitomi no Screen. Eihän sitä odoteltu paljoa vuotta enempää.

Tällä hetkellä olen aika väsynyt mutta siihen on ihan hyvä syykin. Aamulla katsoin yhden Shonen Clubin, sitten yhden Ya-Ya-yah episodin ja sen jälkeen putkeen Music Station Super Liven joka kesti... 4 tuntia, 7 minuuttia ja 25 sekunttia. Ja jokaisen esityksen välissä oli mainoksia viiden minuutin ajan. Mutta siitä huolimatta en kyllästynyt lainkaan mutta nyt on hieman tönkkö ja tyhjä olo kun en ole tehnyt yhtään mitään muuta kuin lagannut ja nukkunut koko päivänä. Oikeastaan en ole tehnyt mitään muuta 3 päivään - joka aamu kun olen katsonut lämpömittariin olen sanonut itselleni etten astu hetkeksikään ulos: 15 astetta pakkasta on minulle hieman liikaa.

Nyt haluan jakaa suosikkipätkiäni(poistettu netistä) screencapseja Super Livestä. Ei JUMPpia tällä kertaa. Heidän medley oli aikamoisen tylsä ja luultavasti jokainen on kuullut biisit vähintään 100 kertaa. Youtube ja livejournal saattavat auttaa mikäli nettipoliisit eivät ole vielä ehtineet poistaa videoita.

Mutta tässä yllättävä suosikkini:

En ole koskaan kuunnellut tarkemmin BIGBANGia, ehkä kuullut pari biisiä mutten kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Voin lyhyesti sanoa että tulen varmasti lisäämään heidät iTunes kirjastooni. Tässä on taas yksi hyvä esimerkki juuri siitä mitä artisteilta kaipaan. I'm going to say B.I.G. to the BANG as they wish.

Mutta toinen suosikkini olikin jo melko arvattava. Ennen kuin koko show edes alkoi arvasin että Arashin esittää Believe'n ja että varmasti tulen pitämään siitä. Ja olin vaihteeksi oikeassa mutta Believe olikin hienompi kuin odotin.

Yritin etsiä videota missä SMAP olisi esittänyt Sotto Kyutto'n ja Super Starin mutta sitäkään ei enää löydy mistään. Se olisi tietysti sopinut blogiini kuin nenä päähän tai jotain.

Käännetty 13.05.10