Parissa viikossa oon ehtiny pistää lähes puolenvuoden suunnitelmat kokonaan uusiksi. Normaalitapauksessa olisin mitä luultavimmin jo tutustunut mun isäntäperheeseen ja kaupunkiin ja pian varmasti uuteen kouluunkin. Mut nyt makoilenkin mummini kämpässä kirjotellen blogiin ja kiroten sitä, että pitäis lukea bilsan kokeeseen. Lähtö siirty vähän pidemmälle kuin mä olisin uskonut, tai halunnut uskoa: eli ensi elokuulle! Eikun tekemään lukion kurssivalintoja ja lähettämään kesätyöpapereita.
Onneksi mun yli-ihanat kaverin päätti lohduttaa mua ostamalla maailman tarpeellisimman lahjan jotta en aivan masentuisi, eli ylisuuren vaaleanpunaisen Charmmy Kitty-suklaamunan. Sen sisällä oli ehdottomasti maailman tarpeellisin rannekoru jota tuun varmasti käyttämään ihan hirmuisesti.
Alkujärkytyksen jälkeen oikeestaan tää viivytys näyttääkin melkein positiiviselta jutulta. Mä muistan jossaan kohti ajatelleenikin, että miks ihmeessä en alunperinkään halunnut lähteä mielummin syksyllä, mutta kaipa mä olin niin malttamaton, että en mitenkään olisi jaksanut odottaa muutamaa kuukautta pidemmälle.
+ Pääsen esiintymään musikaaliporukkani sekä tanssikouluni kevätjuhliin
+Saan viettää kaksi kesää peräkkäin Suomessa. Kaverit! Loma! Fun!
+ Ehdin nähdä telkkarista Stagen
+ Saan nyt viettää sekä ystävänpäivän että white dayn Japanissa
+ Kuuman ja kostean ja homehtuneiden vaatteiden sijaan näenkin keväällä kirsikankukat
- Joudun nyt kesällä puoleksitoista viikoksi sisäoppilaitokseen toiselle puolelle Suomea suorittamaan pari lukiokurssia
+ mutta sekin voi olla kivaa
- Saatan missata Skenen (musikaalikoulutusohjelma) alkukesällä järjestettävät pääsykokeet, tai ainaan en ehdi herättämään ruostuneita tanssitaitoja.
- Tein hienon kalenterin jonka ajattelin ottaa mukaan Japaniin ja sen olisi ollut tarkoitus kestää koko vaihdon verran. Nyt joudun tekemään toisen!
- Valehtelin Daikille kun ilmoitin sille vuosi sitten, että hänen seuraavana syntymäpäivänä olisinkin Japanissa.
Plussat menee vakavuusasteellaan aika reippaasti miinusten ohi, vaikka toki mua silti ärsyttää matkan siirtyminen.
Ja oon nolo, mä huomasin vasta nyt, että Hey!Say!JUMPilta on ilmestynyt uusi sinkku tammikuussa. Kyllä mä oon yrittänyt säännöllisen epäsäännöllisesti tarkistella onko niiltä tullut mitään uutta, mut toi on mennyt todella pahasti multa ohi. Tilasin nyt yhen version siitä sinkusta ja uuden kalenterin vaikka olis näköjään ostettavissa Summary 2010 ja Big Bangiakin. Mä oon kyllä niin vakavastiotettava fanityttö.
Pari viikkoa sitten olin viettämässä aikaa vähän taas erilaisen musiikin parissa, eli My Chemical Romancen. Mähän olin niiden fanityttö kaksitoistavuotiaana, samaan aikaan kun olin ernuimmillani. Aika ernua porukkaa oli nytkin suurin osa yleisöstä, vaikka emojen ja ernujen kultakausi on (onneksi) jo ohitse. Ihan kiva kaikka, ja vaikka tätä biisiä ei siellä esitettykään niin pistän sen tähän täytteeksi kun sopii niin hyvin teemaankin.
No comments:
Post a Comment