Kaksi kesää putkeen

Parissa viikossa oon ehtiny pistää lähes puolenvuoden suunnitelmat kokonaan uusiksi. Normaalitapauksessa olisin mitä luultavimmin jo tutustunut mun isäntäperheeseen ja kaupunkiin ja pian varmasti uuteen kouluunkin. Mut nyt makoilenkin mummini kämpässä kirjotellen blogiin ja kiroten sitä, että pitäis lukea bilsan kokeeseen. Lähtö siirty vähän pidemmälle kuin mä olisin uskonut, tai halunnut uskoa: eli ensi elokuulle! Eikun tekemään lukion kurssivalintoja ja lähettämään kesätyöpapereita.

Onneksi mun yli-ihanat kaverin päätti lohduttaa mua ostamalla maailman tarpeellisimman lahjan jotta en aivan masentuisi, eli ylisuuren vaaleanpunaisen Charmmy Kitty-suklaamunan. Sen sisällä oli ehdottomasti maailman tarpeellisin rannekoru jota tuun varmasti käyttämään ihan hirmuisesti.

Alkujärkytyksen jälkeen oikeestaan tää viivytys näyttääkin melkein positiiviselta jutulta. Mä muistan jossaan kohti ajatelleenikin, että miks ihmeessä en alunperinkään halunnut lähteä mielummin syksyllä, mutta kaipa mä olin niin malttamaton, että en mitenkään olisi jaksanut odottaa muutamaa kuukautta pidemmälle.

+ Pääsen esiintymään musikaaliporukkani sekä tanssikouluni kevätjuhliin

+Saan viettää kaksi kesää peräkkäin Suomessa. Kaverit! Loma! Fun!

+ Ehdin nähdä telkkarista Stagen

+ Saan nyt viettää sekä ystävänpäivän että white dayn Japanissa

+ Kuuman ja kostean ja homehtuneiden vaatteiden sijaan näenkin keväällä kirsikankukat

- Joudun nyt kesällä puoleksitoista viikoksi sisäoppilaitokseen toiselle puolelle Suomea suorittamaan pari lukiokurssia

+ mutta sekin voi olla kivaa

- Saatan missata Skenen (musikaalikoulutusohjelma) alkukesällä järjestettävät pääsykokeet, tai ainaan en ehdi herättämään ruostuneita tanssitaitoja.

- Tein hienon kalenterin jonka ajattelin ottaa mukaan Japaniin ja sen olisi ollut tarkoitus kestää koko vaihdon verran. Nyt joudun tekemään toisen!

- Valehtelin Daikille kun ilmoitin sille vuosi sitten, että hänen seuraavana syntymäpäivänä olisinkin Japanissa.

Plussat menee vakavuusasteellaan aika reippaasti miinusten ohi, vaikka toki mua silti ärsyttää matkan siirtyminen.

Ja oon nolo, mä huomasin vasta nyt, että Hey!Say!JUMPilta on ilmestynyt uusi sinkku tammikuussa. Kyllä mä oon yrittänyt säännöllisen epäsäännöllisesti tarkistella onko niiltä tullut mitään uutta, mut toi on mennyt todella pahasti multa ohi. Tilasin nyt yhen version siitä sinkusta ja uuden kalenterin vaikka olis näköjään ostettavissa Summary 2010 ja Big Bangiakin. Mä oon kyllä niin vakavastiotettava fanityttö.

Pari viikkoa sitten olin viettämässä aikaa vähän taas erilaisen musiikin parissa, eli My Chemical Romancen. Mähän olin niiden fanityttö kaksitoistavuotiaana, samaan aikaan kun olin ernuimmillani. Aika ernua porukkaa oli nytkin suurin osa yleisöstä, vaikka emojen ja ernujen kultakausi on (onneksi) jo ohitse. Ihan kiva kaikka, ja vaikka tätä biisiä ei siellä esitettykään niin pistän sen tähän täytteeksi kun sopii niin hyvin teemaankin.

Lähtö olisi 30. päivä - vai onko?

Mulla on nyt hyvin pitkä tauko takana, niinkuin sivupalkistakin huomaa, vaikka asiaa olisikin ollut kerrottavana enemmän kuin sitä ikinä olisi ollut mahdollista kirjoittaa ylös. Paljon kaikkea arkipäiväistä kivaa, musiikkia vaatteita ja uutisbongauksia, vaihtarisäätöä, viisumipapereita, jännitystä, pieniä vastoinkäymisiä...ja iso vastoinkäyminen. Vaikka nyt pitkään olenkin selvinnyt ilman kirjoittamista ja blogia, niin tässä tilanteessa tarvitaan jotain ajatusten selventäjää, ja blogi sopii siihen paremmin kuin äikän essee.

Tuskin tarvitsee kenellekään kovin pitkästi selittää mitä on meneillään Japanissa tällä hetkellä. Mullekin tieto tuli oikeastaan todella hitaasti, vasta puoli seiskan aikaa illalla vaikka ekaa kertaa maanjäristyksestä ja tsunamista ilmoitettiinkin tiedotusvälineissä kai jo 8 aikaan aamulla. Mä en oikein tajua miten se on edes mahdollista mun koulussa, jossa yleensä ollaan asioista aika hyvin perillä ja kukaan, edes japanin ryhmästäkään ei puhunut asiasta. Toisaalta japanin opettaja ei koskaan saapunut tunnille, en tiedä johtuiko se siitä, että tunnin ajankohtaa oli lyhyellä varoitusajalla muutettu, vai siitä että oli taas pikkasen parempaakin ajateltavaa.

Kuva HS.fi

Nyt kun on koko illan ja yön ja aamun seuraillut asiaa, niin mulla on suhtautumiset muuttunut tässä vuorokauden aikana muutamaan otteeseen. Eilen iltapäivällä sain soiton isältäni joka kertoi lyhyesti tapahtuneesta. Sillon en vielä osannut oikeastaan järkyttyä vielä kovin pahasti vaikka kuulinkin että kyseessä on maan historian pahin maanjäristys. Illalla saikin katsoa järkyttäviä uutisvideoita, mutta vaikka itärannikolla tuhot ovat valtavat, inhimilliset tuhot olivat suhteessa vuoden 2004 tuhoihin vielä pienet. Ajattelin, että tää sulkee luultavasti ainoastaan pois sen mahdollisuuden että majoitus olisi idässä. Tänä aamuna kuitenkin on saanut pelätä pahinta tuon ydinonnettomuuden jälkeen, sillä sen vaikutukset tulevat näkymään vähän laajeminkin kuin vain itärannikolla, vaikka toistaisesti ihmisiä onkin evakuoitu vain 20 kilometrin säteellä. Ulkoministeriön antaman kehoituksen mukaan Japaniin ei kannata mennä. Nyt pitää vain odottaa maanantaihin kunnes soitan EF:fän toimistolle ja kysyn miten he toimivat. Mikä on tilanne kahden ja puolen viikon päästä? Mitkä ovat vaikutukset länsirannikolla? Saanko aivosyövän jos vietän maassa 10 kk? Onko se silti sen arvoista?

Shake it up or not

Tällä hetkelläkin fiilikset on aika yllämainitut. Kaikentietävänä nerona mikään ei voi olla turhauttavampaa kuin yrittää opiskella jotain aihetta josta ei oikeasti tajua paskaakaan. Ja se kuinka huomaa että murtaa toisen korkeat odotukset ja kuinka pinna alkaa pikkuhiljaa kiristyä opettajalla. Se ei kieltämättä ole myöskään kaikkein motivoivinta. En mä tahalleen ole se pelle tunneilla joka leikkii idioottia. Muutenkin henkinen blondius on kaikkea muuta kuin suloista. Harmi vaan että tossa kurssin ryhmässä on mukana se ihan minimi, 5 henkeä, eli jos lopetan niin luultavasti koko ryhmä lopettaa. Eli ei tässä sitten kasata lainkaan paineta.

Vaikka päivä alkoikin ihanan rentoillen Muumejen parissa niin sääli että se lopulta loppu siihen että marssin draamakuningattarena himaan pillittäen kuin viisvuotias pentu. Ekaa kertaa olisin melkein valmis vaihtamaan mun lentolipun Japaniin siihen kymppitonniin joka siitä on maksettu. Ja pitäisköhän sitä vielä ottaa kemiankirjat esille ja vähän treenata huomista koetakin varten? Ehkä sensijaan huudatan vielä hetken naapureiltakin tärykalvot hajalle Sujun Shake it up!:illa

Sälää

Nyt on yksi iso etappi ylitetty: vaihtarihakemukset on täysin purkissa! Sain juuri lähetettyä viimeiset kuvat (niitä alettiin jo kysellä sähköpostilla) joten nyt vain pitää odottaa että saan tietää, kelpaako ne. Profiilikuva ei kelvannut koska toinen silmä ei näkyny kunnolla... vaikka natsia ja byrokraattista koko hakutouhu on ollutkin.

Keskiviikkona alkoi taas muutenkin japanin opiskelu. Ei oo yhtään ollut sitä ikäväkään, ja heti ensimmäinen tehtävä mitä piti tehdä olikin kirjottaa muutama lause japaniksi. Kuulostaa tosi simppeliltä, mutta oikeesti meillä ei varmaan koskaan ole täytynyt - tai ainakaan en itse ole koskaan - kirjoittaa kokonaisia lauseita. Vähän punakynää mutta en mä ihan täysin urpo ollut. Musta muutenkin tuntuu että nyt saattais olla jopa motivaatiotakin opiskeluun kun lähtö lähestyy jo.

Ja hei NYC julkasee taas sinkun. Siis vaan NYC, Boysit on jo ihan näköjään mennyttä. Ja juuri kun sain ykkösristeilyn maksettua, eikä todellakaa vielä oo varaa siihen Jumpin keikkadeeveedeeseen vielä varmaan vuoteen. Lisäks 2NE1 julkaisi taas kanssa muutaman musavideon ja ainakin tää biisi on aika lailla äijämäisempi ja hiphopimpi kuin aikaisemmat. Varmaan mun street-tuntien ansiota että oon alkanu viehättymäänkin tälläsestä löllöhupparicollege-tyylisestä fiilistelystä. Kuulemma BIG BANG olis taustalla tanssimassa, mutta mitä iloa siitä on jos naamat ei näy.

Perunateetä

Hyvä EF... ekan kerran lasku saapui paikalle ja vieläpä reilusti ajoissa. En olisi ikinä uskonut! Ja ylpeänä voin sanoa että yli 5000€ on jo maksettuna eli reippaasti yli puolet. Lähtö laskun mukaan olisi 8.4, mikäli parin viikon mittaista valmennusleiriä ei järjestetä. Pitäiskö jo alkaa laskea päiviä?

Eeäffän kilpaileva säätiö Ästeeässä on lisännyt valikoimiinsa kielimatkamahdollisuuden Tokioon (tuskin olen voinut olla niin sokea etten olisi huomannut sitä?). Muiden valikoimista olen bongannut ainoastaan kuukauden mittaisia vaihtoja mutta en varsinaisesti kielikursseja. Ensi kesänä järjestetään kahdessa sessiossa international-kurssit sekä isäntäperheissä että campuksella. Hintakin on kolmen ja puolen tonnin luokkaa eli 21 päivää vastaa hinnaltaan vaihtovuodesta reilua neljää kuukautta. Silti olisi aika kutkuttavaa tuntea taas kielikurssispirit, varsinkin niin erilaisessa paikassa kuin Tokyo... Pitäisi varmaan tyytyä sitten viettämään ensi kesä vain paikallisten kanssa.

Ja jotta ei tehtäisi tästä yöllisestä postauksesta liian sekalaista, alla on todiste siitä että ihan oikeasti kävin Mangakahvilassa. Missään muussa kahvilassa ei täältä luultavasti saisi litsi- tai persikkalimua tai voisi ajanvietteeksi lukea miesten eggiä? Limut tosin on erittäin kalliita eli huikeat 4€/2dl, mutta makuvalikoima on parempi. Tokyokanin halvemmasta ja suppeammasta valikoimasta maistoin mansikkaa, ja voi vitsit se korkkien posauttelu ja pelko pullon räjähtämisestä ja kuohumisesta lisää touhuun hyvän lisäyksen jännitystä.

Ja persikasta puheenollen, yksi kahvilatyöntekijä paransi mun päivää ihan hurjasti. Kysyin vihreän teen valikoimia ja hän selosti reippaana että tässä olisi tälläistä peruna green...eikun siis persikka green!

Type 0

Jos joku edes pikkaisenkaan miettii lähtevänsä vaihtoon, niin kannattaa todellakin miettiä tarkkaan ennenkuin pistää papereita menemään. Piikkikammoisena mulle oli jo järkytys että mulle määrättiin otettavaksi 3-5 piikkiä puolen vuoden sisään, ja koska Suomessa veriryhmä ei ole niin oleellinen tieto kuin Japanissa, jouduin ylimääräiseen verikokeeseen. Toisaalta näin parin piikin jälkeen tajusin myös että piikit eivät olekaan niin paha asia kuin aina luulin, joten tämä toimii myös loistavana siedätyshoitona... en edes itkenyt ja pystyn melkein sanomaan olleeni rentona.

Olen kuitenkin iloinen että sain sen veriryhmäni selvitettyä, sillä oon yrittänyt kalastella siitä tietoja ties kuin monta vuotta. Selvisi että olen 0+, eli maailman yleisin ja tylsin, mutta oikeasti riemastuin siitä että en ainakaan ole A eli Suomen yleisin ja tylsin (JUMPistakin vaan kolme on nollia ja viisi Aata). Heti tuntuu että oma identiteetti on vähän kirkkaampi, tiedän vihdoin kuinka NEWS luonnehtisi mua niiden Koi no ABO biisissä! Hey O! Romantisct Leader, Pride's like Everest! Wikipedia taas sanoisi että olen miellyttävä, sosiaalinen, optimistinen, töykeä ja turhamainen. Suurinosa kuvauksesta on aika osuvaa, mutta vertaisin näitä silti horoskooppeihin eli hömppää.


Watch NEWS KOI NO ABO [sub].avi in Music  |  View More Free Videos Online at Veoh.com

Sevenloadistakin on alettu näemmä poistelemaan musiikkivideoita joten pitää sortua niinkin alas kuin Veohiin...

Bling bling

Ihanaa kun on mökkijuhannus ohi ja pääsee pitkästä aikaa rentoutumaan Helsinkiin ja hiertämään rakkoja korkkareilla. En voi sanoa kuin ah, mitä euforiaa kun vihdoin muutaman humpan täyteisen mökkieristyspäivän jälkeen kuulee ensimmäiset tahdit Heartbreakerista korvissaan...

Mietin muuten todella pitkään menisinkö Versujen keikalle, mutta lopulta päätin olla fiksu ja jättäytyä (kuten huomaatte postausajasta, keikkaa on nyt ollut meneillään noin puolitoista tuntia) ja säästää reilu 30€. Luulin ihan kokoajan että keikka olisi maanantaina ja olin perunut jo kaikki menemiseni siltä päivältä jotta pääsisin sinne mikäli haluaisin, mutta sitten Nyt-liitettä vilkaistuani huomasin että päivä taisi sittenkin olla tiistai. Epäilin silti enemmän lehteä kuin mieltäni, mutta lopulta oli hyväksyttävä että olin väärässä. Lehteen oli muuten tungettu yhteen ainoaan Versuihin viittaavaan lauseeseen jo kaksi stereotypiaa: J-rokkarit on mutruhuulisia ja fanit pakkomielteisiä. En kiistä todenmukaisuutta mutta vähän tykytti takaraivossa kuitenkin.

Kävin kuitenkin tänään kuikuilemassa jonoa ja totemassa että yhyy en tunne ketään. Pukuloistoa oli joukossa vähän enemmän kuin yleensä, mutta mitä visuaalisempi bändi, sen visuaalisempi yleisö. Vähän jää harmittamaan etten pääse ihailemaan asuja livenä, mutta kai joku valokuvaaja onneksi ikuistaa ne.

Jotain uutta annettavaa Helsingillä kuitenkin oli, nimittäin juuri maanantaina avattu Purikurashop! (Purikurashop.fi) Sijainti on kaisaniemen metroasemalla heti ylhäällä ulko-ovilta tullessa eli Vuorikatu neljässätoista. Laitetta oli hieman hankala käyttää, saatiin koristeltua vain kaksi neljästä kuvasta eikä onnistuttu lähettämään niitä lainkaan kännykkään. Henkilökunta kuitenkin opasti hyvin alussa ja taisin itse jäädä koukkuun. 8€ on aika iso summa mutta tuskin kukaan haluaa niihin koppeihin yksin mennä. Puoliksi kaverin kanssa oli jo kohtuullinen 4€, vaikka kuva olikin aika pieni. Glitterin lättääminen oli kuitenkin niin terapeuttista ja miehistä puuhaa joten kaikki tutut ja tutuntutut ja miksei tuntemattomatkin mun kanssa vaan purikurailee!

Se pääsi jopa kunniapaikalle mun itseväsäämään blingbling JE shop photo kuvakansioon joka on aika tyhjä sillä ne kuvat ovat aika kalliita. Kyllä mä vielä japanissa sen kansion täyttelen, ja voisin kerätä virallisestikin kaikki purit sinne?

Ja päivän EF-vitutus - Laskua ei ole näkynyt taaskaan joten soitin sinne viime keskiviikkona ja ottivat nimen ylös ja lupasivat hoitaa laskuhämminkin ja soittaa pikaisesti takaisin. Viikko kului, soitin tänään itse, hoitivat tälläkertaa mallikkaasti ja laittoivat laskun tulemaan sähköisesti. Onneksi on enää kaksi laskua jäljellä ja sitten ei enää tartte säätää. Koska mistä vetoa sitä ei sitten seuraavallakaan kerralla kuulu ennen kuin itse otan asian hoitoon?

Mä olen muotitietoinen

Täällä blogissa näkyy aika harvoin kuvia musta (mikä on ihan hyväkin, kamerahuorailut joutaa ihan muualle) mutta tällä kertaa ajattelin tehdä poikkeuksen ja esitellä mun superhienon paidan ihan itteni päällä. Taustalla on tietysti näkyvissä mun muutama aviomies jotka on onneks esittelykelpoisempia kuin mun punainen naama ja punaset saparot.

Mulla on kutina että EF'fällä on tapahtunu pieni tavutusvirhe noiden kanssa. Mut mitä pienistä, noi on siis pieni tuliainen (pitää kuulemma pistää päälle lentokentälle) viime maanantaisesta vaihtarikoulutuksesta jonne mun käskettiin tulla. Mä en ikinä ole mistään myöhässä, mutta tällä kertaa bussi jonka luulin tulevan ei sitten tullutkaan ja jouduin juosta reilun kilometrin korkkareilla keskustaan. Ei juokseminenkaan auttanut vaan myöhästyin seuraavasta junastakin. Lopulta saavuin Pasilaan Allianssitalolle vartin myöhästä. Siellä koulutuksessa ei hirveesti ollu mulle annettavaa, sillä se oli tarkoitettu lähinnä vaihtareille jotka olis syksyllä lähössä Britteihin. Vaikka brittifaktat olisiki ihan mielenkiintosia niin mulla harmillisesti on jo omakohtaisia kokemuksia englantilaisesta ruoasta ja halvoista vaatteista. Pääsin kuitenkin juttelemaan tauolla muiden nuorten kanssa ja ykskin oli lähössä samaan pikkukaupunkiin jossa mä vietin viime kesänä kolme viikkoa. Olin joka tapauksessa japaninmatkaajana, jolla on lähtö edessä n. 9 kuukauden päästä, aika ulkopuolinen niistä muista jotka lähtevät elokuussa ja joilla on kaikilla perheet ja koulut selvillä.

Perus EF-tyyliin myös selvisi, että yksi käsikirja ja jotkut kuukausi-infot on jäänyt taas postittamatta. Ja valmennuksenkin sijainti selvisi mulle vasta muutama tunti ennen alkua sillä taas yksi sähköposti oli unohtunut lähettää. Musta tuntuu että mä soittelen sinne toimistolle jatkuvasti puuttuvien tietojen vuoks. Ens viikolla pitää soitella puuttuvasta laskusta, ettei tarvitse maksaa taas myöhässä.

Eniten ärsyttää kaikki.

Viime sunnuntain aamupäivän käytin siihen että vahdin livenä tullutta NEXUS-konserttia netistä parin tunnin ajan. Ei oikeastaan ole mitään erikoista sanottavaa paitsi että ihan kätevä tapa levittää japsirokin sanomaa maailmalle vaikka katsojia olikin netissä vain (vai onko se "vain"?) parisen tuhatta. Keskustelu viereisessä chatissa oli runsasta ja aika ylifanittavaa ja pari kertaa vähän mietitytti että mitäs minä tässä MUCCun keikkaa katselen. Pari biisiä ainakin kuvittelin tunnistavani, koska onhan mulla niiltä yksi levykin mutta oikeasti odotin vain näkeväni Aoin sooloilun. Onneksi hän esiintyi heti toisena koska mulla ei todellakaan ollut tarkoituksena jumahtaa koneelle odottamaan koko päiväksi...

Ei ihan kamalasti iskeneet hänen biisinsä, mutta ihan hyvän näköinen ja kivat vaatteet ettei mulla ole valittelemista. Puolisen tuntia joista varmaan puolet MC'tä, mutta siinä Aoi onkin parhaimmillaan...

Eilen katoin piristykseksi JrockSuomen "eniten ärsyttää kaikki" joka oli tunnin ja vartin keskustelu (k-18 leimalla) viime vuoden Desusta jossa avauduttiin jrockfandomin vituttavuudesta. Oikeasti olisin voinut kuunnella keskustelua vaikka tuplasti enemmän, koska se oli varsin viihdyttävää. Keikkoja järjestetään tarjoamalla persettä, artistit yrittää kännissä juosta ratikoiden eteen... ooooookay? Jos kiinnostaa saada edes pientä kuvaa kulissien takaisesta elämästä niin tossa ainakin on kohtalaisen suoraa tavaraa joka ainakin kiinnosti mua kovasti.

Huomenna olisi ensimmäinen vaihto-oppilasvalmennus, ja EF on taas hoitanut asiansa niin hyvin että vaikka lupasivat ilmoittaa mulle sähköpostilla tarkkoja paikkoja ja aikoja, niin mitään ei ole vaihteeksi kuulunut ja viikonloppuisin on aika turhaa soitella. Toivottavasti huomenna koulun kansliavierailun (vaihtarijuttuja) ja lääkärivierailun (vaihtarijuttuja) jälkeen ehdin soitella ja saada edes jotain selkoa näistä jutuista. Kolmen järjestön kanssa oon yrittänyt tehdä yhteistyötä mutta missään ei asioita oikeasti osata hoitaa niin kuin lupaillaan. Eniten nyt vähän ärsyttää kaikki.

Huonolla kurssilla

Mun tuurilla tietysti asiat ei koskaan toimi ja lopulta jouduin soittelemaan useaan kertaan EF'fälle kun vaihtarilaskua ei alkanut kuulumaan. Soitin juuri oikeaan aikaan ennen kuin olisi alkanut tulemaan mätkyjä eli sattui sitten ikävästi että lasku oli jäänyt kokonaan postittamatta tai se oli kadonnut. Saatiin se sitten viime viikon alussa ja eräpäivä oli mennyt vapun aikoihin. Mukana oli myös lappunen:

...ja tietystikään mitään sellaista ei ole saapunut. Lähetin asiasta (ja parista muustakin) sähköpostia mutta vielä ei ole tullut vastausta. Mukana oli myös vahvistuslappu joka piti lähettää toimistolle "muiden papereiden kassa" mutta mulla ei ole mitään aavistusta mistä papereista on tälläkertaa kyse.

Nyt kun ajattelin että on täysin varmaa että menen EF'fän kautta (AFS soitti ja tarjosi varasijaa mutta kieltäydyin) niin huomasin papereissa tälläisen kohdan:

Vaikka vaihto-oppilas on nyt hyväksytty ohjelmaamme emme voi vielä taata hänelle paikkaa kyseisessä maassa ennen kuin tiedämme paikkatilanteen. Takaamme joka tapauksessa ohjelmaamme hyväksytyille vaihto-oppilaille aina paikan kyseisenä lukuvuonna oman valinnan mukaan jossakin toisessa isäntämaassa.

Ja tämä kohta koski niitä, ketkä olivat menossa joko Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Hongkongiin, Japaniin tai Kanadaan eli toisin sanoen minua. Se olisi vielä ollut okei jos olisin päässyt vaikkapa Koreaan mikäli paikkoja Japaniin ei riittäisi, mutta valittavana kakkosvaihtoehdoiksi oli vain USA, Irlanti, Ranska, Saksa, Iso-Britannia tai Costa Rica. Ja vaikka valitsinkin Englannin, niin mikäli käy etten paikkaa saa otan mielummin rahat takaisin. Onneksi siihen on mahdollisuus ettei tarvitse pakosta asua lol englanninkielisten kanssa hyi. Ei sillä, mutta mulla on ollut missio mennä Japaniin jo niin pitkään, että en kestäisi sitä että yhtäkkiä pitäisi käyttää vuosien säästöt johonkin toiseen maahan. 

Kiitos Kreikan sun muiden jotka ovat tyrineet talousasioissa, euron arvo on niin surkea että 50 000 jeniä maksoi reilut 430 euroa, eli 1 euro= 117 jeniä. Muistan kun Inuyashan palstalla aikoinaan kerrottiin sen olevan 140, sitten siitä hieman eteenpäin ja se oli luokkaa 170, ja yhtäkkiä se onkin näin vähän. Ja koska sen ennustetaan laskevan, laitettiin juuri 50 tuhannen jenin nippu tilaukseen. Saan hakea sen ensi viikolla ja sitten hypistellä sitä vuoden ajan ennen kuin pääsen käyttämään. Se onkin sitten ensimmäinen konkreettinen todiste siitä että olen todellakin jossain kohti häipymästä Suomesta.

Tapoin Johnnylehmän

Time flies. Oon ollut kipeänä viime perjantaista lähtien (vaikka en osaakaan pysyä kotona kaikesta huolimatta) mutta olen keskittynyt enemmän Nintendopeleihin ja J-draamoihin. Nyt jaksoin kuitenkin vaihteeksi muokkailla kuvia ja leikkiä bloggerilla.

Viime tiistaina saapui paketti YesAsialta ja vaihteeksi taas 2 viikkoa myöhässä. Se ei kuitenkaan ole välttis YesAsian vika, varsinkin kun on ollut tuhkaongelmia sun muita mutta silti hieman ärsyttävää että paketeilla on kestänyt viime aikoina se kuukausi saapua Suomeen kun se vielä viime keväänä oli 5 päivää. Tilauksessa oli NYCin Yuuki 100% First Press Limited Edition sekä HSJ koulukalenteri. Olin muistellut että olisin ostanut tavallisenkin version mutta näköjään ajattelin hankkia sen myöhemmin (rahakriisin vuoksi ja etteivät he nousisi liikaa Oricon-listalla, olisin boikotoinut koko triioa jos olisin pystynyt). Chinenin naama on viehkeä ja ei se single muutenkaan sävähdyttänyt millään lailla mutta toisaalta se ei ollutkaan sen idea. Idea oli vain riistää rahaa pakkomielteisiltä faneilta joiden elämä ei jatku jos kokoelma ei ole täydellinen. .____.

Vieläkin ärsyttää B.I.Shadowin unohtuminen varsinkin kun he vielä virallisesti ovat junior-statuksella ja heillä ei sen kummemmin ole edes kiireitäkään toisin kuin JUMPista riistetyillä Chinenillä ja Yamadalla. DVD oli kaikinpuolin melko tylsä, lähinnä vain tylsää keskustelua kameran edessä josta en ymmärrä mitään. Silti itse Yuuki 100% ja B-raita Yume no Tane olivat molemmat todella hyviä ja pirteitä, vaikka eivät tarjoakaan mitään uutta.

Mukana oli vielä kansilehtisen välissä 3 tarraa joissa esitellään heidän hienot asukokonaisuudet (Oooh Chinen fashionista, rullatut shortsit, kalsarit ja polvisukat rullalla puolisääreen?). En edes tutkinut levyä niin tarkasti koska huomasin nämä vasta pari päivää saapumisen jälkeen. Onneksi nyt kun Hey!Say!JUMPin ensimmäinen levy on virallisesti tulossa kesällä, niin tämä "yhyy Yamada ja Chinen saa liikaa huomiota" laantuu itselläni ainakin hetkeksi. Ja unohdin sitäpaitsi mainita tästä hienosta uutisesta, mutta luultavasti kaikki aiheesta kiinnostuneet jo tietävätkin. Vaikka en sentään ole niin myöhässä kuin JaME, sillä he ilmoittavat JUMPin kuulumisista vasta n. kuukausi tiedon julkistamisesta jos ollenkaan.

Kalenteri tuli hienossa pahviboksissa ja mukana oli jännä kansioviritelmä. Ehkä saan tulevaisuudessa kanniskella siinä kaikkia tärkeitä papereitanikin. Uskottavuuspisteitä ropisee varmasti.

(Päällystysmuovi)

Harvemmin olen kajonnut mihinkään ostamaani JE-krääsään mutta nyt päätin tehdä poikkeuksen. Pidin sitä itsestään selvyytenä että en tekisi kalenterille mitään vaan laittaisin sen vain sivuun siististi kirjahyllyyni mutta koska se vain vaikutti niin...käytännölliseltä, päätin ottaa sen vakavissani käyttöön. Loliaikoinani puhuttiin aina "brändilehmistä", kalliista merkkituotteista joihin ei haluttu tehdä mitään muutoksia vaan pitää ne alkuperäisessä kunnossa vaikka mitä tapahtuisi ettei niiden jälleenmyyntiarvo romahtaisi. Tai oikeastaan siihen ei edes ollut kunnollista syytä miksei brändivaatetta olisi voinut muokata paremmaksi mutta se vain oli tabu. Nyt halusin kohdallani rikkoa tabua ja tappaa "Johnnylehmän" sillä loppujen lopuksi enemmän saan iloa laittamalla kalenterin käyttöön. Ehkä pieni keräilijä sisälläni särki sydämmensä, mutta kivempi on kantaa maailman suloisimpia poikia mukanani päivittäin.

Tietenki heruttava Daiki osuu samalle aukeamalle kuin synttärini. Vaikka en pidäkään liian vakavasta naamasta. Ja nuoruuskriisi, huhhuh enkö mä oikeastikaan ole tämän vanhempi.

Kirjoitusvirheellä mutta ehkä...iso ehkä. Mutta ainakin rahatilanne näyttää ihan kohtuulliselta nyt kun Hangry&Angry taitaa jäädä väliin ja vaihtaristipendi/rahariitelyn jälkeen naapuri lätkäsi 10€ kouraan ja sanoi osallistuvansa matkakassaan. Jeiiih.

Vaihtoon!

Why do you want to spend a year aboard?

Why do you think you could be a successful exchange student?

What is your favorite family tradition?

Have you been away from your family before?

What do you think you will miss most spending a year aboard?

Ja niin edelleen... EF'fän hakukaavakkeen täyttämiseen meni muutama ilta sillä osa kysymyksistä oli niin outoja ettei niihin ilman miettimistä vastattu. Opettajan suosituksen kanssa tuli kiire, hukatusta todistuksesta piti hakea kopio koulun kansliasta (ja kuulla saarna siitä, miten tärkeää on pitää noin tärkeät paperit tallessa) sekä piti juosta valokuvaliikkeeseen juuri ennen sulkeutumista jotta saisi edes muutaman edustavan kuvan itsestä. Eikä niitä kuvia edes vielä kaipailtu.

Tällä kertaa vaihtarihaastattelu erosi aika paljonkin AFS'sän haastattelusta. Tilatkin olivat aivan erilaiset, nimittäin kun AFS piti toimistoaan vanhan ovikoodillisen kerrostalon uumenissa niin tuolla oli kunnon odotustilat ja toimisto muutenkin näkyi pitkälle.
Kelloa en katsonut kertaakaan tilaisuuden aikana, mutta alkuun pidettiin arviolta noin puolentoista tunnin infotilaisuus. Paikalla oli muistaakseni kuusi tai seitsemän nuorta sekä yksi äiti ja paikalle piti ilmoittautua etukäteen. Haastatteluun jäi viisi nuorta (kaksi minut mukaanlukien lähdössä Japaniin, kaksi Englantiin ja yksi Ranskaan) ja porukka jaettiin kahteen osaan eli karkeasti vain tyttöihin ja poikiin. 

Kielenä oli englanti ja haastattelijana oli erittäin mukava ja hauska mies loistavalla brittiaksentilla. Porukassa haastattelu oli kieltämättä hieman oudompaa mutta ihan rentoa ja mukavaa silti. Kysymykset olivat outoja ja joitain mokia puhuessa tuli, mutta ei ne kovasti ketään haitanneet.

"So, why do you think you could be a good exchange student?"
"'Cause I wan't to. And I'll send these applications again and again if you don't choose me."
"Hahaha lol, that was a good reason!. How old are u?"
"15"
"So you would be pain in the ass for 3 years if we didn't choose you...!"

Kyllä varmasti olisin! Aluksikin kun piti esitellä itsensä ja sanoa mihin olisi halukas lähtemään niin sanoin suoraan vain että "olisin menossa Japaniin!", ja haastattelija kysyi olenko aivan varma. Kyllä olen, se vain on ajan kysymys milloin.
Loppuun piti mennä kirjoittamaan englanninkielinen kirje tulevalle vaihto-oppilasperheelle siitä mikä jännittää, miksi haluaa vaihtoon ja mitä toiveita asettaa vuodelle. Aikaa annettiin vartti ja se oli kieltämättä haastavin osuus koko hommassa, varsinkin kun piti kirjoittaa siististi ja lyijykynää ei saanut käyttää. Aika meni naurettavan nopeasti enkä edes halunnut vilkaista tekstiäni uudelleen vaikka ei se nyt niin hirmuisen huonosti mennyt.

Lopulta kun olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että tietoja saadaan odottaa ainakin viikko niin palatessamme takaisin haastatteluhuoneeseen esseen jälkeen meiltä kysyttiinkin että halutaanko heti kuulla tulokset vai lähetetäänkö postia kotiin. Säikähdin niin pahasti että olisin melkein halunut saada mielummin postia, mutta kun muut jäivät paikalle niin minäkin uskallauduin. Lopputulos oli: Neljä pääsi läpi ja yksi jäi epävarmaksi. Eli ei mitkään kovin kovat kriteerit olleet kunhan vain hakee ajoissa, nimittäin itselläni oli kuitenkin pienoinen etulyöntiasema ainakin toiseen Japaniin lähtijään verrattuna sillä oma todistukseni oli haastattelijankin mielestä "perfect", suosituksessani oli myöskin ruksattu melkein kaikki kohdat parhaimpaan ja itselläni oli japanin opiskeluvuosiakin takana jo kaksi, ja varsinkin EF'fän kaltaisten suurempien säätiöiden kriteereissä keskiarvot sun muut vaikuttavat aina hieman enemmän. Olen silti iloinen kaikkien puolesta ja on lievästi ilmaistuna aika huojentavaa että tietää pääsevänsä lähtemään edes jonkun järjestön kautta 100% varmuudella ensi syksynä. Tekisi mieli vielä mennä ensi viikolla sinne YFU'n haastatteluun, mutta ehkä en halua teettää enempää heille lisätyötä. Odotetaan nyt vain kunnes AFS antaa vastauksensa, niin selviää vain minkä järjestön kautta lopultakin lähden.

Mutta iloinen olen!

Lomakkeita

Hitomi no Screen löytyy taas satojen tuhansien levyhyllyistä, vaan ei vielä minun kiitos ylihitaan postin. Kaipaan jo sitä aikaa kun YesAsian paketit oli Suomessa jo muutaman päivän sisällä. Ja kieltäydyn lataamasta niiden biisien kunnollisia audioversioita netistä. En edes vielä ole suostunut kuuntelemaan läpikään HS7'n uutta biisiä, vaan jaksan epätoivoisesti odottaa levyjä. Ja miten ihmeessä muut ympäri Euroopan ovat saaneet levynsä pahimmillaan jo ennen ilmestymistä? Jos näillä kestää yhtä kauan kuin edellisellä paketilla (eli kuukausi), niin olen vihannes siihen mennessä.

Muita Thaimaa-tuliaisia sain tänä viikonloppuna, eli muutama pikku kolikko jotka olin etukäteen pyytänyt, sekä Adidaksen toppi joka sattui olemaan liian pieni äidilleni. Jaa, äkkiähän mä L-koon kavennan XS'sään! Pääsin myös näkemään satoja valokuvia 2m x 2m kokoisena. Aika hieno paikka, ja uudelleenkin aikovat mennä. Hei, pääsenkö mukaan?

Viikko sitten lähetin vaihtarihakemukset varmuuden vuoksi myös EF'älle ja YFU'lle. EF aloitti soittelun heti alkuviikosta, mutta sopivasti soittivat kahtena päivänä 20 yli 12 aikaan jolloin olen tunnilla, eivätkä enää suostuneet vastaamaan kahden aikoihin. Piti sitten itse soittaa keskiviikkona ennen tuntini alkamista, ja sainkin sovittua haastattelupäiväni puolentoista viikon päähän torstaille. Kuulemma siitä menee vain parisen viikkoa kun saa selville, pääseekö. Heti perään soitin sitten AFS'sälle ja kysyin, milloin sieltä saa tulokset tietoon. Sanoivat, että parin viikon kuluttua, joten eivät aivan mene päällekäin. Hyvä niin, mutta ehdin silti käymään haastateltavana ainakin EF'llä ja siten maksaa 25€ haastattelumaksun. YFU on siinä ja siinä, sillä he ilmoittivat haastatteluni kahden ja puolen viikon päähän torstaille. Heiltä tulikin iso nipullinen esitteitä sekä paperinen hakemus, siinä missä EF hoitaa hakemukset pääasiassa netissä.

Iloista hakemusten täyttämistä siis. Kivaa, saan taas etsiä koulun numeroita ja allekirjoituksia. Satuin vielä hukkaamaan uusimman todistukseni, joten pitääpä käydä oponkin luona kyselemässä mitä tehdä.

Haastattelu

Eilen oli kieltämättä suuri päivä näin vaihto-oppilastulevaisuuttani ajatellen. Kauan odotettu haastattelu pidettiin  eilen, eikä se ollut läheskään niin paha kuin ajattelin. Toimisto oli hieman vaikeaa löytää näin surkeilla Helsinki-suunnistustaidoilla, joten kannattaa tutustua karttaan ja varata aikaa etsimiseen. Haastattelijat olivat mukavia, ja vaikka kysymyksiin pitikin hieman miettiä niin suuri kiitos sille että ujouteni oli täysin tiessään ja ryhdyin lähes puheliaaksi. Englannin opettajani, jolta pyysin suositukset, ja joka itsekin on ollut AFS'sän oppilaana (vaikka sainkin sen selville vasta suositusten pyytämisen jälkeen) sanoi, että he usein kokeilevat jopa provosoida, ärsyttää sekä testaavat miten hakija käsittelee kritiikkiä. Mitään kovin ilkeää ei kuitenkaan tullut vastaan, paitsi että kehottivat mielummin hakemaan johonkin paikkaan jonka kulttuurin tuntisin hieman huonommin. Sanoivat silti että mahiksia löytyy vaikka Japani onkin maa johon pääseminen on kaikkein vaikeinta. Mutta luultavasti en kestäisi, että vaihtovuoteni ei sisältäisi yhtään Johnny-keikkaa, joten vaikka Thaimaat, Malesiat ja Kiinat ovat todella mielenkiintoisia, niin näinkin naurettavista syistä mun on vain pakko päästä "lulupupumiesteni" luokse. Nyt vain äkkiä lähettämään lisää papereita toimistoon, allergia- ja uusintamaatoivelistojen lähettämiseen annettiin aikaa viikko!

Not late

Moii, halusin spämmiä taas Myojolla niinkuin yleensäkin kerran kuussa, mutta unohdin tietysti ottaa kuvan Young Songista (loistava tekosyy), joten ehkä huomenna tai joskus. Sen sijaan laitan esille kaksi (2) melko uutta esitystä. Yleensähän olen muutaman viikon myöhässä, mutta tällä kertaa olenkin vain muutaman päivän.

Link:

Alku on hurjan outo, mutta ainakin pilvet tuolla taustalla ovat kivat. Sorafune on mielestäni aina ollut yksi parhaista JE'n 

biiseistä, eikä oikeastaan ole mitään väliä kuka biisin esittää, se on aina hyvä. Itse laulaminen vaan kuulostaa aika

kaamealta TOKIOn nauhan päälle, mutta jos jaksaisin nipottaa noin turhista asioista, en kuuntelisi näitä poikabändejä.

Link:

Kuka keksi laittaa noin pieneen studioon liikkuvan lavan? Tokio Domet ja muut isot hallit on asia erikseen, mutta muutaman neliömetrin studiossa se näyttää todella naurettavalta. Biisi on ihanaa Ya-Ya-yah-fiilistelyä, rakastan hirmuisesti.

Kamala päänsärky, ja huomenna pitäisi mennä tutustumaan erääseen lukioon enkä mistään hinnasta haluaisi missata sitä. Ja niin muuten, sain puhelun AFS'sältä (oikeastaan aika montakin, he soittelivat monta päivää ennen kuin saivat kiinni), ja vaihto-oppilashaastatteluni pidetään 28. päivä tätä kuuta. Toivottakaa onnea! Toivotaan myös, että he eivät pidä minua aivan kahelina, sillä hiukseni ovat juuri nyt mintunvihreät. Heidän täytyy päästää minut lähtemään Japaniin!

Translation 24.2.10. Blogger raiskaa rivityksiä jne.

Wish me luck!

Taas uutta Yabulta ja Yaotomelta!

Link:

Eli taas uusi Y&Y duobiisi, "Orijinaru Iro" eli original color. Nimestä tuli heti mieleen "Yume Iro", mutta näillä kahdella ei taida olla mitään tekemistä keskenään. Tarttuva ja mukava laulu jälleen kerran (tuskin löytyy yhtäkään JUMPin biisiä josta en pitäisi). Kohta voidaan jo varmaan odotella albumia, kun näitä duoja on kerääntynyt niin kiitettävästi...Star Time, GO!!, Tears and Smiles..

Ainiin, viime tostaina olin kuuntelemassa AFS'sän infotilaisuutta Helsingissä. Muutamia vanhoja vaihto-oppilaita oli mukana kertomassa kokemuksiaan, ja jotkut niistä olivat kieltämättä aika huvittavia: eräskin oli ollut kasvissyöjä ennen lähtöään Itävaltaan, mutta liian herkullisten makkaroiden vuoksi hylkäsi vakaumuksensa. Toinen taas tanssi alkuksi balettia, mutta joutui lopettamaan lihottuaan 10 kiloa. Onneksi minulla ei tule luultavasti olemaan tätä ongelmaa, sillä japanilainen ruoka ei tunnetustikaan lihota paljoa!

Ja lähetin vihdoin vaihtarihakemukseni. Iiks, toivottakaa onnea!

I have to hurry

Niin kuin minä tahansa aamuna söin aamupalaa ja luin lehteä kunnes huomasin artikkelin erilaisista vaihto-oppilasjärjestöistä. Siinä oli selkeästi vertailtu eri osa-alueita järjestöjen välillä, kuten hinta, vakuutukset, valmennus... vaikka olenkin ns. EF-student niin tajusin etten haluakaan lähteä heidän kauttaan vaihtoon. AFS kuulosti parhaimmalta, mutta hakupaperit vaikuttivat haastavimmilta. 

Ainakin pitäisi tehdä nämä:

- kansi jossa on hymyilevä kasvokuva minusta

- kirjoittaa ylös yhteystiedot, allergiat yms.

- lääkärin todistuksent siitä että olen terve

- kaksi A4'sta pitkä kirje tulevalle isäntäperheelleni

- 6-10 kuvaa itsestäni harrastuksissa, perheen kanssa yms.

- vanhempien luvat ja suositukset

- opettajan suositukset ja rehtorin allekirjoitus

- 3 vuoden arvosanat

Ja kaikki luonnollisesti englanniksi. Vanhempani eivät osaa puhua tai kirjoittaa englanniksi joten pääsen sitten käännönhommiin. Ja kaikki pitäisi luultavasti olla tehtynä kolmessa kuukaudessa.