Eh eh, nothing else I can say

Nyt pitää myötää että ei jaksaisi kirjottaa mitään, mutta olisi liikaa aiheita jotka juuri nyt tuntuu kirjoittamisen arvoiselta. En tiedä mistä aloittaa joten päätän jatkaa.

Otan siis käsittelyyn Debut & First consert Ikinari! in Tokyo Dome - DVD'n jonka parin vuoden viivyttelyn jälkeen sai vihdoin ostettua. Kyseessä on siis historian ensimmäinen keikka JUMPilla - jos ei oteta mukaan niitä yhden biisin esiintymisiä bändin julistamispäivänä ja lentopallon maailmancupissa. Ennen Domea olikin julkaistu vain yksi sinkku eli 3 biisiä, joten voisin sanoa että kyseessä on varmaan yksi randomeimmista liveistä mitä ikinä olen nähnyt. Paljon covereita edeltäneiltä Johnnyilta, Junioreiden omat esitykset, mihinkään liittyviä taistelukohtauksia ja tietysti Ultra Music Power joka esitettiin n. 7 kertaa. Aikamoinen spektaakkeli, mutta en todellakaan suosittele ensimmäiseksi JE-kokemukseksi. Itse kulutin tätä liveä puhki ennen kuin tunnistin edes ryhmän jäseniä, ja voin sanoa että tuotti jo aika paljon päänvaivaa tunnistaa pääesiintyjät taustatanssijoista. Kotititekoisen, kolmeen osaan pilkotun DVD'n sijaan on aina kannattavampaa ostaa virallinen versio, sillä tässäkin oli tunnin verran bonuksia ja bäckstagematskua joista en aikaisemmin ollut edes nähnyt kaikkea !

Watch [DVD]Hey!Say!JUMP in TOKIO DOME-005.Wars Dragon King[DVD]Hey!Say!JUMP in TOKIO DOME-005.Wars Dragon King in Music  |  View More Free Videos Online at Veoh.com

Sevenloadista poistettiin Shin Gi Tai, Jumpin historian toka biisi joka on kuultu livenä joten laitan korvaukseksi sitä edeltäneen maailman oudoimman taistelukohtauksen. Mitä sitä turhia selittelemään, katsokaa ja ihmetelkää sitä itse, mutta inspiroiduin niin pahasti että cossasin daikin päällä ollutta tyrmäävän tyylikästä asua viime vuoden Animeconissa. Oli mulla peruukkikin mutta se oli varsin ällö.

Ehkä vähän nolottaa. Ei enää ikinä cossausta ok?

My story part 3.

Ei oikein ole omista jutuista kirjoittaminen maistunut läheskään niin hyvin kuin ihanista artisteista, joten en ihan omassa aikataulussani pysynyt. Yritän taas päästä kahlattua eteenpäin kylmiä väreitä aiheuttavissa muistoissa ja valokuvissa.

Welcome Kamppi, my new home. Ensimmäinen kerran sain kokea huomion hurmaa kyseisessä kauppakeskuksessa tämä asu päällä, ja aika paljon tuli kommentteja tyyliin "miksi sulla on bumerangi selässä?" Nurkissa pyöriminen alkoi, ja kun oli tarpeeksi harjoiteltu julkista esiintymistä cosplayssa oli aika kunnon tapahtumankin, eli Tampereen Traconin -06. Kaikki pitivät lupauksensa ja tekivät cosplaynsa kunnialla mummojen avustuksella, vaikka omani oli selkeästi massiivisin bumerangijutusta johtuen. Onneksi sitä ei luokiteltu vaaralliseksi styroksin vuoksi  tai ihme kyllä liian suureksikaan. Enhän mä nyt olisi ollut uskottava Sango (from Inuyasha) ilman tota juttua.

Ärsyttää tosin, että kunnon kuvamateriaalia ei juuri ole, sillä en tainnut olla niihin aikoihin yhtä pakkomielteinen kamerani kanssa kuin nykyään. Nämä kaksi kuvaa onkin sitten lähestulkoon kaikki mitä itsestäni jälkeenpäin löysin.

Vielä nytkään en ymmärtänyt mitään paneelien ja keskusteluiden päälle, vaan mielummin shoppailin koko päivän myyntipöydillä ja nautin paikan kahjosta sosiaalisesta ilmapiiristä. Vähempi kiljumista ja sekoilua kuin aikaisemmin, mutta vielä aika hysteeristä menoa. Hauskaa taisi olla ekat tunnit, mutta lopulta alkoi siinä n. 6 tunnin kohdalla hieman väsähtää. Nykyäänhän se iskee jo toisen tunnin kohdalla.

Ihme juttu, että voin myös tästäkin Naruto.fi'n miitistä sanoa, että oikeasti viihdyttävää. Otin videon kyseisestä "Uchiwaa mä metsästän" leikistä, ja se olisikin julkaisemisen arvoinen, mutta en kehtaa laittaa mitään muista ihmisistä ilman heidän lupaansa. Olin silti ainoita, jotka olivat jossain muussa kuin Naruto-cossissa, joten en vieläkään aivan täysillä ollut mukana vaikka tunsinkin jo muutamia uusia ihmisiä porukasta. En vaan muista missä kohti pidinkään viikonlopun mittaisen Naruto-maratonin ja katsoin 80 ensimmäistä jaksoa. Siihen sitten jäikin suurimmaksi osaksi animekokemukseni, sillä olin enemmän perso paperisille versioille. Tuossa vaiheessa jo seurasin n. kaikkia suomijulkaisuja, ja ostin A-luokkaistakin silloin kun rahaa oli hieman ylimääräistä. En vieläkään ymmärrä millä tuon kaiken kustansin.

Yksi jännimmistä asioista joihin vahingossa kuitenkin törmättiin, oli FinnParanoidsien vaatimaton mutta yllättävän pitkä esitys (videota on minuuttitolkulla kovalevyllä). Ensikosketus paraparaan, ja päädyinkin kotona jammailemaan ja apinoimaan noita muuveja. Hauskaa huomata, että Paranoiditkin on kehittyneet hurjasti noista päivistä, ja saaneet myös lisää jäseniä. Parailusta muodostui pitkäksi aikaa puoliaktiivinen harrastukseni, josta ehkä puhun in next ep.

My story part 2.

Jatketaan aiheesta My History.

Joskus viidennen luokan aikoihin keväällä mukaan ilmestyi Inuyasha, johon koukutuin valtavasti seuraavan vuoden ajaksi. Kaikki pokkarithan olen jo antanut eteenpäin, mutta kyllä niistä ekoista näkikin, että niitä oli luettu niin kovasti, että luultavasti osasin jo kaikki vuorosanat ulkoa. Miroku oli ehkä hotein tyyppi ikinä, Sangosta tuli ehkä suurin idoli ikinä, ja mikään ei kiehtonut enempää kuin se sekopäinen rakkaus niiden kahden välillä... ah eskapismia. 

Joskus keväällä luokkalaiseni tutustuttivat minut myös J-rockiin ensimmäisen kerran, mutta koska kyseessä oli Miyavin Senor Senora Senorita, sain koko touhusta aika sekopäisen kuvan. Japanirockia? Lähinnä joku hullu  sönköttämässä  flamengotanssijoiden keskellä oudoilla muoviviiksillään.

Lopulta kuudennen luokan aivan alkuhetkillä kaverini sattuivat toteamaan, että hei, huomenna olis Animecon Helsingissä. OMG, siis joku Animecon? Epävarmaa oli kyllä siinä vaiheessa, että miten hitossa me sinne voitaisiin päästä. Sehän oli Helsingissä, n. 40 minuutin junamatkan päässä eli ihan mahdotonta mennä! Lopulta kyytijärjestelyt sovittiin, kaulaan supastyle satiininauha, hiukset tosi kawaiille pikkuponnareille sivuille ja eikun matkaan.

Eka pysäkki oli tietysti Blippo, jossa olin käynyt aikaisemmin joskus neljännellä luokalla tätini kanssa kun mulla ei vielä ollut mitään aavistusta koko animejutuista. Hamtarokrääsiähän mä silloin vain olin katsellut. Helsinkituntemukseni oli siis aika naurettavaa luokkaa, sillä tuskin olin aikaisemmin käynyt Kampissa. Taisin ostaa jotain ah niin ihania Inuyashajuttuja, ja katsoin ihan silmät pyöreinä kaikkea sitä pinkkeyttä ympärilläni, ja sitä törkeän mageeta cossaajaa siitä jostain sarjasta jonka nimeä en enää muista. Törkeän magee taisi käsittää siinä vaiheessa japanilaisen merimieskoulupuvun, kissahatun, hännän ja tassut.

Tässä oli ensinäkymiä. Ooh, siellä oli Kagomea, Seshoomarua ja muutama muukin jonka tunnistin. Ujostelun jälkeen uskalsin jopa käydä halaamassa Mirokua. Noihin aikoihin (eli vuonna 2006) tapahtuma ei vielä ollut läheskään niin massiivinen kuin se on nykyään, mutta älyttömän pienien tilojen takia siellä oli erittäin hankalaa liikkua, eikä sisätiloissa jaksanut kamalasti viettää aikaa. Ostin luultavasti n. 5 ihastuttavaa julistetta, jotka majaili seinillä lähestulkoon pari vuotta, ja ensimmäisen Narutoni, josta en ymmärtänyt sanaakaan ylihaastavan englannin (!) vuoksi. 

Sitten mukaan kuvioihin tuli Naruto.fi'n miitti, johon samaiset kaverini josta kaikki paha alkoi, raakasivat vaikka en ollutkaan vielä jäsen tai tiennyt paljoakaan sarjasta. Kieltämättä miitti jopa nykyluokittelullani oli erittäin mielenkiintoinen ja hyvin suunniteltu, sillä paikalle raahattiin paperinen Sasuken pää, jota porukat sadistisessa mielihyvässä hakkasivat pesismailalla. Itse en rohjennut, mutta lopulta kun kallo saatiin halkaistua, suostuin käydä poimimasta muutaman sieltä pompanneen karkin. Ensivaikutelma oli erittäin positiivinen, ja seuraavasta päivästä eteenpäin olin ahkera N.fiin jäsen. Nyt käyttäjätilini on luultavasti kyllä poistettu, harmillisesti... mutta toimin nimellä Kin-chan, .sillä Naruton Kin oli "syntynyt" samana päivänä kuin minä ja sehän oli hieno juttu.

-kappas, ei ollutkaan, eli käyttäjäni Kin onkin vielä tallessa. Loistava esimerkki niistä ihanista ala-asteajoista. Muistan niin elävästi sen kuin varsinaisena matikkanerona keksin tuon GaaLee-suhdelaskun. Pakkohan se on tännekin laittaa, puhtaasti alkuperäisenä:

Tieteellisesti todistettua! 

Elikkä, ja tämähän on täsin totta, ja se on ihan tieteellisesti todistettu, että GaaraxRock Lee on 1932. Ja Leen suhde Gaaraan on noin 2,4285714 Ja Gaaran suhde Leehen on noin 0,4057971 xD Keskellä matikan tuntia päähäni iski mielen kiintoinen kysymys. Olimme laskemassa eri asioiden suhteita eri asioihin, ja sitten ajatten ''Leen suhde Gaaraan? Entäpä gaaran suhde Leehen? Entä Gaara kertaa Lee?'' xb Niinpä välitunnilla nappasin paperia ja kynän ja Sakuran kanssa laskettiin sitten nuo. Elikkä, siis Gaaran kirjainten summahan on 28 Ja Rock Leen summa 69 (Pervo luku x,D) Ja sitten jaetaan Rock lee Gaaralla, jolloin saamme selville suhteen, eli noin 2,4285714 :D Sitten jaimme Gaaran Leellä, jolloin tulee noin 0,4057971:D Eihän näissä ole mitään järkeä, mutta tämä tekniikka jolla selvittää toisen suhde toiseen ja kuinka hyvin parilla menee, on mielestäni hyvin potentiaalinen ja vallankumouksellinen :D Ohhoh, olen seko xb Mutta älkää välittäkö, se johtuu vain kasvihuoneilmiöstä.

(Sasunaru on muuten 18774. Maailma on epäreilu...)

Koska paneelit ovat kuitenkin tavattoman kuivaa ajanvietettä hädintuskin 12-vuotiaalle, niin koko päivä menikin sitten haleja kerätessä - total taisi olla yli 200 halattua ihmistä. Taidettiin olla ne conin häpeäpilkut ja pahimmat pikkuernut mitä paikalle oli saapunut, ja siitähän mä en ole kovin ylpeä. Mutta aika kultaa muistot, nyt lähinnä naurattaa. Lopulta vaihdettiin lupaukset, että seuraavaan coniin joka maassamme pidetään, niin tehdään cosplayt, ja siitä sitten enemmän tulevaisuudessa.