Ei oikein ole omista jutuista kirjoittaminen maistunut läheskään niin hyvin kuin ihanista artisteista, joten en ihan omassa aikataulussani pysynyt. Yritän taas päästä kahlattua eteenpäin kylmiä väreitä aiheuttavissa muistoissa ja valokuvissa.
Welcome Kamppi, my new home. Ensimmäinen kerran sain kokea huomion hurmaa kyseisessä kauppakeskuksessa tämä asu päällä, ja aika paljon tuli kommentteja tyyliin "miksi sulla on bumerangi selässä?" Nurkissa pyöriminen alkoi, ja kun oli tarpeeksi harjoiteltu julkista esiintymistä cosplayssa oli aika kunnon tapahtumankin, eli Tampereen Traconin -06. Kaikki pitivät lupauksensa ja tekivät cosplaynsa kunnialla mummojen avustuksella, vaikka omani oli selkeästi massiivisin bumerangijutusta johtuen. Onneksi sitä ei luokiteltu vaaralliseksi styroksin vuoksi tai ihme kyllä liian suureksikaan. Enhän mä nyt olisi ollut uskottava Sango (from Inuyasha) ilman tota juttua.
Ärsyttää tosin, että kunnon kuvamateriaalia ei juuri ole, sillä en tainnut olla niihin aikoihin yhtä pakkomielteinen kamerani kanssa kuin nykyään. Nämä kaksi kuvaa onkin sitten lähestulkoon kaikki mitä itsestäni jälkeenpäin löysin.
Vielä nytkään en ymmärtänyt mitään paneelien ja keskusteluiden päälle, vaan mielummin shoppailin koko päivän myyntipöydillä ja nautin paikan kahjosta sosiaalisesta ilmapiiristä. Vähempi kiljumista ja sekoilua kuin aikaisemmin, mutta vielä aika hysteeristä menoa. Hauskaa taisi olla ekat tunnit, mutta lopulta alkoi siinä n. 6 tunnin kohdalla hieman väsähtää. Nykyäänhän se iskee jo toisen tunnin kohdalla.
Ihme juttu, että voin myös tästäkin Naruto.fi'n miitistä sanoa, että oikeasti viihdyttävää. Otin videon kyseisestä "Uchiwaa mä metsästän" leikistä, ja se olisikin julkaisemisen arvoinen, mutta en kehtaa laittaa mitään muista ihmisistä ilman heidän lupaansa. Olin silti ainoita, jotka olivat jossain muussa kuin Naruto-cossissa, joten en vieläkään aivan täysillä ollut mukana vaikka tunsinkin jo muutamia uusia ihmisiä porukasta. En vaan muista missä kohti pidinkään viikonlopun mittaisen Naruto-maratonin ja katsoin 80 ensimmäistä jaksoa. Siihen sitten jäikin suurimmaksi osaksi animekokemukseni, sillä olin enemmän perso paperisille versioille. Tuossa vaiheessa jo seurasin n. kaikkia suomijulkaisuja, ja ostin A-luokkaistakin silloin kun rahaa oli hieman ylimääräistä. En vieläkään ymmärrä millä tuon kaiken kustansin.
Yksi jännimmistä asioista joihin vahingossa kuitenkin törmättiin, oli FinnParanoidsien vaatimaton mutta yllättävän pitkä esitys (videota on minuuttitolkulla kovalevyllä). Ensikosketus paraparaan, ja päädyinkin kotona jammailemaan ja apinoimaan noita muuveja. Hauskaa huomata, että Paranoiditkin on kehittyneet hurjasti noista päivistä, ja saaneet myös lisää jäseniä. Parailusta muodostui pitkäksi aikaa puoliaktiivinen harrastukseni, josta ehkä puhun in next ep.
No comments:
Post a Comment