Why do you want to spend a year aboard?
Why do you think you could be a successful exchange student?
What is your favorite family tradition?
Have you been away from your family before?
What do you think you will miss most spending a year aboard?
Ja niin edelleen... EF'fän hakukaavakkeen täyttämiseen meni muutama ilta sillä osa kysymyksistä oli niin outoja ettei niihin ilman miettimistä vastattu. Opettajan suosituksen kanssa tuli kiire, hukatusta todistuksesta piti hakea kopio koulun kansliasta (ja kuulla saarna siitä, miten tärkeää on pitää noin tärkeät paperit tallessa) sekä piti juosta valokuvaliikkeeseen juuri ennen sulkeutumista jotta saisi edes muutaman edustavan kuvan itsestä. Eikä niitä kuvia edes vielä kaipailtu.
Tällä kertaa vaihtarihaastattelu erosi aika paljonkin AFS'sän haastattelusta. Tilatkin olivat aivan erilaiset, nimittäin kun AFS piti toimistoaan vanhan ovikoodillisen kerrostalon uumenissa niin tuolla oli kunnon odotustilat ja toimisto muutenkin näkyi pitkälle.
Kelloa en katsonut kertaakaan tilaisuuden aikana, mutta alkuun pidettiin arviolta noin puolentoista tunnin infotilaisuus. Paikalla oli muistaakseni kuusi tai seitsemän nuorta sekä yksi äiti ja paikalle piti ilmoittautua etukäteen. Haastatteluun jäi viisi nuorta (kaksi minut mukaanlukien lähdössä Japaniin, kaksi Englantiin ja yksi Ranskaan) ja porukka jaettiin kahteen osaan eli karkeasti vain tyttöihin ja poikiin.
Ja niin edelleen... EF'fän hakukaavakkeen täyttämiseen meni muutama ilta sillä osa kysymyksistä oli niin outoja ettei niihin ilman miettimistä vastattu. Opettajan suosituksen kanssa tuli kiire, hukatusta todistuksesta piti hakea kopio koulun kansliasta (ja kuulla saarna siitä, miten tärkeää on pitää noin tärkeät paperit tallessa) sekä piti juosta valokuvaliikkeeseen juuri ennen sulkeutumista jotta saisi edes muutaman edustavan kuvan itsestä. Eikä niitä kuvia edes vielä kaipailtu.
Tällä kertaa vaihtarihaastattelu erosi aika paljonkin AFS'sän haastattelusta. Tilatkin olivat aivan erilaiset, nimittäin kun AFS piti toimistoaan vanhan ovikoodillisen kerrostalon uumenissa niin tuolla oli kunnon odotustilat ja toimisto muutenkin näkyi pitkälle.
Kelloa en katsonut kertaakaan tilaisuuden aikana, mutta alkuun pidettiin arviolta noin puolentoista tunnin infotilaisuus. Paikalla oli muistaakseni kuusi tai seitsemän nuorta sekä yksi äiti ja paikalle piti ilmoittautua etukäteen. Haastatteluun jäi viisi nuorta (kaksi minut mukaanlukien lähdössä Japaniin, kaksi Englantiin ja yksi Ranskaan) ja porukka jaettiin kahteen osaan eli karkeasti vain tyttöihin ja poikiin.
Kielenä oli englanti ja haastattelijana oli erittäin mukava ja hauska mies loistavalla brittiaksentilla. Porukassa haastattelu oli kieltämättä hieman oudompaa mutta ihan rentoa ja mukavaa silti. Kysymykset olivat outoja ja joitain mokia puhuessa tuli, mutta ei ne kovasti ketään haitanneet.
"So, why do you think you could be a good exchange student?"
"'Cause I wan't to. And I'll send these applications again and again if you don't choose me."
"Hahaha lol, that was a good reason!. How old are u?"
"15"
"So you would be pain in the ass for 3 years if we didn't choose you...!"
Kyllä varmasti olisin! Aluksikin kun piti esitellä itsensä ja sanoa mihin olisi halukas lähtemään niin sanoin suoraan vain että "olisin menossa Japaniin!", ja haastattelija kysyi olenko aivan varma. Kyllä olen, se vain on ajan kysymys milloin.
Loppuun piti mennä kirjoittamaan englanninkielinen kirje tulevalle vaihto-oppilasperheelle siitä mikä jännittää, miksi haluaa vaihtoon ja mitä toiveita asettaa vuodelle. Aikaa annettiin vartti ja se oli kieltämättä haastavin osuus koko hommassa, varsinkin kun piti kirjoittaa siististi ja lyijykynää ei saanut käyttää. Aika meni naurettavan nopeasti enkä edes halunnut vilkaista tekstiäni uudelleen vaikka ei se nyt niin hirmuisen huonosti mennyt.
Lopulta kun olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että tietoja saadaan odottaa ainakin viikko niin palatessamme takaisin haastatteluhuoneeseen esseen jälkeen meiltä kysyttiinkin että halutaanko heti kuulla tulokset vai lähetetäänkö postia kotiin. Säikähdin niin pahasti että olisin melkein halunut saada mielummin postia, mutta kun muut jäivät paikalle niin minäkin uskallauduin. Lopputulos oli: Neljä pääsi läpi ja yksi jäi epävarmaksi. Eli ei mitkään kovin kovat kriteerit olleet kunhan vain hakee ajoissa, nimittäin itselläni oli kuitenkin pienoinen etulyöntiasema ainakin toiseen Japaniin lähtijään verrattuna sillä oma todistukseni oli haastattelijankin mielestä "perfect", suosituksessani oli myöskin ruksattu melkein kaikki kohdat parhaimpaan ja itselläni oli japanin opiskeluvuosiakin takana jo kaksi, ja varsinkin EF'fän kaltaisten suurempien säätiöiden kriteereissä keskiarvot sun muut vaikuttavat aina hieman enemmän. Olen silti iloinen kaikkien puolesta ja on lievästi ilmaistuna aika huojentavaa että tietää pääsevänsä lähtemään edes jonkun järjestön kautta 100% varmuudella ensi syksynä. Tekisi mieli vielä mennä ensi viikolla sinne YFU'n haastatteluun, mutta ehkä en halua teettää enempää heille lisätyötä. Odotetaan nyt vain kunnes AFS antaa vastauksensa, niin selviää vain minkä järjestön kautta lopultakin lähden.
Mutta iloinen olen!
"So, why do you think you could be a good exchange student?"
"'Cause I wan't to. And I'll send these applications again and again if you don't choose me."
"Hahaha lol, that was a good reason!. How old are u?"
"15"
"So you would be pain in the ass for 3 years if we didn't choose you...!"
Kyllä varmasti olisin! Aluksikin kun piti esitellä itsensä ja sanoa mihin olisi halukas lähtemään niin sanoin suoraan vain että "olisin menossa Japaniin!", ja haastattelija kysyi olenko aivan varma. Kyllä olen, se vain on ajan kysymys milloin.
Loppuun piti mennä kirjoittamaan englanninkielinen kirje tulevalle vaihto-oppilasperheelle siitä mikä jännittää, miksi haluaa vaihtoon ja mitä toiveita asettaa vuodelle. Aikaa annettiin vartti ja se oli kieltämättä haastavin osuus koko hommassa, varsinkin kun piti kirjoittaa siististi ja lyijykynää ei saanut käyttää. Aika meni naurettavan nopeasti enkä edes halunnut vilkaista tekstiäni uudelleen vaikka ei se nyt niin hirmuisen huonosti mennyt.
Lopulta kun olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että tietoja saadaan odottaa ainakin viikko niin palatessamme takaisin haastatteluhuoneeseen esseen jälkeen meiltä kysyttiinkin että halutaanko heti kuulla tulokset vai lähetetäänkö postia kotiin. Säikähdin niin pahasti että olisin melkein halunut saada mielummin postia, mutta kun muut jäivät paikalle niin minäkin uskallauduin. Lopputulos oli: Neljä pääsi läpi ja yksi jäi epävarmaksi. Eli ei mitkään kovin kovat kriteerit olleet kunhan vain hakee ajoissa, nimittäin itselläni oli kuitenkin pienoinen etulyöntiasema ainakin toiseen Japaniin lähtijään verrattuna sillä oma todistukseni oli haastattelijankin mielestä "perfect", suosituksessani oli myöskin ruksattu melkein kaikki kohdat parhaimpaan ja itselläni oli japanin opiskeluvuosiakin takana jo kaksi, ja varsinkin EF'fän kaltaisten suurempien säätiöiden kriteereissä keskiarvot sun muut vaikuttavat aina hieman enemmän. Olen silti iloinen kaikkien puolesta ja on lievästi ilmaistuna aika huojentavaa että tietää pääsevänsä lähtemään edes jonkun järjestön kautta 100% varmuudella ensi syksynä. Tekisi mieli vielä mennä ensi viikolla sinne YFU'n haastatteluun, mutta ehkä en halua teettää enempää heille lisätyötä. Odotetaan nyt vain kunnes AFS antaa vastauksensa, niin selviää vain minkä järjestön kautta lopultakin lähden.
Mutta iloinen olen!
No comments:
Post a Comment