Kakusta piti tulla iso ja mehevä mutta lopputulos muistutti lähinnä jonkinlaista suklaahyytelöä. En olekaan ennen feilannut niin pahasti leipomuksissa mutta ei se haittaa, hauskaa oli ja lopputulos oli jopa ihan syötävä. Hieman ylisuklainen tosin!
Perhekuva vasemmalta oikealle: Tri A.Koira, herra Ikiad Akoira, Neiti A. Koira, Pikku Myy.
Päivänsankarikin saapui paikalle. Njoo, ei yhtä isot bileet kuin vuosi sitten (olisipa kerrankin edes viikonloppu) mutta ajatushan on tärkein. Eli onnea 19 vuotiaalle Daikille, sillä vuorokausihan vaihtui kuuden aikaan Japanissa. Vuosi täysi-ikäisyyteen ja lailliseen biletykseen, sekä meidän ensitapaamiseen, tietysti!
Ja synttärikirje lähti postiin tuttuun tapaan viime viikon maanantaina, toivottavasti osoite ei ole ihan väärä (en nimittäin tarkistanut) ja saapuu perille ja jonaan kauniina päivänä hän lukisikin kirjeen. Hah, tälläkertaa luvassa ei ollut kimaltavia keltaisia pulupiirustuksia, mutta sydäntä riipaiseva rakkauskirje kuitenkin. Tai sitten ei anyway... <3
No comments:
Post a Comment