Leffapäivä

Uutta esiteltävää (/mainostettavaa) krääsää on taas tällä viikolla saapunut postiluukusta mutta taas on pieniä ongelmia kuvien laittamisesta nettiin joten puhun itselleni vielä ajankohtaisemmasta aiheesta. Kyynelkanavat vielä ehkä liian aktiivisina jotta pystyisin keskittymään mihinkään, ja syynä siihen on mikäs muukaan kuin...

...Peura-Miura ja ehkä maailman liikuttavin teiniromanssidraama. Oon verisesti suuttunut sille (hei vaan!) joka kehtasi suositella Koizoraa koska kyseisen leffan ensimmäisten 10 minuutin jälkeen itkin leffan loppuun saakka. En lainkaan ihmettele miksi tarina on niin suosittu koska se vaan on niin hirmusen liikkis. Hankala ehkä kuvitella miten elokuva, joka alkaa heti raiskauksella, kirjastoseksillä ja teiniraskaudella voisi oikeasti olla äärimmäisen koskettava. Taidan silti suositella, ihan vähintään vaikka Miuran (Hiron) valkoisten hiuksien vuoksi.

Iltapäiväivällä aikaisemmin taas katsoin (lol mikä nolife?) toisen romanttisen mutta silti hirmu erilaisen leffan Lovely Complexin. Eli sen saman minkä animeversioon Hey!Say!7 ja TegoMass teki tunnarit 3 vuotta sitten. 

Tarina kertoi lyhyesti tiivistettynä kahden nuoren rakkaustarinan jossa sattui olemaan pieni ongelma - tyttö oli poikaa (kuka muukaan kuin Teppei?) yli 10 senttiä pidempi. Tarina oli pirteää hömppää ja äärimmäisen animemainen kaikkine erikoistehosteineen ynnämuine outouksineen. En itse oikein ole kovin tottunut näkemään missään YoroshiQUEEN-opettajia, välitietoiskuja nisäkkäiden tunteiden analysoinnista tai Koiken epärealistisesia loikkia koriskentän puolivälistä korille, mutta silti tämä ansaitsi roimasti symppispisteitä. Ja oli tässä jotain sanomaakin, nimittäin ehkä lyhyet miehet sittenkin on kivoja. Tai ainakin hurjan söpöjä.

Arashikukkia ja silmäpusseja

Kilometripostaus niin kuin aina silloin, kun ei ole mitään muuta asiaa kuin picspam. Jos nyt yritän jotain asiaakin ujuttaa väliin, niin Hitomi no Screenin ennakkotilaukset jäivät sopivasti Mayonakan ja Dreams come true'n väliin, joten myyntilukematkin ovat luultavasti ihan hyvät.

Suomen markkinoiden uusin Myojo-julkaisu eli 3/2010 sekä mukana tullut Young Song. Kannessa vähän sekalaista sakkia, eli Yamada, Chinen (Hey!Say!JUMP, NYC Boys), Nakayama Yuma (Jr's, NYC Boys) sekä Shintaro ( Jr's, Snow Prince Gasshoudan), sekä Arashikukkia. Yllättävästi KAT-TUN pääsi komeilemaan Young Songiin uuden sinkun myötä.

Silmäpussit grr. 

Kaikkien iloksi mukana oli myös - yllätys yllätys - Yamada juliste! Ja paidattomana tietysti. 

Onkohan tarra-arkit nyt muodostuneet ihan vakioksi, glossy pin upin lähdön jälkeen? Ei ainakaan itseäni haittaa, ja vaikka tuskin minnekään liimaan isoa Shintarotarraa, mutta vähintäänkin saan tuosta hieman apua uusien pikkujunnujen tunnistukseen.

Isommat junnut veti hieman homoksi omat shoottinsa.

Lehtien taiteellisimmat osiot on yleensä aina Arashin. Niiden kuvat vaan on niin hienoja, että unohdan jopa ärsyyntyä siitä etten pysty lukemaan lehden haastatteluja. Suorastaan taidetta, voisin vaikka maksaa koko lehden hinnan pelkästään vain noista kuvista!

HeySayn etsiväteemainen photoshoot, eikä idea ainakaan tullut Yamada uudesta doramasta. 

En ole vieläkään ymmärtänyt, miten 18-vuotias voi millään tapaa näyttää tuolta. Se ei vaan ole mahdollista!

Non-johnny'seista vakiosuosikit Miura ja Takeru. Heh, silmänruokaa, vaikka en niiden näyttelijänurasta hirveästi tiedäkään. Miuraakin olen nähnyt vain Bloody Mondayssa ja Gokusenissa. Oon vaan niin superlaiska kattomaan mitään sarjoja.

Pikku-Teppei. Ihana, vaikka onkin lyhyt ja lauluääni on kuin kuristetulla kissalla. Joo, tykkään silti kuunnella!

Maki Horikita on oikeasti yksi maailman kauneimmista naisista, ja Sho yksi parhaimmista miehistä (huom, miehistä), joten heitä on kiva nähdä kahdestaa. 

Ja jos en ole koskaan maininnut, niin Myojoa saa tutusta ja turvallisesta Tokyokanista. Uusi numero ilmestyy sinne suunnilleen 10. päivän aikaan ja kuukauden toisella viikolla. Hinta on n. 16-17€. Jossain kohti lehdet menivät todella nopeasti, joten itsekin pyrin aina puhelimella varaamaan lehden sen ilmestyessä, mutta nyt yleensä on vielä jäljellä edellisenkin kuukauden lehtiä. Uskallan siis patistaa muitakin ostamaan (ostakaa ostakaa!), sillä olen aika varma, että ehdin kyllä ostaa omani. Vuoden ajan lehteä on myyty, enkä ole vielä missannut yhtäkään, jee. 

Jos joku ei ole käynyt Tokyokanissa, niin kauppa sijaitsee Annankatu 24'ssa, eli Kampilta Marimekon viereisiltä ovilta vain suoraan eteenpäin. Niin kuin nettisivuilla sanotaan, niin saatavilla on suuret kasat japanilaista ruokaa, keittiötarvikkeita, yukatoja, lehtiä yms.