Johnny Johnny Johnny Johnny he's a regular boy
Johnny Johnny Johnny Johnny he's a regular boy
He's the best boy in the town
He's good at bowling, man
He's the best boy in the town
Yeah yeah yeah yeah yeah!
...sanoo Shonen Knife. Ei mitään tekemistä JE'n kanssa, mutta ilman tätä kirjaa en tietäisi mitään heistä tai monista muistakaan j-rockin nimistä.
Lainasin kuuluisan J-rock-kirjan kaveriltani muutama päivä sitten, ja sain sen luettua tänään. Kirjoittaja Josephine Yun ainakin kuvaili yhtyeiden musiikkia kiinnostavasti sekä kiinnostus japanilaiseen rockiin paistoi hyvin läpi. Parasta oli mielestäni alun pitkähkönpuoleinen Heikki Valkaman kirjoittama juttu ilmiöstä näin Suomessa, ja jopa Johnny's Jimusho oli mainittuna. Lähinnä vain siksi, että kirjoittaja halusi korostaa eroja aitojen muusikoiden sekä kaupallisten poppareiden välillä. Bändit sentään loivat itse musiikkinsa, sekä päättivät suurimmaksi osaksi asioistaan itse. Keskusteluja siitä, kummille kaikki musiikkimaailman arvostus kuuluu, rockareille vai poppareille, tuskin tulee koskaan loppumaan, joten parasta vain ingoorata. Idolien toimintaa, sekä "aitoja muusikoita" ei loppujen lopuksi voi millään tavalla verrata. Muusikot tekevät musiikkia, idolit showta, eikä kummassakaan ole mitään pahaa.
Kuunteli sitten j-rockia tai ei niin lukeminen ei siltikään haittaa. Hieman puuduttavaahan voi musiikilliset kuvaukset olla, mutta ainakaan itse en kadu sitä, että sain taas hieman lisää tietoa japanilaisesta musiikista. Kirja oli siis suomeksi, mutta varmasti on saatavilla myös englanninkielinenkin painos, sillä kirjoittaja itse on amerikkalainen.
Malice Mizer
Takui
Psycho le Cemu
LUNA SEA
L'Arc en Ciel
No comments:
Post a Comment