My story part 4.

Ja hups näin puolivuotta hurahti ja oon vasta nyt valmis jatkamaan kuivaa jupinaa ittestäni. Viimeksi jäätiin vuoden 06 lopulle ja lopullinen paraparakäänytys tapahtui jouluna, kun paketista paljastui Play it Again vol. 3 - kokoelmalevy. Jotenkin sinne oli päätynyt mukaan japanilainen eurobeatpoppisryhmä shanadoo ja heidän King Kong.

Muutamia viikkoja ennen oli juuri Anime-lehdessä näkynyt FinnParanoidsejen artikkeli paraparasta, joten biisin alussa japaninkielisen höpötyksen joukosta pisti sana "parapara" vähän korvaan. Youtubeen haku KING KONG, ja tulokseksi annettiin tunnetun Hinoi Teamin (Night of Fire, anyone? (Se missä Korikki todella aloitti tanssimaan paraparaa (kuten Seigi no Mikatan isosisko hänen käski tehdä))) versio samasta biisistä tanssimuuveineen.

Se oli menoa sitten, opettelin samalla kaikki mahdolliset muutkin Hinoin biisit ja kutosen joululoma meni lähes kokonaan tanssiessa. En itse suosittele kenellekään aloittelevalle paraajalle aloittaa tanssimista Hinoi Teamin kanssa, sillä sivustepin ei kuulu todellakaan olla noin leveä jnejnejnejnejej... Lopulta vikat puoli vuotta koristreeneissä meni enemmän parailuun kuin pelailuun. J-rockiin ihastuin lopulta An Cafen ja ayabien muodossa. Sitten tuli samalla Cyber shop, Morticia ja miniernuvaihe josta olen erittäin ylpeä. Mangaa oli vielä toistaiseksi pakko ostaa vähintään neljällä kympillä kuussa.

Oma hame, toppi, kaverin hame, kaverin huppari, kaverin mekko, kaverin huppari - Morticia

About kaikki muu mahdollinen - Cyber shop

Tässä kuva uudesta uljaasta ulkomuodostani (joka oli ehtaa lolitaa) Tampere Kupliilla maaliskuussa 2007. Kuva on revitty jostain päin nettiä, mutta varmuuden vuoksi kyklooppisoin seuralaiseni mikäli he eivät enää ole yhtä innokkaita jakamaan ernuaikaisia kuviaan. Samassa tapahtumassa tuli esille että ayabie oli tulossa Suomeen pitämään keikkaa Tavastialle. Pakko oli saada joku isukki järjestämään liput, ja lopulta 280507 oli ensimmäisen jiirukeikan vuoro. Mä olen puhunut keikasta aikaisemminkin, mutta voin vielä hieman lisäillä.

Ayabie oli silloin vielä niin ylivisual, onneksi nykyään he panostavat ulkonäköön huomattavasti vähemmän. Muistan että oltiin kaverin kanssa viimeiset jotka pääsivät nimmarijonoon, meidän jälkeemme kaikki käännytettiin jo pois. Valokuvasaalis jäi todella huonoksi, hyviä kuvia sain tasan yhden mutta nimmareiden ja kättelyiden jälkeen Anttilan turvamies tuli kysymään ollaanko faneja ja antoi meille nimmarikynät. Kiitettiin vartijaa antamalla pokkana halit. Itse sain basistin eli Intetsun kynän ja kaveri toisen kitaristin Yumehiton. Oltiin tosi jee ja tosi iloisia ja keikalla oli tosi jee vaikka mitään ei näkynyt mutta taisin rakastua silti (Y).

Love yourself!

Ne jotka sattuvat olemaan Facebook-listallani, pääsivät jo nauttimaan eilen KAT-TUNin uusimman sinkun Love yourself  ～君が嫌いな君が好き～ :in musavideosta. Videolinkkien laittaminen hieman kammostuttaa,  mutta otan riskin. Jaksoin sentään ottaa muutaman ilmeraiskatun pysäytyskuvan, joten koko postauksen pointti ei katoa, vaikka videot katoaisikin. Eli tässä Love Yourself, sekä THE D-MOTION, josta en edes tiennyt että sillekin tehtiin musiikkivideo. Omasta mielestäni muutenkin jännempi biisi kuin LY, vaikka musiikkivideo ei olekaan niin hieno.

Ja Love Yourself poistettiin. Onneksi oli ne screencapsit.

Harvinaisen hyvää matskua, vaikka KAT-TUN onkin Johnnys'-favorittieni häntäpäässä. Viime vuoden sinkut eivät erityisemmin iskeneet, mutta heti kun tyyli taipuu enemmän sille dancen ja popitusmusan puolelle, niin alkaa maistumaan. 

Pusuhuulitakki on varmasti tän vuoden tyylikkäimpiä popmaailman vaatekappaleita. Mulle yks, jooko? Ja Kame on muutenkin harvinaisen tyylikäs tässä videossa, ja jotenkin näiden kahden KAT-TUNin huomionkerääjien olemuksissa on tällä kertaa ihan älyttömän suuri kontrasti. Sillä siinä missä Kame yllätti mut positiivisesti, voin vaan ihmetellä miten Jin on päässyt noin sekopäiseen condikseen...

Lollaan hirveästi kun jotkut ihmiset sanovat, että ah Jin on niin hot ja söpö tässä musavideossa. Tai yleensä missään. Makuasiahan se on, jopa mä oon joskus ollut Jinin pauloissa ja se on kuulunut top 5 aviomieslistalle. Mut nyt Jin vaan on niin out of this world, se tärisee tolla videollakin kuin missä lie lääkehuuruissa. Mut sen soolobiisit on aina niin rautaa, A PAGE on myös lataamisen kuuntelemisen arvoinen.

Mutta Jinistä puheenollen, kiitos Landsin ja heidän Olympoksen, hänen naamansa löytyi myös maamme suurimmasta  Anime- ja Mangalehdestä. Joo, olen tilannut ANIMEa lähes alusta lähtien, enkä pysty lopettamaan sillä joskus sieltä todellakin löytyy jotain mielenkiintoista, kuten Jin. Skanneri olisi ihana, mutta tyytykää nyt kameralaatuun josta hädintuskin saa tekstiä selville (sen tosin voi klikata suuremmaksi). Eli ostakaa siis omanne jos halajatte parempaa laatua, hinta ei ole kuin kohtuuton 5,5€, (jolla siis Japanissa saisi vain kaksi 300 sivun lehteä).

Hyvät arvostelut siis. Pitäisi varmaan kuunnella koko levy läpi muutenkin kuin vain Bandage.