Musashi goes speksi

Vähää aikaa sittenhän kerroin lukeneeni Miyamoto Musashin ja kehuinki sitä täällä blogissani. Pari viikkoa sitten käydessäni teknillisellä korkeakoululla huomasin seinällä mainoksen Musashin teatteriversiosta mutta kiireessä en sitä kerennyt lainkaan tutkia. Tänään vahingossa törmäsin netissä Glorian sivuja tutkiessani samaan "Teekkarispeksin" näytelmään. Liput ovat kaikkiin pääkaupunkiseudun näytöksiin jo varattuina ja suurin osa näytöksistä jo oikeastaan näyteltykin.

Lisätietoja produktiosta löytyy täältä. Hienot asut ja henkilökuvaukset ja luultavasti tarina perustuu realistiseen Musashin elämään (toisin kuin itse luin epärealistisesta) sillä henkilöhahmoista puolet on itselleni aivan tuntemattomia. Ja tyylilajiksi ilmoitettiin speksi eli wikipedian mukaan "interraktiivista musiikki- ja tanssinumeroilla höystettyä opiskelijateatteria", ja vaikuttaisi aika mielenkiintoiselta. Nyt vain toivotaan että saisin lipun... Laitoin itseni silti jonotuslistalle mikäli peruutuspaikkoja tulee ja nyt harmittaakin että en aikaisemmin tätä huomannut!

Samuraitarinoita

Hassua kyllä, mutta luin juuri kirjan. Melkein kolme kuukautta se otti, mutta luettuna on! Ja vaikka en olisi sitä alussa uskonutkaan, niin tämä yli 1000 sivuinen järkäle oli selkeästi yksi vaikuttavimmista teoksista mitä olen koskaan lukenut ja pidin aivan valtavasti.

Vaikka kirjassa kuvailtiin Musashia isokokoiseksi, heivasin irroitettavat paperikannetkin lukemisen ajaksi piiloon, sillä omissa silmissäni halusin silti kuvitella kaikki päähenkilöt mielummin siloposkisiksi samuraipojiksi. Kannen pelottava karju olisi aiheuttanut itselleni lähinnä painajaisia.

Noinkin pitkää kertomusta on hankala tiivistää mitenkään, mutta se oli fiktiivinen elämänkerta Japanissa 1500-1600 lukujen taitteessa eläneestä ja eräästä kaikkien aikojen tunnetuimmasta samuraista nimeltä Miyamoto Musashi. Kuolemaa ja väkivaltaa oli paljon, mutta vastapainoksi paljon myös hellä tunteita sekä filosofiaa. Henkilöhahmoja oli niin paljon, että olisi ollut hyvä, jos olisin alusta lähtien kirjannut ylös kuka kukin on, sillä vanhat hahmotkin palasivat kehiin aina yllättävästi. Varsinkin naisten nimet olivat kieltämättä hieman kinkkisiä - Otsu, Osugi, Oko, Otsuru, Omitsu sekä paljon muitakin samankaltaisia joita en vain enää tahdo muistaa. Teksti oli erittäin selkeää ja mukaansa tempaavaa huolimatta siitä, että alkuperäinen teos oli kirjoitettu 1930-luvulla ja suomennettu 50 vuotta sen jälkeen, eli ei aivan uunituorekirja. Ja mikäli minä pystyn lukemaan tämän läpi, ja aidosti nauttia siitä niin voin sanoa että on aikamoinen saavutus kirjan kirjoittajalta - en ole aivan niitä parhaita lukijoita (lukuvauhti tälläkin kirjalla n. 25 sivua/tunti) huonon keskittymiskykyni vuoksi, ja ainoat kirjat mitä luen ovat joko koulukirjoja tai muita kuivia oopuksia eri kulttuureista yms. Tämänkin kirjan lainasin kaverin perheeltäni vain uteliaisuudesta, sillä halusin kalastaa lisää tietoa japanilaisesta kulttuurista. Ja sitähän se antoi, nimittäin loistavan historiantunnin. Itse kannatan tämän kirjan lukemista ja luultavasti myös ne 120 miljoonaa japanilaista joilta tämä kirja löytyy. Pitää vielä koluta kirjakaupat läpi, jos jostain saisin vielä omanikin.

Kaikesta huolimatta rakastan!

Youtube-laatuun en tyydy. Superhyvälaatuinen HD versio lagasi. Fanisivustoille, blogeille tai livejournaliin yms. meneminen olisi ollut uhkarohkeaa sillä en halua nähdä spoilereita, screencapseja tai mitää, ennen kuin näkisin Hitomi no Screenin musiikkivideon hyvälaatuisena ja tökkimättömänä VLCllä soitettuna.

Koska suunnitelmat harvemmin toimivat nirson mieleni mukaan (aiheuttaen hermoromahduksen!), niin sain haluamani vasta tanssitreenejeni jälkeen joissa kävin toteamassa, että niitä ei ole. 

Jos nyt kuitenkin satutte olemaan vähemmän laatufriikkejä, niin tässä on linkki youtube-versioon. Pelkään silti pahoin että tulee poistetuksi kuukauden sisään, mutta toivotaan parasta! Ja jos ei Hey!Say!JUMP tai muut JE'n pikkupenskat kiinnosta, niin kuvitelkaa sitten mielessänne millainen minä olin katsoessani tuota videota ensimmäisen kerran. En ehkä niin paha kuin katsoessani itku kurkussa niiden uusinta live DVD'tä, mutta melkopaha kuitenkin!

No voi paska, se poistettiin (=

Ja tottakai pistän kuvia itteäni eniten kiinnostavista kohtauksista, eli Daiki, Daiki ja kaksi muuta, Daiki ja neljä muuta, Daiki ja yhdeksän muuta sekä hakattu Yamada.

Video oli vähän juoneton, eikä kertonut oikein mistään. Muitutti oikeastaan yllättävän paljon edellistä sinkkua Mayonaka no Shadow boy siinä mielessä, että taas oli joku mystinen missio eikä edes tälläkään kertaa selvinnyt hakkasivatko ne nyt sen ihme ninjamörön. Näyttävää menoa ainakin, ja kaikkia näytettiin vaihteeksi sopivan paljon, ei ainoastaan muutamaa suosituinta. Jäin kyllä kaipaamaan myöskin niiden upeaa koreota tähän biisiin. Kai nyt tanssiminen käy hyvin taistelun lomassa? Sopivaan aikaan muuten päättivät tehdä jotain samurai-tyylistä, sillä olen juuri lukemassa kuuluisan Miyamoto Musashin fiktiivistä elämänkertaa ollen jo 850 sivun paremmalla puolella. Haluaisinpa muuten nähdä sen miehen ilmeen, kun näkisi tuon taistelun. Varmaan kuolisi nauruun kun kattoisi liian hienoksi laitettuja hiuksia (joille ei luonnollisesti käy mitään taistelun aikana), erittäin käytännöllistä sotavaatetusta tai miekkailutyyliä. Tähän tämä samuraikulttuuri on mennyt!

Huudatetaan nyt tätä biisiä kyllästymiseen asti, toivotaan hyvää myyntisaldoa, sillä mitä paremmin myy, sitä luultavammin saadaan pian lisää. Vaikka saatiinhan me nyt puolitoista vuotta odottaa MnSB:nkin jälkeen vaikka se myikin paremmin kuin mikään niistä kahdesta debuuttisinkun jälkeen imestyneestä.

 Ensi viikolla taas hieman duunia, jotta saisin maksettua pian ilmestyvät HSJ:n ja Junioreiden kalenterit, sekä LM.C'n uusimman albumin. Iiix, jännä tunne taas kun löytyy liikaa musiikillista ostettavaa!