Danke Schön

Varmaan eka kerta vuodenvaihteen jälkeen kun mulla on lomaa sekä koulusta että treeneistä, mikä kyllä tuntuu harvinaisen kivalta, vaikka mun olo ei ainakaan nyt ole mitenkään erityisen levännyt ja nukkunut. Vähän pelkään etten kauheesti ehikää rentoutua, koska huomennakin on esimerkiksi Annyeong!Party vitonen jossa tulee toivottavasti vietettyä mukava ilta. 

Katoin just ekaa kertaa läpi Jumpin uusimman sinkun (joka ei kyllä enää ole uusi) Arigatou:n musavideon Making Offin ja luukutin sitä musiikkivideotakin vähän enemmän. Aluks suoraan sanottuna olin sitä mieltä että biisi ja musiikkivideo molemmat olis ollut kiltisti sanottuna urpoja, mut pikkuhiljaa mä jälleen kerran alankin tykkäämään näistä. Varsinkin koreografia ja värimaailma on jotenkin mun silmää miellyttäviä, ja verrattuna Your Seediin tai muihin vanhempiin musavideoihin, niin tanssi ja sen yhdenaikaisuus on kehittynyt ihan hurjasti. Onneksi saan olla vielä hetken aikaa onnellinen ettei mun japanintaidot ole niin hyvät että tarttis ymmärtää sanotuksia. Onhan ne astetta paremmat kuin Rebecca Blackilla ja kansainväliset huudahdukset saattaakin japanilaiden korvissa kuulostaa hyvältä ja eksoottiselta, mut mun mielestä vaan tosi naiivilta ja kuivalta.

Eikä HSJ vieläkään näytä löytäneen mitään selkeetä musiikkityyliä. Pari viimesintä sinkkua oli kuitenkin persoonallisempaa romanttista iskelmäpoprockia mut nyt on näköjään taas siirrytty tälläseen ufopoppiin. Tavallaan mulle on ihan sama mitä ne tekee, musta on vaan kaikkein mielenkiintosta seurata mitä tälle poppoolle tapahtuu vuosien kuluessa. 

Vaikka justiin revinkin seiniltä pois kaikki julisteet paitsi ison Daikin ja GD:n, niin onhan Daiki&Co silti ulkoisesti täydellisimmän näköisiä olentoja mitä ikinä voi löytää. Saan sitäpaitsi loistavan tilaisuuden päivittää mun JE-tietoja tän jakson japaninkurssin esitelmässä. Pieni kertaus tulee ihan tarpeeseen, kun mä en oikeastaan edes tiedä onko Johnny Kitagawakaan enää hengissä.

Ja lopuks vielä haluun viel ilmottaa miten ihanii meijän koulun entiset japaninvaihtarit on. Musta on vaan aina niin ihanaa jos ihmiset tulee spontaanisti juttelemaa ja kertomaa omista kokemuksistaan ja auttamaan tässä epätietoisuudessa. ♥

Synttärisankaria ei naurata

Ei naurata ei, vaikka hiukset onkin molemmilla hienommat kuin silloin kun viimeksi nähtiin.

Asia alkaa olla aika huolestuttava jos Daikin synttäreitä ei muista kuin kännykän muistutuksen avulla. Onneksi se oli sentään säädetty jo eilisiltaan kello kuudeksi kun vuorokausi vaihtuu Japanissa, niin voin sanoa olevani ajoissa ainakin Suomen aikaan. Eli onnea täysi-ikäiselle! Mitään kakkubileitä ei tänä vuonna kuitenkaan ole tarjolla, sillä olen ilmaistyövoimana tästä viikonlopusta n. 30 tuntia ja siihen vielä treenit päälle, mut jospa jonkun donitsin ostaisi.

Eilen nukkumaan mennessä sain mukavan ylläyksen, kun joku oli taas piilottanut Yesasian paketin heti mun oven viereen josta sitä ei ainakaan huomaa. Siellä oli uusin HSJ-kalenteri sekä Arigaton Hongkong LE-versio. Mä en niihin ole vielä ehtinyt lainkaan tutustumaan, koska kello on nytkin 7 ja bussi lähtee vartin päästä, mä en niistä paljoa ehi kirjottamaankaan.

Kaksi kesää putkeen

Parissa viikossa oon ehtiny pistää lähes puolenvuoden suunnitelmat kokonaan uusiksi. Normaalitapauksessa olisin mitä luultavimmin jo tutustunut mun isäntäperheeseen ja kaupunkiin ja pian varmasti uuteen kouluunkin. Mut nyt makoilenkin mummini kämpässä kirjotellen blogiin ja kiroten sitä, että pitäis lukea bilsan kokeeseen. Lähtö siirty vähän pidemmälle kuin mä olisin uskonut, tai halunnut uskoa: eli ensi elokuulle! Eikun tekemään lukion kurssivalintoja ja lähettämään kesätyöpapereita.

Onneksi mun yli-ihanat kaverin päätti lohduttaa mua ostamalla maailman tarpeellisimman lahjan jotta en aivan masentuisi, eli ylisuuren vaaleanpunaisen Charmmy Kitty-suklaamunan. Sen sisällä oli ehdottomasti maailman tarpeellisin rannekoru jota tuun varmasti käyttämään ihan hirmuisesti.

Alkujärkytyksen jälkeen oikeestaan tää viivytys näyttääkin melkein positiiviselta jutulta. Mä muistan jossaan kohti ajatelleenikin, että miks ihmeessä en alunperinkään halunnut lähteä mielummin syksyllä, mutta kaipa mä olin niin malttamaton, että en mitenkään olisi jaksanut odottaa muutamaa kuukautta pidemmälle.

+ Pääsen esiintymään musikaaliporukkani sekä tanssikouluni kevätjuhliin

+Saan viettää kaksi kesää peräkkäin Suomessa. Kaverit! Loma! Fun!

+ Ehdin nähdä telkkarista Stagen

+ Saan nyt viettää sekä ystävänpäivän että white dayn Japanissa

+ Kuuman ja kostean ja homehtuneiden vaatteiden sijaan näenkin keväällä kirsikankukat

- Joudun nyt kesällä puoleksitoista viikoksi sisäoppilaitokseen toiselle puolelle Suomea suorittamaan pari lukiokurssia

+ mutta sekin voi olla kivaa

- Saatan missata Skenen (musikaalikoulutusohjelma) alkukesällä järjestettävät pääsykokeet, tai ainaan en ehdi herättämään ruostuneita tanssitaitoja.

- Tein hienon kalenterin jonka ajattelin ottaa mukaan Japaniin ja sen olisi ollut tarkoitus kestää koko vaihdon verran. Nyt joudun tekemään toisen!

- Valehtelin Daikille kun ilmoitin sille vuosi sitten, että hänen seuraavana syntymäpäivänä olisinkin Japanissa.

Plussat menee vakavuusasteellaan aika reippaasti miinusten ohi, vaikka toki mua silti ärsyttää matkan siirtyminen.

Ja oon nolo, mä huomasin vasta nyt, että Hey!Say!JUMPilta on ilmestynyt uusi sinkku tammikuussa. Kyllä mä oon yrittänyt säännöllisen epäsäännöllisesti tarkistella onko niiltä tullut mitään uutta, mut toi on mennyt todella pahasti multa ohi. Tilasin nyt yhen version siitä sinkusta ja uuden kalenterin vaikka olis näköjään ostettavissa Summary 2010 ja Big Bangiakin. Mä oon kyllä niin vakavastiotettava fanityttö.

Pari viikkoa sitten olin viettämässä aikaa vähän taas erilaisen musiikin parissa, eli My Chemical Romancen. Mähän olin niiden fanityttö kaksitoistavuotiaana, samaan aikaan kun olin ernuimmillani. Aika ernua porukkaa oli nytkin suurin osa yleisöstä, vaikka emojen ja ernujen kultakausi on (onneksi) jo ohitse. Ihan kiva kaikka, ja vaikka tätä biisiä ei siellä esitettykään niin pistän sen tähän täytteeksi kun sopii niin hyvin teemaankin.

Lähtö olisi 30. päivä - vai onko?

Mulla on nyt hyvin pitkä tauko takana, niinkuin sivupalkistakin huomaa, vaikka asiaa olisikin ollut kerrottavana enemmän kuin sitä ikinä olisi ollut mahdollista kirjoittaa ylös. Paljon kaikkea arkipäiväistä kivaa, musiikkia vaatteita ja uutisbongauksia, vaihtarisäätöä, viisumipapereita, jännitystä, pieniä vastoinkäymisiä...ja iso vastoinkäyminen. Vaikka nyt pitkään olenkin selvinnyt ilman kirjoittamista ja blogia, niin tässä tilanteessa tarvitaan jotain ajatusten selventäjää, ja blogi sopii siihen paremmin kuin äikän essee.

Tuskin tarvitsee kenellekään kovin pitkästi selittää mitä on meneillään Japanissa tällä hetkellä. Mullekin tieto tuli oikeastaan todella hitaasti, vasta puoli seiskan aikaa illalla vaikka ekaa kertaa maanjäristyksestä ja tsunamista ilmoitettiinkin tiedotusvälineissä kai jo 8 aikaan aamulla. Mä en oikein tajua miten se on edes mahdollista mun koulussa, jossa yleensä ollaan asioista aika hyvin perillä ja kukaan, edes japanin ryhmästäkään ei puhunut asiasta. Toisaalta japanin opettaja ei koskaan saapunut tunnille, en tiedä johtuiko se siitä, että tunnin ajankohtaa oli lyhyellä varoitusajalla muutettu, vai siitä että oli taas pikkasen parempaakin ajateltavaa.

Kuva HS.fi

Nyt kun on koko illan ja yön ja aamun seuraillut asiaa, niin mulla on suhtautumiset muuttunut tässä vuorokauden aikana muutamaan otteeseen. Eilen iltapäivällä sain soiton isältäni joka kertoi lyhyesti tapahtuneesta. Sillon en vielä osannut oikeastaan järkyttyä vielä kovin pahasti vaikka kuulinkin että kyseessä on maan historian pahin maanjäristys. Illalla saikin katsoa järkyttäviä uutisvideoita, mutta vaikka itärannikolla tuhot ovat valtavat, inhimilliset tuhot olivat suhteessa vuoden 2004 tuhoihin vielä pienet. Ajattelin, että tää sulkee luultavasti ainoastaan pois sen mahdollisuuden että majoitus olisi idässä. Tänä aamuna kuitenkin on saanut pelätä pahinta tuon ydinonnettomuuden jälkeen, sillä sen vaikutukset tulevat näkymään vähän laajeminkin kuin vain itärannikolla, vaikka toistaisesti ihmisiä onkin evakuoitu vain 20 kilometrin säteellä. Ulkoministeriön antaman kehoituksen mukaan Japaniin ei kannata mennä. Nyt pitää vain odottaa maanantaihin kunnes soitan EF:fän toimistolle ja kysyn miten he toimivat. Mikä on tilanne kahden ja puolen viikon päästä? Mitkä ovat vaikutukset länsirannikolla? Saanko aivosyövän jos vietän maassa 10 kk? Onko se silti sen arvoista?

Ni hao ma? Wo hen hao.

Koulumme surkeiden luusereiden vuoksi jotka on epäonnistuneet kokeissaan ja joutuivat eilen iltapäivällä uusintoihin, siirrettiin eilinen olevat kiinantuntini reilusti perjantaille. Siis kiinantunti. Tavallisesti mulla päättyisi koulu jo yhdeltä, mutta tänään jouduin olemaan kolme tuntia ylimääräistä. No mikäs olisikaan parempi tapa viettää vapaa-aikaansa kun istuskellen koululla. Huomennakin saan herätä aikaisin koska luvassa on taas koulua vaikka onkin lauantai. 

Tällä hetkellä olen vielä melkoisen innoissani uuden kielen aloittamisesta vaikka aikaisemmissakin olisi vielä tekemistä. Olen ollut nyt yhteensä neljällä parituntisella oppitunnilla eikä vieläkään ole iskenyt ahdistus tai epätoivo. Vaikka tuollakin pistetään ihmiset puhumaan ja nolaamaan itsensä taidottomuudellaan, ainakaan vielä tunnit eivät ole lähestään yhtä vastenmielisiä kuin japanintunnit. Ehkä se johtuu alkuviehätyksestä, tai ihanasta opettajasta, tai että olen itse vielä kohtuullisesti kärryillä eikä kukaan muukaan ole täydellinen tai sitten jostain muusta. 

Jotain hyötyä japaninkielentaustasta kiinan opiskelusta on tähän mennessä ollut, sillä useilla kanjeilla on sama tai samankailtainen merkitys vaikka lukutapa eroaisikin. Toisaalta paljoa muita yhtäläisyyksiä ei sitten muuten olekaan. Varsinkin hankaluuksia aiheuttaa lausuminen, sillä esimerkiksi tavu ma voi tarkoittaa esimerkiksi äitiä, hevosta, hamppua, kiroilemista ja kymmeniä muita asioita riippuen sävelkorkeudesta ja tietysti lauseyhteydestä. Ja erilaisia s-kirjaimen kuuloisia kirjaimia on 9 eli z, c, s, zh, ch, sh, j, q ja x enkä itse kuule niissä lähes mitään eroja. Opetus on muutenkin järjestetty englanniksi, joten pientä lisähaastetta siitäkin. Muutakin ennenkokematonta on opettajan mukanaan tuoma kasa erilaisia julisteita joissa on lueteltuna kirjaimia ja numeroita ja sun muuta sälää joita luultavimmin opetetaan ala-asteikäisille. Mielenkiintoisia niistä tekee se, että kun niitä tökkii eräänlaisella taikasauvalla, niin eräästä pienestä laatikosta kuuluu sopiva äänne, sana tai vaikka kansanlaulu. Yhtä luovaa opetusta voisi olla muissakin aineissa minun puolesta.

Ja hyvää Halloweenia! En ihan tiedä tarkalleen minä päivänä se oikein virallisesti on, mutta meidän koulunkin kattoon hirtetystä ukosta, jonka sydämmeen oli tungettu Maol, päätellen se on hyvinkin pian.

For relaxing times

Tosi huolestuttavaa ettei ole aikaa pysähtyä blogin ääreen muutakun ainoastaan silloin kun kuumeen tai vastaavan kourissa. Mutta niikun aikasemminkin sanoin, niin jos et ite suostu pitää vapaata niin kroppa pakottaa, hyvänä esimerkkinä minä, joka ei koskaan ennen ollut kipeenä mut nyt jo toista kertaa parin kuukauden sisällä. Ja olin aatellun tänään juhlistaa japanintuntivapaata keskiviikkoa menemällä ylimääräisille broadway- ja showtunneille mutta eih. Pakko juhlistaa muulla tavoin, kuten kattomalla vaikka Mr. Brain loppuun...

Jos jollaan muullakin on ongelmia ittensä viihdyttämisen kanssa vaikka näin syyslomalla, niin voin suositella ajan vieteeksi vaikkapa leffaa nimeltä Lost in Translation.

Sain kyseisen leffan lainaksi enoltani joka itsekin on mieltynyt japanilaiseen kulttuuriin ja kertoikin kiinnostuksensa lähteneen tästä leffasta. Leffan pohjalta saa Japanista hyvinkin monipuolisen kuvan, sekä hulluttelevan ja erikoisen että hyvin kohteliaan ja ystävällisen. Suosikkikohtauksiini kuuluvatkin mm. päähenkilön Bobin televisiovierailu paikalliseen puheohjelmaan (trailerin 0:26-), jossa sateenkaaren väreihin pukeutunut juontaja saa räväkyydellään vieraansa hyvin vaivautuneeksi. Kuitenkaan elokuvassa ei liikaa korosteta Japania kimaltavana sarjakuvamaana, vaan juuri sopivasti luomaan vain kontrastia länsimaisen ja aasialaisen kulttuurin välille. Elokuvan tempo on alusta lähtien hyvin rauhallinen, mutta tässä on taas hyvä esimerkki siitä, että hyvällä näyttelemisellä voidaan pitää katsoja kiinnostuneena ilman jatkuvia ampumis/sänkykohtauksia. Jo leffan voittama Oscar ja loistoarvostelut kertovat siitä että tätä voi suositella melkein jokaiselle.

Shake it up or not

Tällä hetkelläkin fiilikset on aika yllämainitut. Kaikentietävänä nerona mikään ei voi olla turhauttavampaa kuin yrittää opiskella jotain aihetta josta ei oikeasti tajua paskaakaan. Ja se kuinka huomaa että murtaa toisen korkeat odotukset ja kuinka pinna alkaa pikkuhiljaa kiristyä opettajalla. Se ei kieltämättä ole myöskään kaikkein motivoivinta. En mä tahalleen ole se pelle tunneilla joka leikkii idioottia. Muutenkin henkinen blondius on kaikkea muuta kuin suloista. Harmi vaan että tossa kurssin ryhmässä on mukana se ihan minimi, 5 henkeä, eli jos lopetan niin luultavasti koko ryhmä lopettaa. Eli ei tässä sitten kasata lainkaan paineta.

Vaikka päivä alkoikin ihanan rentoillen Muumejen parissa niin sääli että se lopulta loppu siihen että marssin draamakuningattarena himaan pillittäen kuin viisvuotias pentu. Ekaa kertaa olisin melkein valmis vaihtamaan mun lentolipun Japaniin siihen kymppitonniin joka siitä on maksettu. Ja pitäisköhän sitä vielä ottaa kemiankirjat esille ja vähän treenata huomista koetakin varten? Ehkä sensijaan huudatan vielä hetken naapureiltakin tärykalvot hajalle Sujun Shake it up!:illa