Shake it up or not

Tällä hetkelläkin fiilikset on aika yllämainitut. Kaikentietävänä nerona mikään ei voi olla turhauttavampaa kuin yrittää opiskella jotain aihetta josta ei oikeasti tajua paskaakaan. Ja se kuinka huomaa että murtaa toisen korkeat odotukset ja kuinka pinna alkaa pikkuhiljaa kiristyä opettajalla. Se ei kieltämättä ole myöskään kaikkein motivoivinta. En mä tahalleen ole se pelle tunneilla joka leikkii idioottia. Muutenkin henkinen blondius on kaikkea muuta kuin suloista. Harmi vaan että tossa kurssin ryhmässä on mukana se ihan minimi, 5 henkeä, eli jos lopetan niin luultavasti koko ryhmä lopettaa. Eli ei tässä sitten kasata lainkaan paineta.

Vaikka päivä alkoikin ihanan rentoillen Muumejen parissa niin sääli että se lopulta loppu siihen että marssin draamakuningattarena himaan pillittäen kuin viisvuotias pentu. Ekaa kertaa olisin melkein valmis vaihtamaan mun lentolipun Japaniin siihen kymppitonniin joka siitä on maksettu. Ja pitäisköhän sitä vielä ottaa kemiankirjat esille ja vähän treenata huomista koetakin varten? Ehkä sensijaan huudatan vielä hetken naapureiltakin tärykalvot hajalle Sujun Shake it up!:illa

Anonyymit koreafanit

Muistatte varmaan kuukauden takaisen postauksen Ressun lukion naistenhuoneen seinästä, jonne joku oli päättänyt julistaa omaa rakkauttaan Jae Jongiin. Muutaman viikon jälkeen sain itsestäni irti, kirjoitin viestille vastauksen ja nyt seinächatin suosio on räjähtänyt käsiin. Kaikkein jännintä on, että vaikka tää todistaakin k-pop-fanien olemassa olon, en tiedä vielä yhdenkään henkilöllisyyttä. The next Annyeong! : I'll be searching for you. Kysyn vaikka erikseen jokaisella bilettäjältä mitä koulua käy, muuten tää mysteeri jää vaivaamaan mua liiaksi. 

Muutenkin tunnun törmäävän korealaisuuteen kaikkialla, koulussakin tänään soitettiin jostain päin Yiruman River Flows in You-biisiä. Yirumaa on soitettu jopa kahdesti vanhan koulun pääsiäiskirkossakin, mutta varmaan suosioon on jollain tasolla saattanut edes pikkiriikkisen vaikuttaa Twilight-kytkös...

Tänään ihan tyynesti ajattelin marssia bussiin mahdollisimman nopeasti, mutta sitten tuli muuten taas pieni mutka matkaan kun bongasin friikkejä venaamassa D'esparsRayn keikalle ja löysin joukosta omat kaverinikin. Jono ei yltänyt kuin tokalle seinälle eikä liput edes olleet loppuun myydyt. Mutta taas loistava esimerkki miksi kannattaa käydä koulua Helsingin keskustassa, koskaan ei tiedä keihin tai mihin törmää. Vaikkei se välttämättä olekaan positiivinen asia.

Japanilaisuutta suomalaisittain

Näin itsekin "kansallisteatteriteininä" koen lähes velvollisuudeksi mainostaa nyt syksyllä pyörivää teosta Amijima. Teoksessa kerrotaan huoraan rakastuneesta perheen isästä, joka saa "suvun ja koko yhteisön sijoiltaan". Mukana on paljon japanilaista lehtisen mukaan teatteri-, tanssi-, sekä mitä tahansa muuta perinnettä. En siis itse vielä ole nähnyt kyseistä teosta, mutta lippu löytyy. Esitykset alkavat jo nyt loppukuussa ja lippuja on vielä jäljellä, eli jos kiinnostaa niin hopihopi... En mene tietenkään takeeseen esityksen laadusta, mutta koska itsekään en ole perehtynyt japanilaiseen teatteriin en voi sen tarkemmin arvostella edes esityksen jälkeen. Odottaisin silti ihan viihdyttävää teosta.

Melko koomista on myös, että viime keskiviikkona omassa kotikylässä pidettiin oikeat japanilaisinspiroituneet pippalot. Tänne rakennettiin keväällä useita siltarakennelmia, jotka jo itsekin yhdistin aasiainspiroituneiksi, mutta niistä massiivisimman vihkiminen käyttöön tapahtui vasta viime keskiviikkona. Paikalla oli kuulemma japanilaisia tanssiesityksiä sekä kirsikkaipuiden istutusta, mutta en mitenkään ehtinyt itse paikalle. Silti oon vähän skeptinen sen suhteen, että alueesta muodostuisi jotenkin harmooninen ja japanilaistunnelmainen, sillä sillat oli ehditty jo töhriä tussilla jopa ennen niiden vihkimistä. Vaikka kaiketi ne oli käyty jo hiomassa pois, sillä sillan palkeissa oli nyt niiden tilalla vain vaaleat lakattomat laikut. Sillasta muutenkin on muodostunut jo spurgujen vakioajanviettopaikka, ja sillan aidan raot soveltuvat mainiosti tyhjien tölkkien pidikkeiksi. Paikka on silti kaunein mitä lähialueilta voi mistään löytää, mutta kauniit ideatkaan eivät silti aina toimi.

Sälää

Nyt on yksi iso etappi ylitetty: vaihtarihakemukset on täysin purkissa! Sain juuri lähetettyä viimeiset kuvat (niitä alettiin jo kysellä sähköpostilla) joten nyt vain pitää odottaa että saan tietää, kelpaako ne. Profiilikuva ei kelvannut koska toinen silmä ei näkyny kunnolla... vaikka natsia ja byrokraattista koko hakutouhu on ollutkin.

Keskiviikkona alkoi taas muutenkin japanin opiskelu. Ei oo yhtään ollut sitä ikäväkään, ja heti ensimmäinen tehtävä mitä piti tehdä olikin kirjottaa muutama lause japaniksi. Kuulostaa tosi simppeliltä, mutta oikeesti meillä ei varmaan koskaan ole täytynyt - tai ainakaan en itse ole koskaan - kirjoittaa kokonaisia lauseita. Vähän punakynää mutta en mä ihan täysin urpo ollut. Musta muutenkin tuntuu että nyt saattais olla jopa motivaatiotakin opiskeluun kun lähtö lähestyy jo.

Ja hei NYC julkasee taas sinkun. Siis vaan NYC, Boysit on jo ihan näköjään mennyttä. Ja juuri kun sain ykkösristeilyn maksettua, eikä todellakaa vielä oo varaa siihen Jumpin keikkadeeveedeeseen vielä varmaan vuoteen. Lisäks 2NE1 julkaisi taas kanssa muutaman musavideon ja ainakin tää biisi on aika lailla äijämäisempi ja hiphopimpi kuin aikaisemmat. Varmaan mun street-tuntien ansiota että oon alkanu viehättymäänkin tälläsestä löllöhupparicollege-tyylisestä fiilistelystä. Kuulemma BIG BANG olis taustalla tanssimassa, mutta mitä iloa siitä on jos naamat ei näy.

Kaunis krapula

Viimeiset reilu puoli vuotta ollaan suunniteltu enon kanssa sushittelua, mutta saatiin se toteutettua vasta viime sunnuntaina. Päivä ja kellonaika ei ollut mikään paras, sillä niistäkin paikoista jotka edes olivat auki sunnuntaisin, suurinosa oli kiinni vielä alkuiltapäivästä. Espanpuiston ja Kauppatorin vierestä bongattiin mukava pieni ruokapaikka joka aukesi sentään kahdelta. Paikka oli  Sushi Togo, tilat olivat luonnollisesti pienet mutta hyvin siistit, ruoka oli hyvää eikä mitenkään hirmuisen kallistakaan. Kala on varmasti ainakin tuoretta, kun sijainti on niin lähellä Kauppatoria. Sen tuoreempaa on vaikea mistään saada.

Paikka löytyy siis heti läheltä rantaa Unioninkatu 24:sta...

...ihan Japanin suurlähetystön vierestä...

...Ja läheltä leipomo Eromangaa. Mä en ehkä välttämättä haluaisi että mun leipomo yhdistettäisiin eroottisiin sarjakuviin. Ja joo, kuvaan kadulla kuppiloita ja kylttejä.

Ja taas kunnon aiheeseen, vaikka oon aina himpun verran myöhässä julkaisujen suhteen niinkun oon monesti aikasemminki maininnu, mut eihän tää musiikkivideokaan oo kuin reilu pari viikkoa sitten ilmestyny. Mut nyt ei auttanut KoMEt eikä Youtuben subscribetkää vaan tajusin missanneeni jotaan vasta kun tarkistin oriconin listat ja bongasin BIG BANGin uudella sinkullaan. Pari miinusta tästä videosta: 1) Pillereitä 2) Ei tanssia?! Mut sitten voisinkin vastapainoks sanoa parituhatta plussaa jos vaan suinkin jaksaisin. Ja koreonkin voisin suunnitella ihan mielellään ite. Lyhyesti tiivistettynä tää video muistuttaa taas mua miks BB on ehdottomasti mun favourite mitä ainaki musiikkiin tulee.

from the first love issue

Think crisp Scandinavian fashion. Add a twist of Tokyo street style. Hello, Monki!

En tiedä kuinka moni on bongannut Monkin liikkeestä näitä pyöreitä pöllöjä jotka on nimetty japanilaisittain ja nauranut yksisilmäiselle Kyolle, mutta minä ainakin. Nyt Monki vielä myönsi lehdessänsä ottavansa inspiratiotaan Tokyon kaduilta joten alan jo epäillä jos Kyolla olisi ihan elävä esikuvakin.

Melko hurmaavia molemmat.