Näin itsekin "kansallisteatteriteininä" koen lähes velvollisuudeksi mainostaa nyt syksyllä pyörivää teosta Amijima. Teoksessa kerrotaan huoraan rakastuneesta perheen isästä, joka saa "suvun ja koko yhteisön sijoiltaan". Mukana on paljon japanilaista lehtisen mukaan teatteri-, tanssi-, sekä mitä tahansa muuta perinnettä. En siis itse vielä ole nähnyt kyseistä teosta, mutta lippu löytyy. Esitykset alkavat jo nyt loppukuussa ja lippuja on vielä jäljellä, eli jos kiinnostaa niin hopihopi... En mene tietenkään takeeseen esityksen laadusta, mutta koska itsekään en ole perehtynyt japanilaiseen teatteriin en voi sen tarkemmin arvostella edes esityksen jälkeen. Odottaisin silti ihan viihdyttävää teosta.
Melko koomista on myös, että viime keskiviikkona omassa kotikylässä pidettiin oikeat japanilaisinspiroituneet pippalot. Tänne rakennettiin keväällä useita siltarakennelmia, jotka jo itsekin yhdistin aasiainspiroituneiksi, mutta niistä massiivisimman vihkiminen käyttöön tapahtui vasta viime keskiviikkona. Paikalla oli kuulemma japanilaisia tanssiesityksiä sekä kirsikkaipuiden istutusta, mutta en mitenkään ehtinyt itse paikalle. Silti oon vähän skeptinen sen suhteen, että alueesta muodostuisi jotenkin harmooninen ja japanilaistunnelmainen, sillä sillat oli ehditty jo töhriä tussilla jopa ennen niiden vihkimistä. Vaikka kaiketi ne oli käyty jo hiomassa pois, sillä sillan palkeissa oli nyt niiden tilalla vain vaaleat lakattomat laikut. Sillasta muutenkin on muodostunut jo spurgujen vakioajanviettopaikka, ja sillan aidan raot soveltuvat mainiosti tyhjien tölkkien pidikkeiksi. Paikka on silti kaunein mitä lähialueilta voi mistään löytää, mutta kauniit ideatkaan eivät silti aina toimi.
No comments:
Post a Comment