Ni hao ma? Wo hen hao.

Koulumme surkeiden luusereiden vuoksi jotka on epäonnistuneet kokeissaan ja joutuivat eilen iltapäivällä uusintoihin, siirrettiin eilinen olevat kiinantuntini reilusti perjantaille. Siis kiinantunti. Tavallisesti mulla päättyisi koulu jo yhdeltä, mutta tänään jouduin olemaan kolme tuntia ylimääräistä. No mikäs olisikaan parempi tapa viettää vapaa-aikaansa kun istuskellen koululla. Huomennakin saan herätä aikaisin koska luvassa on taas koulua vaikka onkin lauantai. 

Tällä hetkellä olen vielä melkoisen innoissani uuden kielen aloittamisesta vaikka aikaisemmissakin olisi vielä tekemistä. Olen ollut nyt yhteensä neljällä parituntisella oppitunnilla eikä vieläkään ole iskenyt ahdistus tai epätoivo. Vaikka tuollakin pistetään ihmiset puhumaan ja nolaamaan itsensä taidottomuudellaan, ainakaan vielä tunnit eivät ole lähestään yhtä vastenmielisiä kuin japanintunnit. Ehkä se johtuu alkuviehätyksestä, tai ihanasta opettajasta, tai että olen itse vielä kohtuullisesti kärryillä eikä kukaan muukaan ole täydellinen tai sitten jostain muusta. 

Jotain hyötyä japaninkielentaustasta kiinan opiskelusta on tähän mennessä ollut, sillä useilla kanjeilla on sama tai samankailtainen merkitys vaikka lukutapa eroaisikin. Toisaalta paljoa muita yhtäläisyyksiä ei sitten muuten olekaan. Varsinkin hankaluuksia aiheuttaa lausuminen, sillä esimerkiksi tavu ma voi tarkoittaa esimerkiksi äitiä, hevosta, hamppua, kiroilemista ja kymmeniä muita asioita riippuen sävelkorkeudesta ja tietysti lauseyhteydestä. Ja erilaisia s-kirjaimen kuuloisia kirjaimia on 9 eli z, c, s, zh, ch, sh, j, q ja x enkä itse kuule niissä lähes mitään eroja. Opetus on muutenkin järjestetty englanniksi, joten pientä lisähaastetta siitäkin. Muutakin ennenkokematonta on opettajan mukanaan tuoma kasa erilaisia julisteita joissa on lueteltuna kirjaimia ja numeroita ja sun muuta sälää joita luultavimmin opetetaan ala-asteikäisille. Mielenkiintoisia niistä tekee se, että kun niitä tökkii eräänlaisella taikasauvalla, niin eräästä pienestä laatikosta kuuluu sopiva äänne, sana tai vaikka kansanlaulu. Yhtä luovaa opetusta voisi olla muissakin aineissa minun puolesta.

Ja hyvää Halloweenia! En ihan tiedä tarkalleen minä päivänä se oikein virallisesti on, mutta meidän koulunkin kattoon hirtetystä ukosta, jonka sydämmeen oli tungettu Maol, päätellen se on hyvinkin pian.

For relaxing times

Tosi huolestuttavaa ettei ole aikaa pysähtyä blogin ääreen muutakun ainoastaan silloin kun kuumeen tai vastaavan kourissa. Mutta niikun aikasemminkin sanoin, niin jos et ite suostu pitää vapaata niin kroppa pakottaa, hyvänä esimerkkinä minä, joka ei koskaan ennen ollut kipeenä mut nyt jo toista kertaa parin kuukauden sisällä. Ja olin aatellun tänään juhlistaa japanintuntivapaata keskiviikkoa menemällä ylimääräisille broadway- ja showtunneille mutta eih. Pakko juhlistaa muulla tavoin, kuten kattomalla vaikka Mr. Brain loppuun...

Jos jollaan muullakin on ongelmia ittensä viihdyttämisen kanssa vaikka näin syyslomalla, niin voin suositella ajan vieteeksi vaikkapa leffaa nimeltä Lost in Translation.

Sain kyseisen leffan lainaksi enoltani joka itsekin on mieltynyt japanilaiseen kulttuuriin ja kertoikin kiinnostuksensa lähteneen tästä leffasta. Leffan pohjalta saa Japanista hyvinkin monipuolisen kuvan, sekä hulluttelevan ja erikoisen että hyvin kohteliaan ja ystävällisen. Suosikkikohtauksiini kuuluvatkin mm. päähenkilön Bobin televisiovierailu paikalliseen puheohjelmaan (trailerin 0:26-), jossa sateenkaaren väreihin pukeutunut juontaja saa räväkyydellään vieraansa hyvin vaivautuneeksi. Kuitenkaan elokuvassa ei liikaa korosteta Japania kimaltavana sarjakuvamaana, vaan juuri sopivasti luomaan vain kontrastia länsimaisen ja aasialaisen kulttuurin välille. Elokuvan tempo on alusta lähtien hyvin rauhallinen, mutta tässä on taas hyvä esimerkki siitä, että hyvällä näyttelemisellä voidaan pitää katsoja kiinnostuneena ilman jatkuvia ampumis/sänkykohtauksia. Jo leffan voittama Oscar ja loistoarvostelut kertovat siitä että tätä voi suositella melkein jokaiselle.

Shake it up or not

Tällä hetkelläkin fiilikset on aika yllämainitut. Kaikentietävänä nerona mikään ei voi olla turhauttavampaa kuin yrittää opiskella jotain aihetta josta ei oikeasti tajua paskaakaan. Ja se kuinka huomaa että murtaa toisen korkeat odotukset ja kuinka pinna alkaa pikkuhiljaa kiristyä opettajalla. Se ei kieltämättä ole myöskään kaikkein motivoivinta. En mä tahalleen ole se pelle tunneilla joka leikkii idioottia. Muutenkin henkinen blondius on kaikkea muuta kuin suloista. Harmi vaan että tossa kurssin ryhmässä on mukana se ihan minimi, 5 henkeä, eli jos lopetan niin luultavasti koko ryhmä lopettaa. Eli ei tässä sitten kasata lainkaan paineta.

Vaikka päivä alkoikin ihanan rentoillen Muumejen parissa niin sääli että se lopulta loppu siihen että marssin draamakuningattarena himaan pillittäen kuin viisvuotias pentu. Ekaa kertaa olisin melkein valmis vaihtamaan mun lentolipun Japaniin siihen kymppitonniin joka siitä on maksettu. Ja pitäisköhän sitä vielä ottaa kemiankirjat esille ja vähän treenata huomista koetakin varten? Ehkä sensijaan huudatan vielä hetken naapureiltakin tärykalvot hajalle Sujun Shake it up!:illa

Anonyymit koreafanit

Muistatte varmaan kuukauden takaisen postauksen Ressun lukion naistenhuoneen seinästä, jonne joku oli päättänyt julistaa omaa rakkauttaan Jae Jongiin. Muutaman viikon jälkeen sain itsestäni irti, kirjoitin viestille vastauksen ja nyt seinächatin suosio on räjähtänyt käsiin. Kaikkein jännintä on, että vaikka tää todistaakin k-pop-fanien olemassa olon, en tiedä vielä yhdenkään henkilöllisyyttä. The next Annyeong! : I'll be searching for you. Kysyn vaikka erikseen jokaisella bilettäjältä mitä koulua käy, muuten tää mysteeri jää vaivaamaan mua liiaksi. 

Muutenkin tunnun törmäävän korealaisuuteen kaikkialla, koulussakin tänään soitettiin jostain päin Yiruman River Flows in You-biisiä. Yirumaa on soitettu jopa kahdesti vanhan koulun pääsiäiskirkossakin, mutta varmaan suosioon on jollain tasolla saattanut edes pikkiriikkisen vaikuttaa Twilight-kytkös...

Tänään ihan tyynesti ajattelin marssia bussiin mahdollisimman nopeasti, mutta sitten tuli muuten taas pieni mutka matkaan kun bongasin friikkejä venaamassa D'esparsRayn keikalle ja löysin joukosta omat kaverinikin. Jono ei yltänyt kuin tokalle seinälle eikä liput edes olleet loppuun myydyt. Mutta taas loistava esimerkki miksi kannattaa käydä koulua Helsingin keskustassa, koskaan ei tiedä keihin tai mihin törmää. Vaikkei se välttämättä olekaan positiivinen asia.

Japanilaisuutta suomalaisittain

Näin itsekin "kansallisteatteriteininä" koen lähes velvollisuudeksi mainostaa nyt syksyllä pyörivää teosta Amijima. Teoksessa kerrotaan huoraan rakastuneesta perheen isästä, joka saa "suvun ja koko yhteisön sijoiltaan". Mukana on paljon japanilaista lehtisen mukaan teatteri-, tanssi-, sekä mitä tahansa muuta perinnettä. En siis itse vielä ole nähnyt kyseistä teosta, mutta lippu löytyy. Esitykset alkavat jo nyt loppukuussa ja lippuja on vielä jäljellä, eli jos kiinnostaa niin hopihopi... En mene tietenkään takeeseen esityksen laadusta, mutta koska itsekään en ole perehtynyt japanilaiseen teatteriin en voi sen tarkemmin arvostella edes esityksen jälkeen. Odottaisin silti ihan viihdyttävää teosta.

Melko koomista on myös, että viime keskiviikkona omassa kotikylässä pidettiin oikeat japanilaisinspiroituneet pippalot. Tänne rakennettiin keväällä useita siltarakennelmia, jotka jo itsekin yhdistin aasiainspiroituneiksi, mutta niistä massiivisimman vihkiminen käyttöön tapahtui vasta viime keskiviikkona. Paikalla oli kuulemma japanilaisia tanssiesityksiä sekä kirsikkaipuiden istutusta, mutta en mitenkään ehtinyt itse paikalle. Silti oon vähän skeptinen sen suhteen, että alueesta muodostuisi jotenkin harmooninen ja japanilaistunnelmainen, sillä sillat oli ehditty jo töhriä tussilla jopa ennen niiden vihkimistä. Vaikka kaiketi ne oli käyty jo hiomassa pois, sillä sillan palkeissa oli nyt niiden tilalla vain vaaleat lakattomat laikut. Sillasta muutenkin on muodostunut jo spurgujen vakioajanviettopaikka, ja sillan aidan raot soveltuvat mainiosti tyhjien tölkkien pidikkeiksi. Paikka on silti kaunein mitä lähialueilta voi mistään löytää, mutta kauniit ideatkaan eivät silti aina toimi.

Sälää

Nyt on yksi iso etappi ylitetty: vaihtarihakemukset on täysin purkissa! Sain juuri lähetettyä viimeiset kuvat (niitä alettiin jo kysellä sähköpostilla) joten nyt vain pitää odottaa että saan tietää, kelpaako ne. Profiilikuva ei kelvannut koska toinen silmä ei näkyny kunnolla... vaikka natsia ja byrokraattista koko hakutouhu on ollutkin.

Keskiviikkona alkoi taas muutenkin japanin opiskelu. Ei oo yhtään ollut sitä ikäväkään, ja heti ensimmäinen tehtävä mitä piti tehdä olikin kirjottaa muutama lause japaniksi. Kuulostaa tosi simppeliltä, mutta oikeesti meillä ei varmaan koskaan ole täytynyt - tai ainakaan en itse ole koskaan - kirjoittaa kokonaisia lauseita. Vähän punakynää mutta en mä ihan täysin urpo ollut. Musta muutenkin tuntuu että nyt saattais olla jopa motivaatiotakin opiskeluun kun lähtö lähestyy jo.

Ja hei NYC julkasee taas sinkun. Siis vaan NYC, Boysit on jo ihan näköjään mennyttä. Ja juuri kun sain ykkösristeilyn maksettua, eikä todellakaa vielä oo varaa siihen Jumpin keikkadeeveedeeseen vielä varmaan vuoteen. Lisäks 2NE1 julkaisi taas kanssa muutaman musavideon ja ainakin tää biisi on aika lailla äijämäisempi ja hiphopimpi kuin aikaisemmat. Varmaan mun street-tuntien ansiota että oon alkanu viehättymäänkin tälläsestä löllöhupparicollege-tyylisestä fiilistelystä. Kuulemma BIG BANG olis taustalla tanssimassa, mutta mitä iloa siitä on jos naamat ei näy.

Kaunis krapula

Viimeiset reilu puoli vuotta ollaan suunniteltu enon kanssa sushittelua, mutta saatiin se toteutettua vasta viime sunnuntaina. Päivä ja kellonaika ei ollut mikään paras, sillä niistäkin paikoista jotka edes olivat auki sunnuntaisin, suurinosa oli kiinni vielä alkuiltapäivästä. Espanpuiston ja Kauppatorin vierestä bongattiin mukava pieni ruokapaikka joka aukesi sentään kahdelta. Paikka oli  Sushi Togo, tilat olivat luonnollisesti pienet mutta hyvin siistit, ruoka oli hyvää eikä mitenkään hirmuisen kallistakaan. Kala on varmasti ainakin tuoretta, kun sijainti on niin lähellä Kauppatoria. Sen tuoreempaa on vaikea mistään saada.

Paikka löytyy siis heti läheltä rantaa Unioninkatu 24:sta...

...ihan Japanin suurlähetystön vierestä...

...Ja läheltä leipomo Eromangaa. Mä en ehkä välttämättä haluaisi että mun leipomo yhdistettäisiin eroottisiin sarjakuviin. Ja joo, kuvaan kadulla kuppiloita ja kylttejä.

Ja taas kunnon aiheeseen, vaikka oon aina himpun verran myöhässä julkaisujen suhteen niinkun oon monesti aikasemminki maininnu, mut eihän tää musiikkivideokaan oo kuin reilu pari viikkoa sitten ilmestyny. Mut nyt ei auttanut KoMEt eikä Youtuben subscribetkää vaan tajusin missanneeni jotaan vasta kun tarkistin oriconin listat ja bongasin BIG BANGin uudella sinkullaan. Pari miinusta tästä videosta: 1) Pillereitä 2) Ei tanssia?! Mut sitten voisinkin vastapainoks sanoa parituhatta plussaa jos vaan suinkin jaksaisin. Ja koreonkin voisin suunnitella ihan mielellään ite. Lyhyesti tiivistettynä tää video muistuttaa taas mua miks BB on ehdottomasti mun favourite mitä ainaki musiikkiin tulee.

from the first love issue

Think crisp Scandinavian fashion. Add a twist of Tokyo street style. Hello, Monki!

En tiedä kuinka moni on bongannut Monkin liikkeestä näitä pyöreitä pöllöjä jotka on nimetty japanilaisittain ja nauranut yksisilmäiselle Kyolle, mutta minä ainakin. Nyt Monki vielä myönsi lehdessänsä ottavansa inspiratiotaan Tokyon kaduilta joten alan jo epäillä jos Kyolla olisi ihan elävä esikuvakin.

Melko hurmaavia molemmat.

Ja må han leva

Hyvää syntymäpäivää, happy birthday,  お誕生日おめでとうございます, 생일 축하, срећан рођендан, สุขสันต์วันเกิด, 生日快乐 (ja jotain sinnepäin), mr. Pium, syntymäpäivänne johdosta!

(Japanese) NEWS- Happy Birthday

Watch News - Happy Birthday subbed in Entertainment  |  View More Free Videos Online at Veoh.com

(Thai) Golf-Mike - Happy Birthday (translation)

(Korean) Kwon Jin Won - Happy Birthday for you

Katsotaan, saatan jatkaa listaa kun seuraavat tulee täysi-ikäisiksi. Toivottavasti se ei ole pian.

Onko Muumeilla päät paikoillaan

Youtube teki palveluksen ja tarjosi uutta Taeyangia, koska ilman "subscribe"-toimintoa löytäisin uudet musavideot vasta puolen vuoden jälkeen. Melko ristiriitasta, että kaikesta huolimatta oon varmasti maailman laiskin seuraamaan minkään sortin musiikillisia infosivuja, tai ainakaan painamaan mitään mieleeni. Koska mua ei enää kiinnosta sellanen, mielummin odotan että näkemisen arvoiset asiat itse tulee mun luokse tekemättä mitään...

Kuitenkin Taeyang on vieläkin vanha kunnon Taeyang ja tarjoaa paljon öljyisiä rintalihaksiaan, jotka sopivat paremmin kuin mikään kauniiseen Prinsessa Ruusunen/Romeo & Juliet-tarinaan. En lämmennyt ainakaan ihan välittömästi, mutta koskaan niin ei ole ennenkään käynyt Taeyangin kohdalla jos ei oteta mukaan Wedding Dressia. Koska se vain nyt on the Wedding Dress.

Luovalla aasinsiltojen käytöllä siirryn aiheeseen jonka vuoksi jouduin tänään astelemaan nolona kaupan kassalle. Tavallisesti päivän ostoksiini ei kuulu vanulaput, purkki säilykepersikoita sekä uusin Me Naiset-lehti. Ylpeän teinin ei pitäisi normaalisti kajota naisten lehtiin (cosmopolitania lukuunottamatta), mutta nyt oli pakko tehdä poikkeus kun näin kannessa yhden aiheista:

Olen kuullut näistä muumihäistä mutta kuolin silti lukiessani otsikon. Pitäisikö Pupsustania perustaa Naantalin kohdalle jotta voisin halvalla pitää itselleni muumihäät n. 100 kertaa?

Reportaasissa seurattiin Narita Akemin ja Tamura Shunin satuhäitä Muumimaailmassa sekä kerrottiin taustoja sekä muumimaavihkimisestä sekä japanilaisista avioliittoperinteistä. Tähänastisista n. 40 aviparista kaikki ovat olleet japanilaisia, koska japanilaisethan ovat hulluja kun jaksavat vielä aikuisinakin hullaantua satuhahmoihin. Vaikka mitä siihen voikaan kommentoida ihminen, joka kuuluu suofutiksen, saunomisen ja saappaanheiton kansaan.

"Tamura Shunin suosikki on Haisuli. Tämä oli mukana Muumihäissä nyt ensimmäistä kertaa. Kukaan muu ei ole halunnut ilkimystä häihinsä kutsua"

"Muumihäissä tanssitaan animaatiosarjasta tuttujen lastenlaulujen tahtiin"

"'Odottakaa, soitan, että muumeilla on päät paikoillaan'"

"Muumipeikko on miehekäs ja hyväsydäminen"

"Muumimamma on innoissaan hosua käsilaukullaan kuoharit nurin"

Lisää supersöpöjä kuvia on MeNaiset.fi-sivulla ja tietysti lehdessä jonka saa nyt oikein erikoishalpaan hintaankin kolmella eurolla.

Sitten vain syömään nuudeleita pupupuikoilla muumikupista ja tekemään kahden päivän läksyjä. Sillä tänään vietin ylimääräisen päivän kotona yllättävän flunssan vuoksi. Jos et itse suostu pitämään vapaapäiviä, kroppa pakottaa. Näin sen ehkä kuuluukin olla. Muuten en koskaan ehtisi päivittämään blogia.

Hvala na Podrsci!

Vihdoin on edes vähän aikaa kirjoittaa jotain koska suurin osa ajasta on mennyt koulussa ja harkoissa ja jossain ihan muualla kuin koneella. Mikä oikeastaan on melko loistavakin juttu. Uuteen kouluun oon jokatapauksessa kotiutunut tosi hyvin, väestö on paljon värikkäämpää kuin edellisellä vammasella ylä-asteella ja on tullut bongattua jopa omg, lolita...sekä JaeJoong!

Tässä oli pakosti jotain kohtalon johdattelua mukana kun tavattiin heti ensimmäisenä päivänä naistenhuoneessa. Huonon  nimi- ja kasvomuistin vuoksi piti jälkikäteen selvittää vähän herran taustoja, ja niinkuin ounastelinkin kyseessä taisi olla tämä kuuma mies DBSK:sta. Ei sitä vielä tiedä keitä kaikkia tuun tapaamaan kunhan vähän tutustun meidän kouluun paremmin, varsinkaan kun en selkeästi ole ainoa korealaisiin miehiin suuntautunut.

Kouluun ja tanssivaksi purkkapoppariksi kehittymiseen menevää aikaa voisin luonnehtia valtavaksi jo sanomalla että en ehtinyt koko viikolla edes hakea postista Milanin levyä. Tänään kuitenkin sain itteni raahattua postiin ja noudin paketin. Levyn kannet on hämmentävän laaduttomat, aikalailla koti-DVD pakkausten tasoa ja niissä oli jopa halkeama jonka näppäränä korjasin liimalla. Jotenkin tuntuisi uskomattomalta, että serbialainen aito CD olisi laaduttomampi kuin thaimaalaiset piraatti-Golf-Mike-albumit. Mutta jokatapauksessa Milan sekä kuulostaa että näyttää kivalta eikä haittaa vaikka kansissa olisi miljoona naarmua ja halkeamaa. Kauppa oli DVDzona kuten viimeksikin mainitsin ja paketilla meni n. puolitoista viikkoa saapua.

Sitten kun oon oppinut sujuvasti enkkua, ruotsia, japania, koreaa ja kiinaa (jonka opiskelun aloitan seuraavassa jaksossa!) niin sitten on vuorossa se serbia. Eli sitten seuraavassa elämässä.

Feels like insomnia

Jos pitäisi jotenkin kuvailla tän hetkisiä fiiliksia neljässä minuutissa, voisin yhtä hyvin soittaa ylläolevan biisin ja se kertoiskin jo kaiken mahollisen. Varsinkin tämä unettomuusteema, nimittäin mutamasta epäonnistuneesta yrityksestä huolimatta tänään vihdoin onnistuin kampeamaan itteni ylös seittemältä ilman sammumista uudelleen. Enkä mä valvonut kuin kolmeen/neljään, koska pää kävi ylikierroksilla erinäisistä syistä. Huomenna on parasta mennä paremmin, koska yritän herätä jo kuudelta ja pitäisi vielä edustaakin toisin kuin tänään. Koulu olisi muuten ihan kiva mutta elämäntapayökukkujalle ei.

Oottakaas, käyn kampaajalla tässä välissä.


Noni. Mutta ette ikinä arvaa...Hvala, vaša uplata je primljena.
Kada paket bude poslat dobićete od nas još jedno obaveštenje! Eli G-translaten sanoin "Kiitos, maksu vastaanotettu. Kun pakettisi on lähetetty meiltä saat uuden ilmoituksen". Ettekä varmaan koskaan arvaa mitä on tulossa? No Milan Stankovicin Solo! Tosi eksoottista yrittää asioida serbiankielisellä sivustolla pelkän Googlen kääntäjän avulla. Onneksi levy maksoi postikuluineen DVD Zonasta vaan vaivaiset ~12€, koska muuten olisin aivan köyhä nyt kun HSJ:kin julkaisee uuden livedvd:n. Sillä jäihän mulle onneksi 78 senttiä tilille. Ei sitten parempaan saumaan päättäneet sitä julkaista.

Gaialize yourself

Jos kukaan muu kärsii kesätylsyydestä niin sen voi aina hoitaa niin kuin minä. Vaikka kohtahan me kaikki ollaankin jo palattu onnelliseen arkeen. Joka tulee kyllä tappamaan mut hengiltä, ihan vain tiedoksi niille jotka joskus sattuisivat kaipaamaan multa vapaa-aikaa. Kyllä mä haluaisin aikaa kavereille, mutta vähän tuntuu että sitä ei taida paljoa jäädä, kuten ei myöskään blogille kuten juuri äsken tajusin... Pakko opetella sitten vain venyttämään vuorokautta. Mutta kesätylsyyteen, tai mihin tahansa tylsyyteen tai siihen että "yhyy kukaan ei haluu kuunnella kun puhun G-D'stä" auttaa mikäs muukaan kuin Gaia Online. Kukapa ei rakastaisi nettisivuja joilla on viettänyt aikaansa ala-asteikäisenä, varsinkaan niitä joista löytyy kiltoja mm. kaikille HSJ faneille! Kukapa ei myöskään haluaisi käyttää iltaansa osallistuen keskusteluihin kuten: "mitä tekisin jos tapaisit yhtäkkiä suosikkijäsenesi?", "HSJ- anime look-a-likes!", "Korean Chinen Yuuri!". Okei, paikka on oikeesti kuollut enkä mäkään ole jaksanut puhua ulkomaisille faneille lähes lainkaan sitten viime kesän. Parasta on kuitenkin oma ihana persoonallinen Gaiaheebo, jonka voi stailata tasan niin itsensä näköiseksi kuin ikinä haluaa. 

Tai jos oma naama tuntuu liian tylsältä voi tietysti ottaa vapaat kädet...

Vaikkakin epäilen hyvin vahvasti sortuuko kukaan muu koskaan ikinä mihinkään yhtä turhanpäiväseen kun minä. Varsinkin pikkutunneilla huomaa viettävänsä vieläkin aikaa kaikenmaailman omegleissa juttelemassa flirttaileville naistennälkäisille intialaisille vaikka voisi ihan hyvin käyttää ajan paremmin ihan vain nukkumalla. Tänään tuli myös sähköpostia NeoPetsistä sillä he uhkasivat poistaa tunnukseni mikäli en ilmaantuisi paikalle. Noh, tiedänpähän mitä puuhailen seuraavan yön...

Ja kuvittelisi että synttäreiden unohtaminen ei ole mahdollista mikäli kalenteriin on laitettu päivän kohdalle merkintä sekä kuvalla että nimellä varustettuna ja kalenteria tutkii n. 10 kertaa päivässä. Silti kaikki on mahdollista ja asia jäi tajuamatta ennen kuin muut bloggaajat asiasta huomauttelivat. Siis onnea Yuto, olet nyt neito kukkeimmillaan.

Hiuksenhienosti kateellinen

Hänen korkeutensa arvon tuleva Pupsustanian prinsessa A.Koira ensimmäinen on saapunut tervehtimään alamaisiaan. Valtion perustamisen voidaan odoittaa tapahtuvan lähivuosina, sillä prinsessa on suuresti vaikuttunut Helsingin Sanomien artikkelista, jossa luoteltiin muita mahtavia mikrovaltioita. Mikäli Britteihinkin on onnistuttu perustamaan valtio Hay-on-Wye, jonka pääministeri ainakin aikoinaan oli hevonen, ei ole mikään mahdottomuus että tulevaisuudessa Suomessakin olisi valtio, jonka pääministerinä toimisikin kameli, ja valtion sisällä olisi toinen valtio, joka on peitetty kuvulla ja jonne on hankittu 100 maailman upeinta miesilmestystä. HS luonnehtii näitä valtioiden perustajia kuitenkin "arvonimenkipeiksi hörhöiksi, joiden tärkein toimiala on aatelistittelien myötäminen ja muistorahojen lyöminen". Onneksi A.Koira ei lukeutuisi heihin, sillä hänen korkeutensa pyörittäisi kunniallista showbisnestä aviomiestensä avulla.

Okei, prinsessa-aikeet ei kuitenkaan oltu tarkoitettu kuin sillaksi siihen että voisin puhua upeista hiuksistani. Uudesta barbimaisesta olomuodostani saan kiittää keitäpä muitakaan kuin aasialaisia. Tilasin itselleni nimittäin muutama viikko sitten hiuslisäkkeet, jotka blondien hiusten joukkoon unohtuneista muutamasta mustasta haivenestakin päätellen ovat aivan varmasti jostain päin Aasiaa. Ensikosketuskin kertoi jo, että alkuperäisen omistajan on oltava toiselta puolelta palloa, sillä ero omiini hiuksiini oli kuin yö/päivä. Yksittäinen hius oli paksu ja karhea, kun omani ovat naurettavan ohuita ja liukkaita, mutta kasvavat erittäin tiheästi. Samalla tavalla kuvaili myös Anime-lehti vuoden alkupuolella. Tässä siis selitys siihen miksi aasialaisten hiukset tuntuvat pysyvän ihan mahdottomissakin kampauksissa ja kiharat eivät lytisty millään.

Eilen päätin kuitenkin testata hiusteni mahdollisuudet ääriolosuhteissa. Kiharsin hiukset ~20 millisellä raudalla edeltäneenä yönä käyttäen hyvin vähän lakkaa. Kiharruksen jälkeen hiusten pituus oli keskimäärin n. 23,5cm ja kymmenessä tunnissa ne olivat lässähtäneet vain puolitoista senttiä. Sitten omien hiusten kiharrus - mikä on tuskaa, sillä ne liukuvat heti pois raudalta -, kilo lakkaa ja lisäkkeiden laitto. Ja eikun kaverin puistopiknikille, jossa vietettiin tuntitolkulla aikaa leikkien väkivaltaisia ja kaikkea muuta kuin sivistyneitä leikkejä kuten Nazipolizie ja pusupaini. Klipsut roikkuivat pari kertaa poskella (vaikka niin ei pitäisi kuulemma koskaan käydä), omat kiharat suoristuivat mutta kiinaihmeet pysyivät kikkaralla kuin unelma. Ainakin olosuhteisiin nähden.

Tässä täysin totuudenmukainen kuva kiharoistani kotiinpaluun jälkeen. Mittauksen mukaan lässähtivät 35 senttiin, mutta jos ei oteta laskuun omia hiuksiani jotka törröttävät vaikka mihin, niin pienen fiksauksen jälkeen kaikki muu olisi vielä melko gaalakunnossa. Kun puhutaan hiuksista, niin puhutaan lähes ainoasta asiasta jollon ketuttaa olla syntynyt suomalaiseksi.

Perunateetä

Hyvä EF... ekan kerran lasku saapui paikalle ja vieläpä reilusti ajoissa. En olisi ikinä uskonut! Ja ylpeänä voin sanoa että yli 5000€ on jo maksettuna eli reippaasti yli puolet. Lähtö laskun mukaan olisi 8.4, mikäli parin viikon mittaista valmennusleiriä ei järjestetä. Pitäiskö jo alkaa laskea päiviä?

Eeäffän kilpaileva säätiö Ästeeässä on lisännyt valikoimiinsa kielimatkamahdollisuuden Tokioon (tuskin olen voinut olla niin sokea etten olisi huomannut sitä?). Muiden valikoimista olen bongannut ainoastaan kuukauden mittaisia vaihtoja mutta en varsinaisesti kielikursseja. Ensi kesänä järjestetään kahdessa sessiossa international-kurssit sekä isäntäperheissä että campuksella. Hintakin on kolmen ja puolen tonnin luokkaa eli 21 päivää vastaa hinnaltaan vaihtovuodesta reilua neljää kuukautta. Silti olisi aika kutkuttavaa tuntea taas kielikurssispirit, varsinkin niin erilaisessa paikassa kuin Tokyo... Pitäisi varmaan tyytyä sitten viettämään ensi kesä vain paikallisten kanssa.

Ja jotta ei tehtäisi tästä yöllisestä postauksesta liian sekalaista, alla on todiste siitä että ihan oikeasti kävin Mangakahvilassa. Missään muussa kahvilassa ei täältä luultavasti saisi litsi- tai persikkalimua tai voisi ajanvietteeksi lukea miesten eggiä? Limut tosin on erittäin kalliita eli huikeat 4€/2dl, mutta makuvalikoima on parempi. Tokyokanin halvemmasta ja suppeammasta valikoimasta maistoin mansikkaa, ja voi vitsit se korkkien posauttelu ja pelko pullon räjähtämisestä ja kuohumisesta lisää touhuun hyvän lisäyksen jännitystä.

Ja persikasta puheenollen, yksi kahvilatyöntekijä paransi mun päivää ihan hurjasti. Kysyin vihreän teen valikoimia ja hän selosti reippaana että tässä olisi tälläistä peruna green...eikun siis persikka green!

B-miehet voikin sitten pysyä kaukana

Taas vaihteeksi vuorossa yksi katsaus elokuvaan, josta kiinnostuin seikkaillessani netissä veriryhmäinfojen perässä. Jo nimikin kertoo paljon eli My Boyfriend is type B. Ensimmäinen korealainen filmaus jonka olen sortunut katsomaan, enkä rehellisesti sanoen kauheasti lämmennyt. Idea on ihan paras, eli kuinka veriryhmät aasialaisen uskomuksen mukaan vaikuttavat persoonallisuuteen ja kuinka A-tyypin tytön ei missään tapauksessa kannattaisi rakastua B-tyypin mieheen. Loppupeleissä pariskunta oli onnellinen vaikka itse olen sitä mieltä, että kyseinen B-mies oli täysin urpo eikä olisi ansainnut kyseistä A-tyttöä itselleen vaikka olisi tehnyt mitä. Koko leffan ajan seurattiin kuinka mies oli vuorotellen maailman ihanin/maailman inhin. Katseluelämystä häiritsi myös huonolaatuinen ääniraita, enkä edes löytänyt mistään paremmalla versiolla. Ei leffa aivan huono ollut, sillä aihe oli oikeasti tosi mielenkiintoinen. Olen vain pettynyt, sillä odotin jotain enemmän tai ainakin kivempaa miespäähenkilöä. Varsinkin miespäähenkilöt vaikuttavat itseni kohdalla kokonaisuuteen melkosen paljon. 

Tämän leffan, ja sadat muut aasialaiset elokuvat/tv-sarjat voi katsoa mm. Mysojusta tai DramaCrazysta.

Darth Vader can't drink milk

Kova pala se mullekin on, mutta pakko on todeta se nyt ääneen: Jiniä ei enää tulla näkemään KAT-TUNissa. Siis KT-TUNissa. Jinin omilla sivuilla vielä sanotaan että hän on mukana, mutta Johnny itse sanoi että häntä tuskin enään nähdään, jolloin 95% varmuudella näin on. Taas on yksi paha poika saatu pois Japanin markkinoilta likaamasta JEn mainetta. Seuraan innoissaan mitä tästäkin tulee ja miten Jinin ura lähtee lentoon.

Innoissani seuraan myös erästä toistakin ex-Johnnys'ia eli Pain Dante Shonosukea. Muistan hänet ainoastaan erään Junior ni Q'n lopusta, ja jo silloin yritin analysoida mistä käyttäytymishäiriöstä on kyse. Nyt jo erittäin kypsään 17-vuoden ikään päässyt vilkas ja erikoinen Dante on lähtenyt pois JEltä ja perustanut oman banaaniaiheisen YouTube-kanavan. Valikoimissa varmaan kymmeniä erilaisia banaanitarinoita ja muita hänen itse väsäämiä videoitaan. Alla Dante muuttuu itse banaaniksi.

Ei mitään tulevaisuutta Johnnyna, enkä tiedä muista, mutta mulla ainakin on älyttömän hauskaa. Ihan hyvä harrastus, mutta annan täydet sympatiat hänen perheelleen. Yhden videon örinän taustalla kuulosti aivan että joku olisi juuri kattamassa ruokapöytää. Eikä äidistä varmaan ole kiva siivota keittiötä kun Darth Vader on kaatanut kupillisen maitoa lattialle.

Vihdoin saadaan vesimeloonalimu

24.7.2010 klo 00:00:42 sain tiedon, että Tokyokaniin on saapunut melonilimua. 

26.7.2010 n. klo 16:30 ryntään paikalle ostamaan omani. Hinta on 2,20€ N. klo 20.30 laitan pullon jääkaappiin. 

27.6.2010 n. klo 12:27 otan pullon jääkaapista parempaa tutkiskelua varten. Selviää, että pullossa on vain 200 ml juomaa, eikä siihen ole merkitty lainkaan ravintosisältöä. En siis voi verrata sitä lainkaan täkäläisiin tuotteisiin kuin litrahintansa puolesta (11€/litra). Väriaineet tartrasiini E102 sekä briljanttisininen E133 on mainuttu, mutta aromeja ei kerrota. He siis varjelevat reseptiään.

28.6.2010 klo 20:19 en malta enää mieltäni ja otan limun esille. Irroitan korkin muovikääreen, mutta muuten pullon avaaminen tuottaa suuria ongelmia. Klo 20:24 saan lasikuulan painettua alas, ja arvokasta limua kuohahtaa matolleni. Pakko hakea tiskirätti. Klo 20:27 otan ensimmäisen kulauksen ja totean ettei se niin erikoista olekaan. Hyvää ja eksoottista kuitenkin. Täysin erilaista kuin aikaisempi vesilimukokeiluni joka maistui vähän liikaakin aidolta vesimelonilta. Tässä on sopivan keinotekoinen maku.

Ainakin toivon ettei japanissa aina limupullot ole näin friikkejä. Onhan tämä aika lasimuotoilun ihme, muttei järin käytännöllinen. Sopii hyvin koriste-esineeksi. Pakko ostaa kyllä uudelleen, vesimelonilimu on silti vieläkin maailman cooleinta.

Type 0

Jos joku edes pikkaisenkaan miettii lähtevänsä vaihtoon, niin kannattaa todellakin miettiä tarkkaan ennenkuin pistää papereita menemään. Piikkikammoisena mulle oli jo järkytys että mulle määrättiin otettavaksi 3-5 piikkiä puolen vuoden sisään, ja koska Suomessa veriryhmä ei ole niin oleellinen tieto kuin Japanissa, jouduin ylimääräiseen verikokeeseen. Toisaalta näin parin piikin jälkeen tajusin myös että piikit eivät olekaan niin paha asia kuin aina luulin, joten tämä toimii myös loistavana siedätyshoitona... en edes itkenyt ja pystyn melkein sanomaan olleeni rentona.

Olen kuitenkin iloinen että sain sen veriryhmäni selvitettyä, sillä oon yrittänyt kalastella siitä tietoja ties kuin monta vuotta. Selvisi että olen 0+, eli maailman yleisin ja tylsin, mutta oikeasti riemastuin siitä että en ainakaan ole A eli Suomen yleisin ja tylsin (JUMPistakin vaan kolme on nollia ja viisi Aata). Heti tuntuu että oma identiteetti on vähän kirkkaampi, tiedän vihdoin kuinka NEWS luonnehtisi mua niiden Koi no ABO biisissä! Hey O! Romantisct Leader, Pride's like Everest! Wikipedia taas sanoisi että olen miellyttävä, sosiaalinen, optimistinen, töykeä ja turhamainen. Suurinosa kuvauksesta on aika osuvaa, mutta vertaisin näitä silti horoskooppeihin eli hömppää.


Watch NEWS KOI NO ABO [sub].avi in Music  |  View More Free Videos Online at Veoh.com

Sevenloadistakin on alettu näemmä poistelemaan musiikkivideoita joten pitää sortua niinkin alas kuin Veohiin...

Eh eh, nothing else I can say

Nyt pitää myötää että ei jaksaisi kirjottaa mitään, mutta olisi liikaa aiheita jotka juuri nyt tuntuu kirjoittamisen arvoiselta. En tiedä mistä aloittaa joten päätän jatkaa.

Otan siis käsittelyyn Debut & First consert Ikinari! in Tokyo Dome - DVD'n jonka parin vuoden viivyttelyn jälkeen sai vihdoin ostettua. Kyseessä on siis historian ensimmäinen keikka JUMPilla - jos ei oteta mukaan niitä yhden biisin esiintymisiä bändin julistamispäivänä ja lentopallon maailmancupissa. Ennen Domea olikin julkaistu vain yksi sinkku eli 3 biisiä, joten voisin sanoa että kyseessä on varmaan yksi randomeimmista liveistä mitä ikinä olen nähnyt. Paljon covereita edeltäneiltä Johnnyilta, Junioreiden omat esitykset, mihinkään liittyviä taistelukohtauksia ja tietysti Ultra Music Power joka esitettiin n. 7 kertaa. Aikamoinen spektaakkeli, mutta en todellakaan suosittele ensimmäiseksi JE-kokemukseksi. Itse kulutin tätä liveä puhki ennen kuin tunnistin edes ryhmän jäseniä, ja voin sanoa että tuotti jo aika paljon päänvaivaa tunnistaa pääesiintyjät taustatanssijoista. Kotititekoisen, kolmeen osaan pilkotun DVD'n sijaan on aina kannattavampaa ostaa virallinen versio, sillä tässäkin oli tunnin verran bonuksia ja bäckstagematskua joista en aikaisemmin ollut edes nähnyt kaikkea !

Watch [DVD]Hey!Say!JUMP in TOKIO DOME-005.Wars Dragon King[DVD]Hey!Say!JUMP in TOKIO DOME-005.Wars Dragon King in Music  |  View More Free Videos Online at Veoh.com

Sevenloadista poistettiin Shin Gi Tai, Jumpin historian toka biisi joka on kuultu livenä joten laitan korvaukseksi sitä edeltäneen maailman oudoimman taistelukohtauksen. Mitä sitä turhia selittelemään, katsokaa ja ihmetelkää sitä itse, mutta inspiroiduin niin pahasti että cossasin daikin päällä ollutta tyrmäävän tyylikästä asua viime vuoden Animeconissa. Oli mulla peruukkikin mutta se oli varsin ällö.

Ehkä vähän nolottaa. Ei enää ikinä cossausta ok?